perjantai 30. joulukuuta 2016

2016 luetuimmat postaukset

Kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni tämän vuoden toukokuussa. Siitä oli kuitenkin vielä matkaa siihen, että julkaisin sen kaikkien nähtäville. Kirjoitin nimittäin kesällä blogia niin, että näin sen vain itse. Tunnustelin sitä, onko tämä tekstilaji sopiva tapa ilmaista itseäni. Mitä useamman tekstin kirjoitin, alkoi selkeytyä ajatus siitä, että ehkä blogin voisi joskus laittaa ihan julkiseksi. Kirjoittaminen tuntui mukavalta ja antoisalta. Kesän taittuessa kohti syksyä rohkaisin itseni, ja näytin blogia parille läheiselle ystävälleni ja siskolleni. Heidän kannustamana julkaisin blogin kaikkien nähtäville. Ja sillä tiellä on pysytty.

Olen kirjoittanut tähän mennessä eniten ruoka- ja matkailuaiheisia tekstejä. Ne ovatkin elämänalueina lähellä sydäntäni, joten ihmekös tuo että ne myös ovat aiheista suosikkejani. On helppo kirjoittaa asioista, joihon tuntee paloa!  Silloin sanat muodostuvat läppärin näppäimistöllä kuin itsestään.  

Myös lukukertoja on tullut eniten postauksille, jotka ovat matkoista ja ruoasta kertovia. Erityisen ilahtunut olen siitä, miten moni on löytänyt reseptejäni. Tällaiselle aloittelevalle harrastelijabloggaajalle on ollut ilo huomata, että eniten näyttökertoja saanut tekstini on luettu (tänään 30.12.2016) 665 kertaa! Miten ihanaa, että niin moni on löytänyt kehittelemäni reseptin. Pitkän linjan bloggaajille tuo luku ei ole mitään, mutta näin vasta-alkajana tuntuu kivalta huomata, että niinkin moni on tänne löytänyt vain yhden postauksen perusteella. 

Tässä siis ovat tämän vuoden 2016 kuusi luetuinta kirjoitustani:







On ollut rohkaisevaa ja tosi, tosi ihanaa huomata, että blogissa on ollut vierailijoita. Vaikka olen kirjoittanut eniten reseptijuttuja ja matka-aiheisia kirjoituksia, haluan blogistani löytyvän kirjoituksia myös muilta aihealueilta. Esimerkiksi DIY valohimmeli -kirjoitus on seitsemänneksi luetuin tekstini, eli ei ihan yltänyt tuohon top-kutoseen.  En halua lokeroitua kirjoittamaan ainoastaan parista aiheesta, vaikka pääpaino näillä edellä mainutuilla kahdella onkin. Vähän on jäänyt harmittamaan, että joitakin aiheita on tullut käsiteltyä aiottua vähemmän. Tyyliin ja sisustamiseen liittyviä juttuja on ollut paljon mielessäni, mutta ajanpuutteen takia en ole sellaisia oikein ehtinyt tekemään. Kaikki esteettisyyteen liittyvä kiehtoo minua, joten toivoisin ensi vuoden puolella löytäväni enemmän aikaa myös sellaisten juttujen kuvaamiseen ja kirjoittamiseen.

Reseptejä sekä ruokaan ja matkailuun liittyviä juttuja tulee blogistani löytymään myös jatkossa. Olen myös avoin ehdotuksille siitä, mitä muuta olisi tästä blogista mukava lukea. :)

Lämmin kiitos kaikille, jotka ovat vierailleet blogissani tänä vuonna. Tervetuloa myös ensi vuonna! <3



















- Ilona

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Joulupukin pajakylä & Marimekon alet

Eilen tämä kurkkukipuinen nunanenä höristi viltin alta korviaan, kun kuuli siskonsa lauseesta sanat ''Napapiiri'' ja ''Marimekko''. Sillä hetkellä olo oli viime päiviin verrattuna ihan ok, joten Marimekon alennusmyynneistä voimaantuneena nousin ylös, taputtelin Petteri Punakuonon helottavalle nenänpäälle vähän meikkivoidetta ja lähdin siskon mukaan. Tuntui mahtavalta päästä käymään jossakin muualla, kuin neljän seinän sisällä. Ja pukea päälleen jotain muuta kuin pyjama.

Joulupukin pajakylä Napapiirillä oli ihanasti koristeltu kuusilla ja valoilla. Iltahämärän aikana tunnelma oli jouluinen ja kaunis. Turisteja oli liikkeellä paikallisia enemmän. Ei mikään ihme - asuuhan maailmankuulu OIKEA Joulupukki meillä täällä Rovaniemen Napapiirillä. 


Rovaniemen Napapiirillä on Joulupukin lisäksi toinen vetonaula. Tai vetonaula ainakin minulle. Nimittäin Marimekon ja Iittalan outlet-myymälät. Molemmissa myymälöissä on siis ihan tavalliset sesonkituotteet, mutta niiden lisäksi myös oulet-puoli. Se on ihan parasta! Usein käyn näissä liikkeissä arjenkin keskellä sellaisilla terapiakäynneillä. Outletista löytyy välillä huipputuotteita todella edulliseen hintaan. 

Iittalan liikkeessä olisi ollut vaikka mitä ihanaa. Minua kuitenkin lellittiin aattona ihanilla astialahjoilla, joten en tohtinut hankkia tällä kertaa itselleni mitään, vaikka kaikkea kaunista siellä olisi myös ollut. 

Marimekon liikkeessä alennukset olivat hyvät. Paljon vaatteita -30% ja -50% alennuksessa, ja astioita ja tekstiilejä edullisesti. Olisihan sieltäkin voinut ottaa vaikka mitä matkaan. Iskin silmäni kuitenkin yhteen mekkoon, jota olen ihastellut aiemminkin. Se oli huimassa alennuksessa: lähtöhinnan ollessa 129€ jäi mekolle hintaa vain 45€. Sitä voi siis kutsua jo löydöksi! Sovitin mekkoa, ja se istui paremmin kuin hyvin. Materiaali mekossa on puuvilla, jota suosin vaatteissa. Eihän sellaista nyt voi kauppaan jättää! Mekon nimi tosin hieman huvittaa. Muori Karakola ehkä kuvastaa sitten jollakin tavalla minua, kun siihen niin kovasti ihastuin.

Puin ylleni yhdet suosikkivaatteistani. Villakangastakki ja pipo River Island, huivi H&M, kengät Ten Points.

Onnistuneen alelöydön jälkeen pyörähdimme vielä keskustassa. Löysin Carlingsilta -30% alennuksella pitkään kaipaamani, laadukkaan ja hyvin laskeutuvan korkeakauluksisen neuleen. Hintaa jäi alen jälkeen n. 35€. Plussana neuleelle oli sen kaunis harmaa sävy, sekä superpehmeä matsku.

Siinä olivat minun välipäivien ostokset. Olen todella iloinen uudesta mekosta ja neuleesta, sillä tiedän niillä olevan kovasti käyttöä. Vältän nykyisin huonolaatuisia retkuja, jotka menevät parin käyttökerran/pesun jälkeen nypylle ja menettävät muotonsa. Sen lisäksi, että rahat menevät hukkaan, on se kestävän kehityksen kannalta kaikista kannattamatonta. Näistä ostoksista voin jo oikeastaan varmuudella sanoa, että ne tulevat kestämään käyttöä ja myös olemaan käytössä pitkään.


Kuten arvata saattaa, alkoi flunssaisen olo huonontua kovasti kaupungilla. Jo valmiiksi kipeä kurkku meni niin pahaksi, ettei irvistämättä voinut nielaista. Mukava irvistellä kaupungilla ja moikkailla äänettömästi tutuille, samalla yrittäen näyttää mahdollisimman tuskattomalta. :D Kaupungilla pyörähtäminen jäi siis nopeaksi pyrähdykseksi.  Kannatti kuitenkin käydä!

- Ilona






tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulupyhien viettoa x 8

Joulupyhät ovat ihanimmat päivät vuodessa. Tällaiselle rauhaa rakastavalle kaunosielulle ja esteetikolle joulu tuoksuineen, valoineen, makuineen, koristeineen ja äänimaisemineen ovat kuin terapiaa. Tänä vuonna joulupyhistä nautiskelua on kuitenkin rajoittanut joulupäivänä iskenyt flunssa. Aaton sain onneksi olla täysin terveenä, jolloin sain nauttia päivästä täysin siemauksin. Muuten olen koittanut imeä itseeni joulun tunnelmaa sohvan pohjalta käsin. Joulupäivä ja tapaninpäivä eivät ole siis minulla olleet järin aktiivisia. Jotakin pientä siinä sohvalla makoillessa on kuitenkin jaksanut tehdä.

Tähän kirjoitukseen listaan asioita, joita joulupyhien vietto minulla sisälsi. Olisin halunnut viettää enemmän aikaa ulkona, mutta näin kipeänä se ei ole ollut mahdollista. Nytkin kauniit talvimaisemat houkuttelevat kutsuvasti minua ikkunasta, mutta ei auta kuin potea flunssa pois sisällä. Listassa on siis asioita, jotka on ollut mahdollista toteuttaa myös puolikuntoisena.
  • Ruoasta nautiskeleminen. Nautin todella joulupöydän antimista, ja onneksi ruokaa olikin niin runsaasti, että olemme syöneet koko joulupyhien ajan saman menun.  Vaikka olen ollut kipeänä, on ruoka silti maistunut. Alitajunta varmaan herättää sairaankin nautiskelijan ruokahalun, kun näitä herkkuja on vain kerran vuodessa tarjolla. :D Makeaa on tullut syötyä tänä jouluna yllättävän vähän. Johtunee siitä, että suolaisia herkkuja on ollut tarjolla, ja ne ovat jotenkin kummasti vedonneet tämän sokerihiiren makunystyröihin viime päivinä. Yhtenä esimerkkinä nämä maailman parhaalta maistuvat juustot, joita on iltaisin maisteltu punaviinilasillisen kera. Ah! <3

  •  Joulun visuaalisen ilmeen ihastelu. Lappilaisena minulle olennainen osa joulua on ikkunasta avautuva luminen maisema. Talojen pihat on koristettu (enemmän ja vähemmän tyylikkäillä) jouluvaloilla. Sisällä kotona on laitettu joulua kynttilöillä, jouluisilla tekstiileillä ja valoilla. Tällä en tarkoita överiä Amerikka-henkistä välkkyvaloilla ja krääsällä koristelua, vaan tyylikästä joulutunnelman luomista pienillä jutuilla, kuten joulunpunaisella Marimekon liinalla ja sisustustyynyillä. Omaan kotiini en joulukuusta hommanut, sillä tiesin viettäväni joulupyhät perheeni luona. Täällä kuusi on aito ja ihana, ja se on tietenkin yhdessä koristeltu aattoa edeltävänä iltana. 


  •  Jouluohjelmien töllöttäminen. Mitä olisikaan jouluaatto ilman Lumiukkoa? Olen suorastaan fanaattinen Lumiukon suhteen. Olen maalaillut mielessäni kauhukuvia siitä, miten kamalaa olisi jos Yle lopettaisikin sen näyttämisen jouluaattona samaan aikaan. Tähän kauhuskenaarioon olen varautunut; avaamaton DVD on ollut laatikossa jo pari vuotta. Lumiukko on siis minulle joulun ainoa pakollinen katseltava, mutta onhan se kiva katsella muitakin nostalgisia elokuvia tai ohjelmia televisiosta. Varsinkin, kun on sairaana, eikä oikein jaksa muutakaan. Haasteen tosin asettaa se, että kesken katselun nukahtaa helposti. Jäi oikein harmittamaan, kun E.T.:n loppuratkaisu (lue: tunti elokuvan lopusta) jäi näkemättä. Jouluisia konsertteja olisin kaipaillut tälle vuodelle enemmän. Livenä kävin ennen joulua kuuntelemassa toki pari konserttia, mutta näin joulupyhät viltin alla viettävälle olisi ollut kiva nähdä laadukkaita konserttitaltiointeja televisiosta.
  •    Lahjoista nautiskelu. Joulupäivänä ja tapaninpäivänä on ihana fiilistellä joululahjoja. Niin itse saatuja, kuin toisille annettuja. Ei voi kuin ihmetellä, miten hyvin läheiseni tuntevat minun maun. Sain niin ihania lahjoja, että ihan mykistyttää. Puin heti joulupäivänä päälleni vanhemmiltani saadun, ihanan kirjoneulemekon. Tätä pitää käyttää nyt ahkerasti, kun sen sesonki on! Tykästyin heti niin paljon tähän lämmittävään ja söpöön mekkoon, että päätin laittaa sen loman jälkeen ekana työpäivänä päälle. Ihan vain muistuttamaan vielä joulusta. <3



  • Rentoa yhdessäoloa. Ruokapöydässä istumista pitkän kaavan mukaan, lautapelien pelaamista, tarinointia kaiken maailman asioista. Sellaista laatuaikaa perheen kanssa, johon ei arjen kiireiden keskellä aina jää aikaa, vaikka haluaisikin.
  • Joulumusiikkia kuunnellen ja itse musisoiden. Olen todellinen joulumusiikin fani. Samat rakkaimmat joululaulut jaksavat ilahduttaa vuodesta toiseen. Kestosuosikkien rinnalle löytyy yleensä joka vuosi myös jokin uusi ihana tuttavuus. Joulumusiikin kuunteleminen on minulle osa jouluun valmistautumista, ja iso osa joulua. Jouluradio on ihana keksintö, mutta jouluiskelmien kuunteleminen saa minut voimaan pahoin. Siispä luotan omaan levyvalikoimaan sekä Spotifyhin. Ei ole juuri hetkeä jouluaattona, ettei joulumusiikki soisi. Lisäksi, olennaisena osana jouluaattoa on meillä myös joululaulujen soittaminen ja laulaminen. Perheessämme on laulettu ja soitettu joululauluja itse niin kauan, kuin muistan. Rakkaimpieni joukosta löytyy musiikki-ihmisiä niin harrastajina kuin ammattilaisenakin. Se tarkoittaa  jouluisin yhteismusisioimista, mikä on ihanaa! Harmillisesti itse pystyin osallistumaan tähän riemuun vain aattona, sen jälkeen kurkku on ollut niin kipeä, että pystyn laulamaan vain haaveissani.
  • Kirjojen lukeminen. On ihan parasta uppoutua ajan kanssa kirjallisuuden maailmaan. Minulle on ihanne lukea yhdellä lukukirjalla vähintään 50 sivua. Riippuen tietenkin luettavan tekstin haasteellisuudesta. Liian pätkittäiset lukukerrat saman kirjan parissa häiritsevät juoneen ja tunnelmaan keskittymistä, joten lomalla haluan paneutua ajan kanssa lukemiseen. Nyt siihen on mahdollisuus.
  •  Puuhastelut, joihin ei arkena meinaa löytyä aikaa. Hankin itse itselleni aattoa edeltävänä päivänä  joululahjan. Kävin ostamassa lankakaupasta sukkalangat ja ihanat, koivusta tehdyt puikot. Päätin käyttää lomapäiviä asioihin, joiden tekemisestä olen haaveillut, mutta joihin aika ja paukut eivät arkena riitä. Vaikka olen ollut kipeänä, on onneksi ollut myös virkeämpiä hetkiä, jolloin olen päässyt aloittamaan sukkien neulomisen. Niin ihanaa puuhaa silloin, kun on aikaa. <3 

Tässä oli otteita minun joulupyhien vietosta. Ajaton fiilis ja rauhallisuus ovat olleet avainasemassa viime päivinä. Tällaiseen tunnelmaan pitäisi päästä paljon useammin, kuin kerran vuodessa! <3

- Ilona

maanantai 26. joulukuuta 2016

Tunnollinen lomasairastaja

Kauan odotettu joululoma alkoi kaksi päivää ennen joulua. Sitä ennen kuukaudet ja viikot ovat olleet työntäyteisiä, joten lomailu on juuri tähän saumaan paikallaan. Mitenkäs sitten kävinkään, kun lomaa oli mennyt pari päivää? Heräsin joulupäivän aamuna pää ja kurkku kipeänä sekä nenä tukossa. Päivällä alkoi kolottaa lihaksia oikein kunnolla.  Vilunväreistä ja vetämättömästä olosta puhumattakaan. Alkoi tympäistä; miksi ihmeessä flunssan pitää iskeä juuri lomalla, kun pitäisi saada rentoutua! 

Sanotaan, että tunnolliset työntekijät sairastavat lomalla. Olen kaikin puolin aivan liian tunnollinen ihminen. Sellainen ylitunnollinen hölmö, joka stressaa pienestäkin virheestä tai tekemättä jättämisestä. Oikeastaan stressaa ja kantaa huonoa omaatuntoa, vaikkei virhettä tai tekemättä jättämistä olisi edes tapahtunut. Stressin ja huolen saa myös siitä, että alkaa miettiä, kuulostiko palaverissa joku sanavalinta tyhmältä. Tai siitä, onhan varmasti tehnyt parhaansa, vaikka huomaa todellisuudessa olevansa ihan puhki kaikesta tekemästään. Tunnistan itsestäni myös ajatuksen, että olisihan se nyt kamalaa sairastaa työaikana niin, että joutuu sairaslomalle. Kaikki joutuvat joskus jäämään töistä pois, mutta olen siitä joka kerta yhtä harmissani. Minuun pätee tämä moneen suomalaiseen juurtunut ajatus, että töihin mennään vaikka pää kainalossa.

Koko joulukuun ihmettelin, miten vältyin flunssilta ja mahataudilta, vaikka sitä oli liikkeellä kaikkialla ympärillä. Hetken kaikkivoipaisuuskuvitelmissani jo ajattelin, että ehkä olen immuuni tavallisimmille pöpöille. Heh heh, enpä ollutkaan. Pöpö vain odotteli kehossa, että pääsen lomalla sairastamaan. Ainakin siltä se tuntuu.

Moni sanoo sairastavansa aina lomalla. Nyt kun lomasairastaminen kosahti omalle kohdalleni, päätin ottaa selvää siitä, onko asialle oikeasti jokin tieteellinen selitys. Kirjastoon ei näin joulupyhinä (tai räkäisenä) pääse etsimään aiheesta tieteellisiä artikkeleita, mutta ainahan on Google. Valitettavasti en löytänyt kunnollisia, tieteellisiä julkaisuja asiasta. Sen sijaan lehtien kirjoittamia juttuja asian tiimoilta löytyi muutamia.
  • Ylen artikkelin  mukaan ei ole tieteellistä tutkimusta siitä, että ihminen sairastaisi lomalla enemmän. Tutkimuksessa on kuitenkin saatu viitteitä siitä, että elimistön stressitila vaikuttaa vastustuskykyyn. Mikäli ennen lomaa töissä on stressihuippu, saattaa puolustuskyky kärsiä. Silloin voi helposti saada flunssan, joka alkaa oirehtia vasta, kun jäädään lomalle. Myös pitkään jatkunut stressi, ylirasitus ja kuormitus alkavat näkyä vasta, kun on aikaa levätä. 
Tämä kuulostaa järkeenkäyvältä ja tutulta. Ennen lomaa on töissä paljon tehtävää ennen, kuin voi jäädä hyvillä mielin lomalle. Päivät venyvät, ja koko ajan on keskeneräisiä asioita hoidettavana. Kehon puolustus heikkenee stressin vuoksi, ja lomalla ollaankin sitten sopivasti kipeänä. 
  • Aina yhtä luotettavan Iltalehden jutun mukaan ruotsalaistutkija Dan Hasson on sitä mieltä, että ihmisen keho pystyy siirtämään sairauksia siten, että sairaus puhkeaa vasta, kun sairastamiselle on aikaa. Tämä johtuu siitä, että immuunisolujen ja hermosolujen kommunikoidessa keho ymmärtää, ettei ole aikaa olla kipeänä. Pitkäaikainen stressi heikentää ihmisen kykyä taistella tauteja vastaan, ja Hassonin mukaan kipeäksi tuleminen onkin varoitus liiallisesta stressistä ja siitä, ettei keho pysty palautumaan. Hassonin ratkaisu lomasairasteluun on se, ettei työntekijä saisi ottaa muutamia viikkoja ennen lomaa vastaan ylimääräisiä työtehtäviä, ja pitäisi muistaa rauhoittua kunnolla jo viimeisinä työpäivinä ennen lomaa.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten tämä tutkija on asiaa tutkinut. Hänen ajatuksensa kuulostavat aivan järkeviltä. Useamman asiaa käsittelevän lehtijutun perusteella voidaan todeta, ettei ainakaan yhtä totuutena pidettävää näkemystä tähän asiaan ole. Täytynee siis käydä perehtymässä asiaan tulevaisuudessa siellä kirjastossa, josta voisi löytyä luotettavaa aineistoa asiasta.

Oli lomasairastelun syitä sitten tieteellisesti todistettu tai ei, ollaan sitä nyt joka tapauksessa sairaana. Kaksi samalla alalla työskentelevää, lähipiiriini kuuluvaa ystäväänikin on. Kunpa tästä paranisi nopeasti, että pääsisi nauttimaan lomasta muualtakin, kuin sohvan pohjalta käsin.

Terveempää lomaa/vapaapäiviä kaikille muille!

-Ilona

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki


Oi joulu, tuo vuoden tunnelmallisin, rauhallisin ja ihanin juhla! <3 On aika rauhoittua viettämään aikaa tärkeiden läheisten seurassa. Jouluun kuuluu monenlaisia tapoja ja perinteitä, jotka vaihtelevat ihmisestä, perheestä ja suvusta riippuen. On kuitenkin yksi asia, joka tuntuu olevan kaikille yhtä tärkeä. Mikäpä muukaan, kuin ruoka.

Kaikissa perheissä on omia jouluruokiin liittyviä perinteitä. Minulle juuri meidän perheen perinteiset ruokalajit ovat joulussa ihan must -juttu. Ja tietenkin äidin tekemänä. Koska eihän kukaan tee yhtä hyvää ruokaa, kuin oma äiti. Muutamassa ruokalajissa uskaltaudun äidin avuksi. Olisi minulle henkilökohtainen suuri kriisi joutua yhtäkkiä syömään jouluna jossakin muualla, kuin äidin keittiössä. Joulu kun maistuu minulle niin tietynlaisena. Ihanana, herkullisena, makuhermoja kutkuttavana. Jouluruokaan tulee siis suhtauduttua muunakin, kuin herkullisena ruokana. Se on osa juhlan viettämistä, ja siihen liittyy maku- , haju- ja tunnemuistoja aina lapsuudesta saakka. Ehkä siksi tietyt pöydän antimet ovatkin niin tärkeitä.

Syömme aina jouluaattona aamupäivällä riisipuuron. Se syödään luumukiisselin kera, ja kyljessä maistellaan jo hieman kinkkua leivän päällä. Yksinkertaista, mutta niin tärkeä ruokaperinne. Ja miten hyvältä riisipuuro maistuukaan harvoin nautittuna.

Lähes kaikista suomalaisista ruokapöydistä löytyy aattona kinkkua ja laatikkoruokia. Myös meidän perheen pääruoat noudattelevat perinteistä linjaa: kinkkua herneillä ja kastikkeella, lanttulaatikkoa ja porkkanalaatikkoa (peruna on tietenkin kaikissa lisukkeena). Lapissa kun asumme, kuuluu jouluateriaan meillä myös poronkäristys perunamuusin kera. Pääruoille ei kuitenkaan meinannut jäädä edes mahaan tilaa alkuruokien jäljiltä. 

Jälleen kerran hieman innostuimme alkuruokien kanssa. Lohta oli monessa muodossa: savustettuna, graavattuna, lohirullina ja lohivaahtona. Jo näillä olisi saanut mahansa ihan täyteen! Näiden lisäksi pääsimme herkuttelemaan pororullilla ja sienisalaatilla. Kotitekoinen sienisalaatti on ehkä parasta, mitä maa päällään kantaa. Syksyllä poimitut ja säilötyt sienet pääsevät sienisalaatin muodossa minun jouluruokien ykköseksi! Kuten minulla on tapana sanoa, olivat nämä alkuruoat yhtä makujen sinfoniaa. Suorastaan täydellistä. Pääruoka kinkkuineen ja laatikkoineen kuuluu jouluun, mutta kyllä melkein itselläni nämä alkupalat vievät voiton. Lisäksi tarjoiluihin kuului jokirapusalaatti, mutta sain herkkävatsaisena kiellon edes maistaa tätä chiliä sisältävää herkkua.






Jälkiruoan tekeminen oli kokonaan minun vastuulla tänä vuonna. Aiemmista vuosista oppineina emme tehneet kahvipöytään montaa sorttia. Masut ovat pinkeinä jo suolaisista tarjottavista, joten tilaa riittää juuri ja juuri pienelle makeapalalle. Halusin tänä jouluna kokeilla uutta aluevaltausta: upside down -juustokakkua. Kakun ideana siis on, että pohja onkin kakun kuorena, ja juustokakku on kuoren sisällä. Se näyttää ulospäin tavallisesta kuivakakulta, mutta sisus onkin mehevä juustokakku. Makuina kakussa maistui pipari ja appelsiini. Ihanan jouluisen makuinen! Eikä ollut edes niin vaikea tehdä, mitä kuvittelin. Kakku lähti hyvin vuoasta irti, vaikka ohjeessa sanottiin irroittelun vaativan kärsivällisyyttä. Onneksi kakku onnistui, sillä tein kertaheitolla toisen perheelleni ja toisen anoppilaan joululahjaksi. 




Kyllä ruoka tekee juhlan. Oli ihanaa saada syödä samoja herkkuja myös tänään joulupäivänä. Onneksi jotakin näistä jäi myös herkuteltavaksi vielä huomiselle. Tällaisiin makuihin ei ihan heti kyllästy.

Maukasta ja rauhaisaa joulua! <3

- Ilona


perjantai 23. joulukuuta 2016

Kinder-juustokakku

Olen nähnyt pitkin vuotta ihastuttavia kuvia monista Kinder-suklailla koristelluista kakuista. Mielessäni kyti pitkään ajatus, että haluan toteuttaa tästä herkusta oman versioni. Tuntuvasti makealta maistuvan herkun ystävänä ajattelin, että omat synttärit ovat oivallinen tilaisuus toteuttaa tämä mieliteko. 

Tein kakusta sellaisen, joka sopii juuri omaan makuuni. Se ei siis sisällä ollenkaan tummaa suklaata, vaan ainoastaan maito- ja valkosuklaata. Juustona halusin käyttää mascarponea, sillä mielestäni se sopii suklaiseen kakkuun hyvin - suklaan maku ei peity, ja rakenne on miellyttävä. Erityisen tyytyväinen olin valkosuklaakerrokseen, joka muistutti läheisesti Kinder  Maxi -patukan sisuksen makua. Se yhdistettynä muuten suklaiseen kokonaisuuteen teki kakusta ihanan kindermäisen!

Tästä kakusta jo yksi pala riittää taltuttamaan makeanhimon. Jopa tällaiselle sokerihiirelle. Mielestäni kakku sopisi myös joulupöytään, sillä pieni pala tätä suklaista unelmaa antaa suuhun makean maun aterioinnin jälkeen. Jouluna koristeena voisi käyttää vaikka suklaajoulupukkia! :D

Tässä siis minun versioni Kinder-juustokakusta.




Kinder-juustokakku
(irtopohjavuoan halkaisija 20cm)

Tarvitset:

Pohja
yksi pötkö Domino -keksejä
50 g voita

Täyte
4 dl (luomu) kuohukermaa
500g mascarponea

Valkosuklaakerros
185 g valkosuklaata (Marabou)
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 liivatelehteä

Maitosuklaakerros
200 g maitosuklaata
0,5 dl sokeria
4 liivatelehteä

Suklaakuorrutus
150 g maitosuklaata
0,75 dl kuohukermaa
1 rkl voita

Koristeluun
5 Kinder Maxi -patukkaa
2 Kinder Bueno -patukkaa (valkosuklaa ja maitosuklaa)
2 Kinder -munaa
(Näissä voit varioida oman mielen mukaan, mutta tällä määrällä sai komian koristelun!)

Tee näin:

1. Murskaa keksit hienoksi muruksi. Sulata voi mikrossa. Sekoita keksimuru ja voi, ja painele kevyesti leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Älä painele liian tiiviiksi, silloin pohja kovettuu vaikeasti leikattavaksi. Laita jääkaappiin odottamaan.

2. Vaahdota kuohukerma. Notkista vatkaimella toisessa kulhossa mascarpone. Sekoita vaahdotettu kuohukerma mascarponen kanssa.

3. Jaa taikina tasan kahteen kulhoon. Laita toinen kulhoista kylmään odottamaan.

4. Laita kolme liivatelehteä kylmään veteen. 

5. Sulata vesihauteessa paloiteltu valkosuklaa. Sekoita sulanut suklaa, sokeri ja vaniljasokeri toiseen kuohukerma-mascarponetaikinaan. 

6. Kiehauta tilkka vettä. Sekoita joukkoon pehmenneet ja puristellut liivatelehdet. Kaada ohuena nauhana taikinaan ja sekoita. 

7. Ota jääkaapista irtopohjavuoka. Kaada valkosuklaataikina pohjan päälle, ja tasoittele pinta. Laita jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi.

8. Aloita maitosuklaakerroksen tekeminen vasta, kun valkosuklaakerros on hyytynyt jääkaapissa pari tuntia.

9. Laita neljä liivatelehteä kylmään veteen. Sulata vesihauteessa paloiteltu maitosuklaa. Sekoita sulanut suklaa ja sokeri toiseen kuohukerma-mascarponetaikinaan. 

10. Kiehauta tilkka vettä. Sekoita joukkoon pehmenneet ja puristellut liivatelehdet. Kaada ohuena nauhana taikinaan ja sekoita.

11. Kaada taikina valkosuklaakerroksen päälle, ja tasoita pinta. Anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

12. Valmista hyytyneen kakun päälle suklaakuorrutus. Kiehauta kattilassa kuohukerma. Ota kattila levyltä pois, ja sekoita joukkoon paloiteltu maitosuklaa. Sekoita, kunnes palat ovat sulaneet kermaan. Lisää lopuksi ruokalusikallinen voita, ja sekoita tasaiseksi.

13. Kaada hieman jäähtynyt suklaaseos kakun päälle. Suklaa saa valua reunoilta yli.

14. Koristele kokonaisilla ja paloitelluilla Kinder -patukoilla. Kun laitat koristelun jälkeen koko komeuden jääkaappiin joksikin aikaa, koristeet jähmettyvät hyvin paikoilleen. Kakun leikkaaminen on helpompaa, kun koristeet eivät tipahtele.

15. Nautiskele! <3

- Ilona


torstai 22. joulukuuta 2016

Synttäri-illan tarjoilut

Viime viikolla tapahtui kerran vuodessa odotettu vanheneminen. Olen aina ollut synttäri-ihminen, ja joulun lisäksi oma syntymäpäivä on minulle odotetuimpia päiviä vuodessa. Jopa lapsellisissa määrin. Mutta ehkä sitä kerran vuodessa voi taantua lapsen innostuksen  ja ilon tasolle, kun on kerran kyseessä se vuoden oma päivä? 

Syntymäpäiväni oli mitä ihanin, sillä sain viettää sen minulle rakkaiden ihmisten seurassa.  Mikä olisi parempaa, kuin tärkeät ihmiset ympärillä. Päivällä pääsin herkuttelemaan oman kultani kanssa Wakkanai sushiin. Maistui jälleen kerran aivan järkyttävän hyvältä. Tyytyväisinä maittavasta sushista suuntasimme kohti lapsuudenkotiani, missä kahvittelimme perheen kesken. Äidin tarjoilut ovat aina yhtä ihania. <3  

Illemmalla palasimme omaan kotiimme ja juhlistimme jälleen herkutellen synttäreitä ruokapöydän äärellä läheisimpien ystävien kera. (Oli siis vahvasti ruokapainotteinen päivä, ilmankos oli niin ihanaa! :D) Olin päättänyt jo kauan aikaa sitten, että haluan koota naposteltavaksi juustotarjottimen. Nyt joulun alla erilaisia juustoja notkuu jokaisen kaupan hyllyllä. Olikin suorastaan ihan valinnan vaikeus sen suhteen, minkälaiset juustot tarjottimelle valitsee. Koitin jopa googlettaa asiaa, mutta en löytänyt mitään täsmäsuosituksia. Niinpä luotin siis vain omaan makuuni. 

Tarjottimelle valikoitui kovaksi juustoksi Valion Ritari, homejuustoksi Castellon luomu brie, sekä pehmeiksi juustoiksi Castellon pippuri- ja ruohosipulijuustot. Juustohyllyllä olisi tehnyt mieli kahmia kärryyn paljon muitakin juustoja, mutta muutamalle ihmiselle tässä oli riittämiin maisteltavaa. Juustojen kanssa tarjosin erilaisia keksejä, viinirypäleitä, taateleita (toimivat muuten tosi hyvin), sekä kotitekoista vadelmahilloa. Vadelmahillo sopi todella hyvin yhteen sekä Ritarin että brien kanssa. Punaviinilasillisen kanssa nautiskeltuna tämä juustotarjotin oli oikein onnistunut. Uskallan siis suositella tätä kokonaisuutta myös muille. Mukana olisi voinut olla vielä joku toinen kova juusto. Isommalle porukalle se voisi olla tähän vielä hyvä lisä.



Erilaisten kattausten suunnittelu ja tekeminen on mielestäni ihanaa puuhaa. Näin joulun alla väriteemana oli mikäpä muukaan, kuin punainen. Juustot oli koottu Ikean puiselle leikkuulaudalle. Vadelmahillon tarjoiluastiana toimi Iittalan karpalon värinen Mariskooli, joka sopi yhteen punaisen Taika-astiaston kanssa. Liinana oli äidiltäni saatu syntymäpäivälahja: Marimekon Lumimarja-kankaasta tehty liina. Niin täydellinen liina joulukuulle! Taidan pitää sitä pöydässä vielä vähän matkaa tammikuuta, niin ihastunut olen! Valoa kattaukseen toivat Kastehelmi-lyhdyissä olevat kynttilät sekä helmillä koristeltu led-valosarja.

Juustojen lisäksi olin tehnyt porotäytteen ruisnapeille (ohje löytyy täältä), sekä suussasulavaa focacciaa, täytteinään oliivit, aurinkokuivatut tomaatit ja rosmariini. Lämmin leipä maistui alkuillasta ihanalta. Toki myös sipsit ja dipit kuuluivat illan naposteluihin.



Makeaksi syötäväksi tein kinder-juustokakun omalla ohjeella. Koska siinä kakussa on makeaa mahan täydeltä jo yhdessä palassa, en leiponut muuta makeaa. Pakko myöntää, että kakusta tuli maultaan erittäin onnistunut. Ohje tulee blogiin siis pian! :)

Tällainen oli syntymäpäiväni ruokien puolesta. Hyvää syötävää ja ihanat ihmiset ympärillä tekivät päivästä parhaan mahdollisen.  Päällimmäiseksi ajatukseksi jäi kiitollisuus siitä, minkälaisia ihmisiä on elämäänsä saanut. <3

- Ilona

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Mitä antaa joululahjaksi?

Ihanin päivä vuodesta, eli jouluaatto kolkuttelee jo kulman takana. Päivä alle kaksi viikkoa h-hetkeen, aivan huippua! Joulukuun alku on mennyt ihan hujauksessa, jotenkin pidennetty itsenäisyyspäivän viikonloppu sai ajan kulumaan todella nopeasti siihen, ettei aattoon ole enää kuin pari viikkoa!

Viime vuosista oppineena aloitin joululahjojen hankkimisen tänä vuonna jo kesällä. Jos kaikki läheisten muistamiset ostaa joulukuussa, tulee tilipussiin yhdelle kuulle melkoinen lovi. Siksi ajattelin tänä vuonna hankkia lahjat tasaiseen tahtiin sitä mukaan, kun sopiva  sattuu silmään. Silloin voi kätevästi hyödyntää myös pitkin syksyä tulevia tarjouksia, esimerkiksi Marimekon ystävämyynnin sun muut alennusmyynnit eri liikkeissä. Suosittelen ensi vuodelle samaa taktiikkaa myös muille - itselleni jäi joulukuulle vain pari lahjaa hankittavaksi, eikä siten tarvitse ottaa asiasta minkäänlaista stressiä! 

Jos kuitenkin tänä vuonna lahjojen hankkiminen on jäänyt joulukuun tälle puoliskolle, on vielä aikaa hankkia tai jopa tehdä läheisille kivat lahjat. Mielestäni tärkeintä on, että lahja on saajan näköinen ja hänelle tarpeellinen. Turhakkeita ei kannata ostaa kenenkään nurkkiin pyörimään. Se ei ole fiksua, ja on lisäksi epäekologista. (Meillä oli muuten työpaikan pikkujouluissa lahjan teemana turhake. Ideana oli siis tuoda kotoa jokin turhaksi käynyt esine. Lahjoja avatessamme sai huomata, että joskus toisen roska voi olla toisen aarre. Pari teen ystävää sai esimerkiksi lahjaksi teetä, jota joku toinen ei ollut tarvinnut. Toisaalta taas, toisen turhake on kaikkien turhake. Sain lahjaksi Tupperwaren esineen, jota pyörittelin pitkään käsissäni. Luulin sen olevan jonkinlainen rasia, jossa on monta kerrosta. Kuulin sitten, että kyseessä ovat jauhelihapihvimuotit hampurilaispihvejä varten. Nyt saan siis tehtyä täydellisen pyöreitä jauhelijapihvejä!:D)

Parhaimman lahjan keksii, kun tietää mitä lahjan saada todella tarvitsee. Jos pää lyö kuitenkin tyhjää, annan pari vinkkiä mielestäni hyviin joululahjoihin. Kaikille tuttuja ideoita ovat varmasti perinteiset pehmeät paketit, urheilukerrastoineen ja villapaitoineen. Jätän siksi ne tavallisimmat ideat tältä listalta pois.

  • Täydennystä astiastoon. Tällaista lahjaa arvostavat erityisesti nuoret, joilla koko astiasto ei ole vielä kaapissa. Arvokkaammissa astioissa yhden tai kahdenkin lautasen lisäys on aina plussaa. On tärkeää kuitenkin tietää, mitä astiastoa lahjan saaja kerää. Eri pari kuppeja ja kippoja löytyy joka taloudesta ihan tarpeeksi
  •  Laadukasta luettavaa. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin käpertyä joululomalla viltin alle hyvää kirjaa lukemaan? Jos et osaa päättää, mikä kirja miellyttäisi lahjan saajaa, voit turvautua esimerkiksi Finlandia-voittajiin. Ne ovat palkittuja kirjoja, eli taatusti laadukasta luettavaa. Myös lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan ilahduttaa lukemisen ystävää. Itse olen ollut ihan mielissäni lahjakortista sinne - sopivalla hetkellä voi hakea arkeen luksusta valitsemalla romaanin ihan itse. Ja pienenä vinkkinä vielä, Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää on aika takuuvarma kirjavalinta naispuoliselle henkilölle.
  •  Yhteistä aikaa. Se lahjoista arvokkain. Toimii esimerkiksi itse tehtynä lahjakorttina, jossa on lupaus yhteisestä käynnistä suosikkiravintolassa (lahjan antajan kustantamana tietysti). Saman asian ajaa esimerkiksi konserttiliput tai leffaliput . Jos rahaa on käyttää enemmänkin, voi vaikka varata yhteisen hotelliloman viikonlopuksi.
  • Suomalaista designia. Yhä useampi arvostaa suomalaista designia. Marimekko ja Iittala ovat tyyleiltään pettämättömiä. Marimekolta löytyy lahjaksi vaikka mitä ihanaa, aina vaatteista keittiötekstiileihin, astioihin ja tyynynpäällisiin. Myös nuorten muotoilijoiden ja suunnittelijoiden tuotteita myydään monessa paikassa. Esimerkiksi Rovaniemellä niitä löytyy Korundin myymälästä. Korujen ystäville suosittelen Suomessa suunniteltuja ja valmistettuja puukoruja, esimerkiksi Uhana Designilta. Niitä voi tilata esim. Katokon nettisivuilta.
  • Leivo lahja. Jos lahjan saaja on samalla paikkakunnalla, vie maistuva itse tehty lahja suoraan kotiovelle. Esimerkiksi jouluinen kakku tai itse tehty limppu ovat ihania lahjoja. Syötävän lahjan voi viedä vastaanottajalle jo ennen joulua, jolloin joulun makuja päästään maistelemaan ennen aattoa. Aatoksi kun on monessa taloudessa varattuna jo yllin kyllin ruokaa.

Siinäpä muutama idea joululahjoja pohtiville. Ihanaa ja stressitöntä joulun odotusta!

- Ilona


lauantai 10. joulukuuta 2016

Kirjasuosituksia - oman hyllyni klassikot




Tässä postauksessa aion esitellä oman kirjahyllyni ikivihreät klassikot, joita olen lukenut vuodesta toiseen yhä uudestaan ja uudestaan. Nämä kirjat ovat siis klassikoita minulle, eivät välttämättä kaikille. Niin monta lukukertaa on jokaiselle näistä kirjoista minulle kertynyt, että uskallan suositella niiden lukemista myös muille.

Olen ollut pienestä pitäen oikea lukutoukka. Lukeminen on ollut rakkaimpia harrastuksiani jo ennen kuin opin oikeasti lukemaan - katsoin kuvia ja keksin tarinoita itse. Kun opin lukemaan, avautui minulle kirjojen kautta aivan uusi maailma. On ihanaa uppoutua kirjailijan luomaan uuteen ulottuvuuteen, ja unohtaa kaikki muu. Se oli ihanaa lapsena, jolloin odotin koulusta kotiin pääsyä, jotta pääsen lukemaan. Se on ihanaa aikuisena, kun voi rentoutua ja toisaalta oppia valtavan paljon asioita kirjallisuuden kautta.

Yliopisto-opintojen aikana kaunokirjallisuuden lukemisessa oli minulle enemmän taukoja, kuin koskaan aiemmin. Kirjastosta oli koko ajan jokin tenttikirja luettavana, tai piti kahlata kirjallisuutta tutkielmia varten. Lukuinto ei riittänyt siihen, että niiden lisäksi olisi tehnyt mieli ahmia muuta kirjallisuutta niin aktiivisesti kuin aikaisemmin. Tänä vuonna olen päässyt takaisin aktiivisemmin tämän rakkaan harrastuksen pariin. Odotan erityisen paljon joululomaa, jolloin aion pyhittää ainakin pari päivää ihan lukemiselle! <3

En (ainakaan vielä) esittele lukemiani kirjauutuuksia. Sen sijaan suosittelen kirjoja, jotka olen halunnut lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Sellaisia kirjoja, joita ilman oma kirjahylly tuntuisi orvolta. Kirjoja, joihin on halunnut palata eri silmin erilaisissa elämäntilanteissa. Kirjoja, jotka tempaavat minut mukaansa maailmaansa, ja tekevät joka kerta yhtä suuren vaikutuksen. Sen pidemmittä puheitta, tässä ovat oman kirjahyllyni suosikkikirjat. Ehkä joku löytää näistä itseä kiinnostavaa luettavaa joululle.


1800-luvulla kirjoitetut kirjat

Minua todella viehättää 1800-luvulla kirjoitetut romaanit. Niissä vaan on sitä jotain, mitä monessa nykykirjallisuuden kirjassa ei ole. Olenkin sitä mieltä, että minun olisi pitänyt syntyä tälle ajanjaksolle. Taidan olla sielultani tämän aikakauden romantikko.


Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani

Kotiopettajattaren romaani (englanniksi Jane Eyre) on yksi minulle yksi rakkaimmista kirjoista. Luin kirjan ensimmäisen kerran teini-ikäisenä, ja olen lukenut sen säännöllisesti sen jälkeen useaan kertaan. Kirja on jokaisella lukukerralla yhtä mukaansatempaavaa luettavaa. Juoni on kutkuttava ja yllättävä, sekä kerronta rauhallisuudestaan huolimatta mielenkiintoista. On ihanaa, että tässä klassikossa on oikeasti luettavaa. Sanotaan vaikka niin, että sivuja on riittävästi.

Kotiopettajattaren romaani kertoo lapsena kaltoinkohdellusta Jane Eyrestä, joka lähtee nuorena aikuisena kotiopettajattareksi herra Rochesterin kartanoon tämän tyttärelle. Sen verran uskallan kertoa juonesta, että kirja on dramaattinen rakkaustarina, josta ei suuria tunteita ja käänteitä jää puuttumaan. Rakkauden lisäksi kirja käsittelee myös muita teemoja, kuten moraalia ja anteeksiantoa. Kirjasta löytyy myös aikansa feminististä pohdintaa, kun minäkertojana toimiva Jane ei suostu alistumaan mihin tahansa elämäntyyliin.

Jos pidät suurista tunteista, tarkasta ja yksityiskohtaisesta mutta mielenkiintoisesta kerronnasta, kutkuttavista juonenkäänteistä ja laadukkaasta kirjallisuudesta, suosittelen tätä kirjaa ehdottomasti!


Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo


Ylpeys ja ennakkoluulo on toinen 1800-luvulla kirjoitetuista suosikeistani. Kaikki tässä romaanissa viehättää minua; henkilöhahmot, kerronnan tyyli, kuvaus aikakauden elämäntyylistä sekä loistava dialogi. Olen lukenut tätä kirjaa kymmenen vuoden ajan vähintään joka toinen vuosi. Varsinkin kesäisin tulee semmoinen olo, että pitää päästä lukemaan juuri tämä tarina.

Kirja kertoo Elizabeth Bennetistä, joka on aikaansa edellä oleva nuori nainen. Hän ei suostu mukautumaan siihen aikaan annettuun naisen perinteiseen rooliin, vaan on voimakastahtoinen oman tiensä kulkija. Hänen terävää ajatuksenjuoksua on ilo seurata kirjan ajan. Juonen pääteemana on Elizabethin ja varakkaan herra Darcyn monivaiheinen rakkaustarina. Lisäksi kirjassa seurataan Elizabethin siskojen tapahtumarikasta rakkauselämää. Perheenjäsenten persoonallisuuspiirteet on kuvattu mitä hauskimmalla tavalla!

Jos olet taidokkaasti kirjoitetun dialogin, rakkaustarinoiden, vanhahtavan kirjoitustyylin ja 1800-luvun ajankuvauksen ystävä, suosittelen tätä klassikkoa luettavaksi!



Yhteiskunnallisia teemoja käsittelevät kirjat

Monet kirjahyllyni suosikeista käsittelevät jotakin yhteiskunnallista aihetta. Nämä kaikki kolme ovat teemoiltaan hyvin erilaiset, mutta kaikki ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen.


Paulo Coelho - Veronika päättää kuolla

Veronika päättää kuolla on vaikuttava teos itsemurhaa yrittäneestä Veronikasta. Kirja kuvaa Veronikan elämää ja ajatuksia mielisairaalassa itsemurhayrityksen jälkeen. Tämä romaani on pysäyttävä, voimakas ja ajatuksia herättävä. Ainakin itseni se on saanut moneen kertaan miettimään omaa suhdettani elämään ja itseeni, ja arvostamaan asioita uudella tavalla.

Paulo Coelhon tyyli on kertakaikkiaan pettämätön. Rakastan hänen tuotantoaan, mutta Veronika päättää kuolla on ollut minulle merkityksellisin romaani häneltä. Vaikka kirja on  tekee kirjoitustyyli siitä sujuvaa luettavaa.

Suosittelen tätä kirjaa henkilölle, joka ei pelkää suurien teemojen käsittelyä kirjallisuudessa, vaan suo kirjan antavan myös todellista ajattelun aihetta.


Kathryn Stockett - Piiat


Piiat (englanniksi The Help) kertoo 60-luvun alussa valkoihoisten kodeissa työskentelevistä afroamerikkalaisista kotiapulaisista Mississippissä. Kirjassa kuvataan elämää ja arkea usean eri henkilön näkökulmasta. Kirjailija on onnistunut tuomaan monen henkilön äänen esille mitä hienoimmalla tavalla. Jokaisen eri henkilön kertomana koko kirjoitustyylikin muuttuu. Se tekee tekstistä eloisaa ja uskottavaa.

Tätä kirjaa lukiessa saa kokea kaikkien tunteiden kirjon: ihastusta, inhoa, sääliä, liikutusta, suuttumusta ja myötätuntoa. Riipaisevien, surullisten kohtausten vastapainoksi kirjailija on onnistunut ujuttamaan kirjaan huumoria. Eriarvoisesti kohdeltujen piikojen tarinat eivät ole helpoin aihe kirjailijalle; 60-luvusta on vielä pelottavan vähän aikaa. Afroamerikkalaisilla ei ollut minkäänlaisia oikeuksia valkoisiin nähden sen ajan Mississippissä. Kirja on onnistunut kuvaamaan sen ajan ihmisten yhteiseloa kaikkine vääryyksineen. Onneksi kirja käsittelee kuitenkin toivoa ja muutosta, jota tilanteeseen halutaan.

Tätä kirjaa uskallan suositella ihan kaikille. Ajatuksia herättävää, rohkeaa, riipaisevaa ja ajoittain humoristista luettavaa. <3


Khaled Hosseini - Leijapoika

Leijapoika (englanniksi The Kite Runner) on riipaiseva tarina ystävyydestä, moraalisista valinnoista ja isä-poika-suhteista. Kirjassa kuvataan värikkäästi Afganistanin kulttuuria ja perinteitä. Myös epäkohdat tuodaan esille - rotu- ja luokkaerot näyttäytyvät suurena osana kulttuuria.

Romaani kertoo kahden afganistanilaisen pojan ystävyydestä heidän asuessaan 70-luvun Kabulissa.  Amir on rikkaan isän poika, kun taas Hassan palvelijan poika sekä vähemmistöön kuuluva hazara. Poikien kerran lennättäessä leijoja, Hassan joutuu brutaalin väkivallan uhriksi. Amir näkee tilanteen, mutta ei tee mitään. 

Myöhemmin Amir pakenee isänsä kanssa Yhdysvaltoihin Talibanin tuhotessa vauraan Kabulin. Sen jälkeen kirja siirtyy kertomaan elämää maahanmuuttajana Amerikassa. Aikuisena syyllisyyden taakkaa kantava Amir saa mahdollisuuden koittaa hyvittää menneisyyden virhettään, ja hän palaa käymään talibanien hallitsemassa Afganistanissa.

Tämä kirja on todella lukemisen arvoinen. Ei ihme, että se on saavuttanut suurta kansainvälistä suosiota.



Nostalgiset kirjat

J.K. Rowling - Harry Potter -kirjasarja

Voi että, miten joku kirjasarja voi olla niin älyttömän rakas. Olen kasvanut Harry Potterin kanssa alakoulusta lähtien. Hullaantuminen näihin mestariteoksiin alkoi jo ensimmäisen osan lukemisen aikana. Rakas äitini näki suuren kiintymykseni näitä kirjoja kohtaan, ja osti minulle jatko-osat aina niiden ilmestyttyä. Ei tarvinnut odottaa jouluun tai synttäreihin. Muistan edelleen vatsan pohjassa tuntuvan tunteen, kun sain uutukaisen Harry Potterin käsiini. Paksu kirja oli lapsella parissa päivässä luettu. Ja sitten alettiin lukea alusta uudestaan.

Maailmankuulu Harry Potter ei paljoa esittelyitä kaipaa. Ne ovat kuitenkin enemmän, kuin pelkkiä mielikuvitustarinoita velhoista ja noidista. Ne ovat mestarillisesti kirjoitettuja romaaneja, joihin on luotu käsittämättömän upea oma maailmansa. Tylypahkaan ja taikamaailmaan alkaa melkein uskoa Harry Pottereita lukiessa, niin uskottavan oloisesti Rowling on luonut koko kokonaisuuden.  Kirjoista löytyy isojen ja vakavien teemojen pohdintaa, hulvatonta dialogia, mahtavia hahmoja sekä inspiroiva juoni. 

Harry Pottereita voi lukea oikein hyvin myös aikuisena. Minä ainakin luen! <3 Ja jos olet katsonut vain elokuvat... Olet jäänyt paljosta paitsi. Viisasten kivi käteen, ja lukemaan koko sarja järjestyksessä!

Ps. Olen kirjoittanut uuden Harry Potterin toivekirjeeseen Joulupukille. En halua lukea kauan odotettua kirjaa arjen kiireiden keskellä, vaan uppoutua toiseen maailmaan lomalla viltin alle käpertyen, glögilasi kädessä ja suklaarasia vieressä...


Runokirjat

Tommy Tabermannin runot

Tunnustaudun runotytöksi. Rakastan runojen lukemista, ja suosikkejani ovat ehdottomasti Tommy Tabermannin runot. Tällä hetkellä minulla on kolme hänen runokokoelmaansa (Elämä ottaa kädestä, Runot 1970-2010 ja Rakkaudella). Runokirjoihin on ihana syventyä  uudestaan ja uudestaan. Eri elämäntilanteissa toiset runot kiehtovat enemmän, kuin toiset. Siksi niistä löytääkin aina vanhojen suosikkien lisäksi jotakin uutta. 

Tabermannilla on taito kuvata runoissaan elämän suuria ja pieniä hetkiä samaan aikaan mahtipontisesti, mutta myös äärimmäisen herkästi. Taitaakin olla sopivaa lopettaa tämä kirjoitus yhteen Tabermannin minulle rakkaimmista runoista.

Jotta pääsisi perille
on eksyttävä tieltä
Joka pääsee perille 
oppii
että hetken kuluttua
on taas jatkettava matkaa
Joka ei koskaan putoa raiteilta
ja mene rikki
jatkaa aina samaa rataa
ja on turvassa
suurelta murheelta
ja suurelta onnelta




Lukuiloa joulukuuhun toivottaen,

- Ilona

tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivän perinteitä



Itsenäisyyspäivä on mielestäni vuoden tärkeimpiä ja juhlavimpia päiviä. Monet juhlat, kuten vappu ja uusi vuosi ovat minulle monesti vähän pakkopullaa, mutta tällaisten oikeiden juhlien (eli itsenäisyyspäivä, joulun ja pääsiäisen) merkitys tuntuu vain kasvavan itselläni vuosien varrella. Tämä kirjoitus tulee olemaan tajunnanvirtaa ajatuksistani itsenäisyyspäivän perinteistä. 

Tänä vuonna juhlitaan 99-vuotiasta Suomea. Itsenäisyyspäivänä annetaan arvoa sotaveteraaneille ja sodassa maatamme palvelleille. He ovat arvostuksen ja kaiken kiitoksen ansainneet. Olisi tärkeä muistaa olla heille kiitollisia myös vuoden muina päivinä.  Katsoin Yleltä jotakin itsenäisyyspäivän lähetystä pari tuntia sitten. Siinä sotaveteraani kertoi, että oli kerran kysynyt bussikuskilta, mitä matka maksaa sotaveteraanilta. Kuski oli vastannut, että matka on sotaveteraanille ilmainen, vaikka bussiyhtiö menisi siitä konkurssiin. Vanha mies kertoi tämän selvästi onnellisena siitä, että arvostusta oltiin osoitettu tällaisella tavalla.

Minulla itsenäisyyspäivän viettoon liittyy yllättävän paljon perinteitä. Olen viettänyt lähes jokaisen itsenäisyyspäivän perheen kesken. Se on minulle yksi vuoden tärkemmistä perhejuhlista. On ihana kokoontua koko perheellä juhlistamaan Suomen itsenäisyyttä.

Itsenäisyyspäivän ohjelmaan kuuluu ehdottomasti katsoa Tuntematon sotilas. Tai ainakin sen pitää pyöriä televisiossa taustalla muun tekemisen ohella. Elokuva on niin tuttu (ja pitkä), että sen aikana kestää tehdä oheistoimintoja, kuten kutoa villasukkaa tai leipoa. (Kyllä, vapaapäivinä todella nautin tällaisista mummomaisista aktiviteeteista. :D) Lisäksi, itsenäisyyspäivän aikana pitää kuunnella ainakin kerran Sibeliuksen Finlandia kokonaisuudessaan. Siihen mestariteokseen ei sitten kyllästy koskaan! 

Itsenäisyyspäivänä minulla on tapana pohtia suomalaisuutta ja minulle Suomessa tärkeitä asioita. Tänään kävin ulkona ihailemassa -27 asteen pakkasessa upeaa talvista luontoa. Toivon todella, että Suomessa otetaan tulevaisuudessa vakavasti ympäristöasiat. Haluan, että myös tulevat sukupolvet pääsevät nauttimaan pakkaspäivistä puhtaassa luonnossa näillä leveysasteilla. 


llalla perinteisiin kuuluu katsoa Linnan juhlat. Mikäpä olisi mukavampaa, kuin napostella jotakin hyvää samalla, kun ihastellaan pukuloistoa ja pohditaan, miltä juhlaruoka siellä mahtaa maistua. Tänä vuonna aiomme syödä iltanaposteltavaksi täytettyjä herkkusienikääröjä ja vuohenjuustolla täytettyjä taatelikääröjä. Itsenäisyyspäivän vastaanoton lähetystä seuratessa on mukava myös pelata lautapelejä. 

Itsenäisyyspäivän perinteet liittyvät minulla siis rauhalliseen ja leppoisaan yhdessäoloon. Samalla ehtii pohtia myös itselle tärkeitä asioita Suomessa ja suomalaisuudessa. Suomessa on maailman mittakaavassa paljon asioita todella hienosti ja hyvin, mutta yhteiskunnastamme löytyy myös asioita, joissa on parannettavaa. Tällaisia asioita löytyy esimerkiksi tasa-arvoa ajatellen. On surullista, että vieläkin joudutaan puhumaan naisten eurosta, sekä taistelemaan nuorille naisille joka puolelta tuputettavaa, yksipuolista naiskuvaa vastaan. Haluaisin uskoa tulevaisuuteen, jossa tasa-arvo toteutuu kaikin puolin aidosti. 

Olen onnellinen siitä, että olen syntynyt Suomeen, ja saan asua itsenäisessä Suomessa. 

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Ja onnea rakkaalle 99-vuotiaalle Suomelle! <3

- Ilona