perjantai 30. syyskuuta 2016

Tunnelmalliset valohimmelit ja Kenkäverossa vierailu

Syksyn saapuessa ja iltojen pimetessä olen palannut ajatuksissani valohimmeleihin, jotka näin kesällä vieraillessani Mikkelin Kenkäverossa. Valohimmeleistä oli tuolloin siellä näyttely, ja ihastuin saman tien.

Himmeleitä oli koottu eri näköisiksi ja kokoisiksi. Pimeässä ne loistivat todella kauniisti. Esteetikko hurmaantui näystä saman tien. Haaveilin jo silloin, että syksyn pimeinä iltoina saisin tällaisen tunnelmavalaisimen myös omaan kotiin. Tavallisista himmeleistä en ole oikein koskaan innostunut, mutta valoilla varustettuina ne ihastuttivat suuresti.






Himmeleitä oli paikan päällä myynnissä paketteina, joista löytyy himmelin osat, valosarja sekä ohje kokoamista varten. Syöksyin innoissani katselemaan paketteja, mutta sillä hetkellä on raaskinut ostaa himmelipakettia sen korkeahkon hinnan vuoksi. Nyt syksyllä äitini yllätti minut todella iloisesti; hän oli tilannut minulle oman himmelipaketin! Pääsen siis sittenkin kokoamaan oman himmelin, ja nauttimaan sen kauneudesta kodissani. Odotan jo kovasti paketin saapumista ja himmelin kokoamista! Lupaan tehdä tänne postauksen siitä, miten himmelin kokoaminen onnistui. Jos vaikka joku muukin innostui ajatuksesta. ;)

Kenkävero oli kesällä muutenkin vierailun arvoinen paikka. On ihana, että Mikkelin keskustan tuntumasta löytyy näin idyllinen ja tunnelmaltaan maalaishenkinen paikka. Kenkäveron kauniista pihapiiristä löytyy esimerkiksi tuoreita leivonnaisia, ravintola vanhassa kartanossa, taiteilijoita myymässä töitään ladoissa sekä suomalaisia ja paikallisia tuotteita myyvä kauppa.




Kesällä Kenkäverossa oli Rantakahvila, joka oli nimensä mukaisesti rannalla. Kauniin kesäpäivän kunniaksi päätimme vierailla siellä. Oi, mikä ihana kahvila se olikaan! Kaikki oli paikan päällä valmistettua, luomua löytyi ja tuotteissa oli selkeät merkinnät laktoosittomuudesta. Jo tämä teki minuun vaikutuksen. Maistettuani valitsemiamme antimia, olin entistä vakuuttuneempi. Aivan ihanaa savulohipiirakkaa, omenapiirakkaa vaniljakastikkeella, ja kyytipoikana luomu mansikkamehua. 





Kenkäverossa on myös Pauliina Rundgrenin myymälä, jossa myydään mm. hänen käsityönä tekemiään koruja. Ihastuin kovasti yhteen riipukseen. Ei ollut turha hankinta, se on nimittäin syksyn aikana useaan otteeseen riippunut kaulassani. 




Ensi kesän ohjelmaan kuuluu mökillä käydessäni ehdottomasti uusi vierailu Kenkäveroon. Mikkelissä tulee olemaan myös seuraavat asuntomessut. Täytynee ajoittaa reissu niille ajoille, jotta saa monta kärpästä yhdellä iskulla!

- Ilona

torstai 22. syyskuuta 2016

Tällaisena kesäyönä...




''Tällaisena kesäyönä en halunnut mennä nukkumaan..''
Näin laulaa iki-ihana Scandinavian Music Group. 

Oi kesä. Sinusta on jo niin pitkä aika. On ehtinyt tulla ihan ikävä. Niinpä aloin selata kesällä otettuja kuvia. Kuvista muistui mieleeni yksi tietty kesäyö. Se oli kesäyö, jona en halunnut mennä nukkumaan. 

Istuin Etelä-Savossa sijaitsevan mökkimme laiturilla. Otin kuvia auringonlaskun eri vaiheista.  Halusin vangita kameraani edes pienen osan unenomaista tunnelmaa. Järvi oli tyyni. Hämmästelin taivaanrannan ja veden pinnan vaihtuvia värejä. Aluksi pastellisävyisiä ja herkkiä, myöhemmin dramaattisia ja voimakkaita. Toisella puolella järveä oli välillä sateenkaari. Sydämeni meinasi pakahtua suomalaisen maiseman kauneudesta. 

Syksyn vilskeessä mieleni kaipaa juuri nyt tuohon hetkeen mökin rannassa. Hiljaisuus, rauha ja aikatauluttomuus. Käsittämättömän kaunis luonto ympärillä. Aikaa ajatella, aikaa miettiä. Tai olla miettimättä mitään. 

Näitä kuvia kaihoisasti katsellessani yritän saavuttaa samanlaisen tunteen hetkeksi sisimpääni. Jokaiselle ihmiselle arjen kiireen keskellä se on enemmän kuin tarpeen.



















Seesteisiä hetkiä arjen kiireisten päivien keskelle kaikille. 

- Ilona

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Sarjasuosituksia Netflixistä

Syksyn saapuessa ja iltojen hämärtyessä sohva ja lempparisarjojen töllöttäminen tuntuvat työpäivän päätyttyä kutsuvilta. Olen kuullut huhua, että näin käy muillekin kuin minulle. Siispä päätin kirjoittaa tämän postauksen.

Sen jälkeen, kun Netflix meille hankittiin, ei ole tullut seurattua television puolelta juuri mitään sarjaa. Netflixin puolelta parin vuoden saatossa sitäkin enemmän... :D Koska tätä elämän kannalta hyvin tärkeää hiljaista tietoa on Netfixin sarjoista karttunut, päätin jakaa parhaat katsomani sarjat myös muiden iloksi. Nämä ovat siis henkilökohtaisia suosikkejani, joihin itse olen tykästynyt syystä tai toisesta. Yleensä minua kiehtovat sarjat, joissa on mielenkiintoisia henkilöhahmoja, nokkelaa dialogia, dramatiikkaa ja ripaus jännitystä. Visuaalisesti kiehtova toteutus on myös plussaa. Olen myös melko vaativa sarjojen laadukkuuden suhteen.

Sarjoja on hyvin hankala laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä monet niistä ovat tyyliltään erilaisia. Siispä ne ovat listattuna sekalaisessa järjestyksessä. 

Jos siis omat suosikkisarjasi on katsottu jo läpi kerran tai kaksi, kokeilepa jotakin näistä!



Downton Abbey


Iki-ihana Downton Abbey. Mitä elämäni olisikaan ilman sinua! Upeita pukuja, kiehtovia juonenkäänteitä, nerokasta vuoropuhelua, suuria tunteita...

Downton Abbeyn tapahtumat sijoittuvat vuosille 1912-1925. Draamasarja kuvaa loistavasti Downton Abbeyssä asuvan aatelissuvun ja heidän palvelusväkensä elämää. Molempia puolia sen ajan kuvauksesta on mielenkiintoista seurata. 

Erityismaininnan sarjassa ansaitsee isoäiti Violet Crawley (Maggie Smithin esittämänä). Hänen suorapuheiset letkautuksensa tekee ihan mieli kirjoittaa muistiin. Niille on saanut nauraa kippurassa. 

''I was right about my maid. She's leaving to get married. I mean, how could she be so selfish?''

''I do think a woman's place is eventually in the home, but I see no harm in her having some fun before she gets there.''

Violet: “You are quite wonderful the way you see room for improvement wherever you look. I never knew such reforming zeal.”
Mrs. Crawley: “I take that as a compliment.”
Violet: “I must’ve said it wrong.”



Isänmaan puolesta (Homeland)

Koukuttava sarja alkaa asetelmasta, jossa kahdeksan vuotta sotavankeudessa ollut sotilas Nicholas Brody (Damian Lewis) palaa kotiin. CIA:n virkailija Carrie Mathinson (Claire Danes) uskoo Al-Qaidan käännyttäneen hänet puolelleen. Mielenterveyden kanssa kamppailevan Carrien edesottamukset sarjan varrella ovat toinen toistaan hämmästyttävämpiä.

Isänmaan puolesta on jännittävä, mielenkiintoinen ja koukuttava sarja. Pisimmän korren vetävät kaksi ensimmäistä tuotantokautta, mutta näkemäni kolmas ja neljäskin kausi ovat hyviä. Sarja tuntuu siinä määrin uskottavalta, että olisi jännä tietää, hoidetaanko terrorismiin liittyvät operaatiot ihan oikeasti sillä tavalla, kuin sarjassa! 



House of Cards

Tämä yhdysvaltalainen poliittinen draamasarja näyttää, mitä vallanhimo saa ihmisen tekemään. Päähenkilöiden kylmyys ja juonittelu jäätää tällaisen tunteilijan sydäntä. House of Cards on taidokas, oivaltava ja silmiä avaava kuvaus valtaa havittelevan mielen maailmaan. Sarjassa on myös kuvattu mielenkiintoisesti poliitikan kulisseja. Tämä sarja sopii sellaiselle, joka kestää katsomaltaan älyllistä haastetta. Ei siis ole aivot narikkaan-kamaa.



Orange is the new Black

Tässä on sarja, joka ei jätä ketään kylmäksi! Taitaa olla aika tuttu juttu jo tässä vaiheessa kaikille. Sarja kertoo naisvankien elämästä vankilassa yhtä aikaa koomisesti, jännittävästi, tunteita herättävästi, pelottavasti ja ällöttävästi. Sarjan edetessä näkee loistavan poikkileikkauksen siitä, mikä ajaa ihmisen vankilaan. Vaikka aihe on vakava, on loistavien roolihahmojen myötä tuotu sarjaan hulvattomia hetkiä, suuria tunteita ja loistavaa vuoropuhelua. Sarja perustuu Piper Kermanin kirjaan, joka kertoo hänen vankilakokemuksistaan.


Frendit

Klassikko, joka ei paljoa esittelyitä kaipaa. Samat jaksot jaksavat naurattaa ja sykähdyttää aina uudelleen ja uudelleen! <3


Silta 

Ruotsalais-tanskalainen rikossarja, joka alkaa siitä, kun Ruotsin ja Tanskan rajalta löytyy ruumis. Ruotsalainen  Martin Rohde  ja tanskalainen Saga Norén yhdistävät voimansa, ja alkavat selvittää rikosta. Sarjaa katsoessa kokee huvittavia hetkiä Saga Norénin hahmoa seuratessa. Hän on erittäin omistautunut työlleen, mutta hänen Aspergerin oireyhtymälle ominainen sosiaalinen kömpelyytensä saa aikaan monenlaisia tilanteita. 


Valtiatar (Reign)

Draamasarja, joka kertoo Skotlannin kuningatar Mary Stuartin Ranskassa viettämistä vuosista 1500-luvulla. Vaikka sarjassa on elementtejä historian tapahtumista, ei se silti ole tarkka kuvaus Maryn elämästä. Siitä huolimatta sarja on mielenkiintoista katsottavaa juonikoukeroineen. Juonittelun ja draaman määrä on tässä sarjassa päätä huimaava, joten saa todella koittaa pysyä perässä siinä, kuka on kenenkin puolella. 



Wallanderit

Ruotsalaiset vaan osaavat tehdä loistavia rikossarjoja. Olen katsonut Wallandereita, kun niitä on näytetty televisiossa. Netflixissä ne voi kuitenkin katsoa lineaarisessa aikajärjestyksessä. Suosittelen!


Jälkiä jättämättä (The Killing)

Rikosdraamasarja, jossa seurataan murhatutkimuksia sekä tutkimusta tekevien poliisien ihmissuhteita ja elämää. Sarja tuo esille monta eri näkökulmaa tapahtumiin, sekä tapahtumien vaikutuksista yksittäisten ihmisten elämään. Intensiivisen tunnelmansa vuoksi tätä loistavasti toteutettua sarjaa ei aina uskaltanut katsoa itsekseen illalla. Aivan huippu sarja, kannattaa oikeasti katsoa!


Orphan Black

Olen hyvin hämmentynyt siitä, että olen tykästynyt tähän sarjaan. Yleensä en ole kiinnostunut scifistä, mutta jokin tässä sarjassa osui ja upposi. Ehkä osasyynä on päärooli(e)n esittäjän, Tatiana Maslanyn, karismaattisuus ja lahjakkuus. 

Sarja alkaa siitä, kun Sarah Manning näkee itsensä näköisen henkilön tekevän itsemurhan. Hän varastaa tämän henkilöllisyyden. Pian hänelle kuitenkin selviää, että he ovat kaksi lukuisista klooneista. Maslany näyttelee uskottavasti jokaista kloonia. Tapahtumat ovat sarjan edetessä jännittäviä ja pelottavia. Olen miettinyt, että sarjan on tarkoituskin herättää katsoja ajattelemaan kloonaamisen eettisyyttä sekä sitä, miten tärkeä asia oikeus omaan identiteettiin on jokaiselle. 




Siinäpä lista minun Netflixin suosikeista. Olipa yllättävän hankalaa esitellä sarja vain muutamalla lauseella. Sarjan ydin on ongelmallista tiivistää kappaleen tai parin pituiseksi, kun jokaisesta voisi kirjailla pienen novellin. 

Leppoista ja rentoa sunnuntaita!

- Ilona


Ps. Kerroin viime postauksessa Kansainvälisiltä Suurmarkkinoilta ostamistani dipeistä ja kukasta. Nyt ei ihan laatu vastannut odotuksia. Orkidea on viikossa (!!) tiputtanut kaikki kukkansa ja NUPPUNSA. Äidin samanlaiselle orkidealle kävi samoin, joten kyseessä eivät olleet minun floristin taidot. Maistoin myös dippejä, ja lopputulos oli aika vaisu... Nyt minulla on siis kalju orkidea ja pari pussia niin mitättömän makuisia dippejä, ettei niitä kehtaa kellekään tarjota. Aina ei voi voittaa. :D



lauantai 10. syyskuuta 2016

Lauantain viettoa - Kansainväliset Suurmarkkinat ja lounas Aitassa

Lauantai. Vapaapäivä. Ihanaa! Ei muuta, kuin Marimekon mekko päälle ja kassi käteen. Jalkoihin lauantain kunniaksi glitterlenkkarit, ja menoksi!




Olin viikolla suunnitellut, että viikonlopun aikana käyn Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla. Nyt, kun ne kerran Rovaniemellä ovat! 

Harmaasta ja koleasta ilmasta huolimatta keskusta oli täynnä ihmisiä. Rovaniemellä harvoin näkee näin paljon väkeä yhtä aikaa liikkeellä. Useammasta pankkiautomaatista oli loppunut käteinen. Ainoasta löytämästämme rahaa vielä antavasta automaatista sai ainoastaan 50€:n seteleitä. Porukkaa siis oli saapunut markkinoille sankoin joukoin!

Markkinakojut jatkuivat useamman kadun verran. Hyviä tuoksuja tuli nenään joka puolelta. Jopa minä flunssan tukkimalla nenälläni kykenin haistamaan ruokien tuoksujen moninaisuuden! :D Lettuja, vohveleita, muikkuja, lohta, makkaroita, juustoja, leivoksia, kreikkalaista ruokaa - vaikka mitä! Ennen kaikkea nämä markkinat olivatkin ruokamarkkinat. Suurin osa kojuista myi elintarvikkeita. Miten hienoa, että tällaisia tapahtumia järjestetään! 

Nähdessäni kukkien myyntipaikan, suuntasin sinne heti. Ihania kukkasia oli monessa eri värissä ja lajissa. Itse nappasin mukaan vaaleanpunaisen orkidean. Orkideat ovat kukista suosikkejani. Ne ovat kauniita ja helppohoitoisia. Hajamieliselle ja arkena usein kiireiselle kerran viikossa uittaminen vaan on niin paljon helpompi muistaa, kuin päivittäinen kastelu! Ei ollut orkideaa muuten hinnalla pilattu. Yksi kappale maksoi 10€ ja kaksi kappaletta 15€. Siis jopa kaksi kertaa halvempi, kuin monesta muusta paikasta ostettuna. Kukat olivat markkinoilla myös hyvässä kunnossa. Valinta oman yksilön kanssa oli hankala, sillä loistavia vaihtoehtoja oli niin monta!

Kukan lisäksi mukaani lähti mausteita ja dippimausteseoksia. Viisi pussia sai kympillä, joten valikoin kaksi maustetta ja kolme dippiä. Yhdestä pussista pitäisi riittää usean dipin tekemiseen. Myyjän mukaan kerta-annoksen hinnaksi tulee n. 40 snt. Täytyy siis järjestää kunnon dippailuiltamat! 

Kolean ilman takia emme markkinoiden ruokatarjonnasta huolimatta halunneet syödä ulkona. Sen sijaan suuntasimme Rovakadulla sijaitsevaan Aitta Deli&Dine-ravintolaan syömään lounasta. Päivän annoksena savuporo tai savukala toast. Hinta oli 10€, ja se sisälsi alkukeiton ja salaatin. 

Voi jummi jammi, miten hyvää voi lanttukeitto olla! Keitto suorastaan suli suuhun. Se oli parhaita koskaan syömiäni kasvissosekeittoja! Olisi tehnyt mieli ottaa lisää... :D Myös salaatti oli maukasta. Siinä vaiheessa, kun toast tuotiin pöytään, oli maha jo melkein täynnä keitosta ja salaatista. Savuporotäytteinen toast lisukesalaatteineen oli hyvä ja runsas. Kymmenellä eurolla sai siis todella syödä koko rahan edestä! Lisäksi, ravintola vieläpä käyttää annoksissaan luomu-ja lähiruokaa!







Markkinoilta ja lounaalta poikkesimme käymään vielä Suomalaisessa kirjakaupassa. Olin saanut ystävältäni vinkin, että Jojo Moyesin romaani Kerro minulle jotain hyvää on pokkarina siellä vain 4,95€. Ihastuin suuresti romaanista tehtyyn elokuvaan, joten haluan lukea myös kirjan, jonka pohjalta elokuva on tehty. Kirjoista tehdyt elokuvat kun yleensä kalpenevat alkuperäisen kirjan rinnalla. Leffa avasi kyynelkanavat moneen kertaan. Saa nähdä, miten kirjan kanssa käy. Kirjan minulle myynyt nainen nimittäin kehotti poikkeamaan kotimatkalla ostamaan kirjan kaveriksi nenäliinoja. Itkemättä ei tätä kirjaa lukisi. Voi iiks. Tämä herkkis päättää ihanan lauantain nyt käpertymällä pehmeään lempivilttiinsä, varautuen mahdolliseen itkukohtaukseen. 




- Ilona

maanantai 5. syyskuuta 2016

Valkosuklainen pannacotta kauden marjoilla




Makean ja kirpeän makuyhdistelmä on yksi suosikeistani. Kesällä tein mökillä ollessani valkosuklaista pannacottaa. Päälle laitoin kauden marjoja, jotka olivat silloin punaherukka, mustikka ja vadelma. Punaherukka toi yhdistelmään tarvittavaa kirpeyttä. Koska marja-aika ei ole vielä ohi, julkaisen reseptin nyt. 

Pannacotan päälle voi siis rohkeasti kokeilla erilaisia marjayhdistelmiä. Tärkeintä on, että ainakin yksi marja olisi hieman kirpeämpi. Marjojen asettelussa voi käyttää luovuutta ja mielikuvitusta. Itseäni viehätti tällä kertaa symmetrisyys, joten asettelin marjat säntillisesti paikoilleen.

Ohje tähän hemaisevaan herkkuun tulee tässä. Tämä ohje on neljälle pannacotalle mitoitettu.

Tarvitset:

4 dl luomu kuohukermaa
1 dl maitoa (ei rasvatonta)
n. 100 g valkosuklaata (esim. Panda)
1 rkl vaniljasokeria
2 liivatelehteä
kylmää vettä

Päälle:

mustikoita
vadelmia
punaherukoita
muita marjoja oman valinnan mukaan

Tee näin:

1. Laita liivatelehdet kulhoon kylmään veteen.

2. Kuumenna kuohukerma ja maito kattilassa. Lisää hetken päästä mukaan paloiteltu valkosuklaa ja vaniljasokeri. Hämmennä koko ajan, sillä seos palaa helposti pohjaan.

3. Kun seos kiehahtaa kevyesti, sekoita joukkoon kylmässä vedessä pehmenneet liivatelehdet. Puristele ylimääräinen vesi lehdistä pois, ennen kuin lisäät ne kattilaan.

4. Jaa seos neljään jälkiruokakulhoon.

5. Laita kelmut kulhojen päälle. Laita pannacotat hyytymään jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi. 

6. Ota pannacotat jääkaapista hetki ennen tarjoilua. Koristele marjoilla.

7. Nautiskele. :)







- Ilona

Portugali - osa 9 - Pikavisiitit Lissabonissa ja Cascaisissa

Tämä tulee olemaan viimeinen kirjoitus viime kesän reissuista. Koska Rovaniemellä on jo kovin syksyistä ja viileää, on mukava palata Portugalin muistoihin vielä kerran. Ajatuskin siellä olemisesta lämmittää. 

Meidän oli matkan aikana tarkoitus tutustua paremmin Lissaboniin ja Cascaisiin, mutta ajanpuutteen takia ehdimme tehdä molemmissa vain muutaman tunnin vierailut. Jo pelkästään Sintrassa oli niin paljon nähtävää, että lähialuiden tutkiskeluun jäi vähemmän aikaa. Kerron kuitenkin päällimmäiset fiilikset näistä kahdesta pikavisiitistä, jotka kerkesimme tehdä.



Lissabon


Sintrasta pääsi Lissaboniin helposti junalla. Reitti oli tuttu, sillä olimme tulleet Portugaliin Lissabonin lentokentälle, ja kulkeneet sieltä junalla Sintraan. Matkaa on noin 20 kilometriä, joten junalla sen taittaa nopeasti.

Ehdimme nähdä Lissabonista vain ydinkeskustan ja rantaelämää. Rantaan pääsi kävelemällä keskustan reunalle. Siellä oli paljon ihmisiä istuskelemassa ja viettämässä aikaa. Päivä oli lämmin ja kaunis, joten pariskunnat, perheet ja kaveriporukat olivat tulleet rannalle ihan ajan kanssa. Tunnelma oli ihanan kiireetön.




Korkkasin käyttöön Lissabonissa samana kesänä Tukholmasta hankkimani mekon. Mekko on yksi vaatekaappini suosikeista tällä hetkellä. River Islandilta ostettu mekko on päällä kevyt, sileä ja mukava. Ihastuin siinä myös leveään kaula-aukkoon ja kauniiseen kuosiin. Tämä mekko tulee olemaan päälläni vielä monet kerrat! 

Rannan ja keskustan välissä oli komea sisäänkäynti. Portti oli oikea katseenvangitsija kaikessa korkeudessaan ja mahtipontisuudessaan. Se oli myös selkeä maamerkki kaupungista päin merelle. 







Sintrassa ei oikeastaan ollut mahdollisuuksia ostoksiin, joten Lissabonissa halusin suunnata sinne, mistä liikkeet löytyvät. Harmi kyllä ehdin kierrellä vain pääkatujen liikkeitä, enkä ehtinyt löytää kaipaamiani yksilöllisiä ja söpöjä pieniä putiikkeja. Tein siis Lissabonissa muutamia täsmälöytöjä ketjuliikkeistä: Massimo Duttista, Zarasta, Mangosta ja Intimissimistä. Mallistot näyttivät Lissabonissa samoissa liikkeissä hyvin erilaisilta, kuin Tukholmassa viikkoa aiemmin. Samat liikkeet oli siis mukava kierrellä uudestaan. 

Lissabonissa ei harmi kyllä juuri jäänyt aikaa valokuvata tai käydä katsomassa nähtävyyksiä. Niitä olisi löytynyt pääkaupungista vaikka millä mitalla. Olimme käyneet viikon aikana kiertämässä niin paljon historiallisia kohteita muualla, että niistä oli tullut pieni ähky. Sillä hetkellä ei siis haitannut, että Lissabonin hienoimmat paikat jäivät näkemättä. Jälkikäteen se on hieman harmittanut. Täytyy vielä palata Portugaliin niin, että Lissabonissa oleskeluun jäisi enemmän aikaa.

Väkeä oli keskustassa paljon, joten olemista leimasi takaraivossa piilevä ajatus taskuvarkaista. Teki mieli pitää laukusta tiukasti kiinni. Sama juttuhan se toki on kaikissa isoissa kaupungeissa. Lissabon erottui kuitenkin aiemmista käymistäni suurista kaupungeista siten, että siellä kaupungilla nuorille turisteille tarjottiin huumeita. Ensimmäinen yritti olla hämy, ja esitteli ensin mukanaan olevia aurinkolaseja. Niistä kieltäydyttyämme siirryttiin tarjoamaan vähän toisenlaista kamaa. Moinen kaupustelu keskellä kirkasta päivää tuli aika järkytyksenä. Varsinkin se, että sama toistui useaan kertaan. Tämän kokemuksen jälkeen ei enää ihmetyttänyt se, että Lissabonin lentokentällä oli huomattava määrä poliiseja koirineen.

Muutamia kuvia ehdin ottaa kaduilta ohimennen, kun kuljimme juna-asemalta keskustaan. Rakennukset olivat vanhoja, ja tunnelma niissä viehättävä. Yleisilme kaupungin keskustassa oli ihan siisti, mutta osa vanhoista rakennuksista oli jo hieman rapistuneen näköisiä. 









Lissabonin päiväretki jäi harmillisen lyhyeksi, mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että siellä täytyy päästä käymään uudestaan! 






Cascais









Cascais on Sintran läheisyydessä sijaitseva rantalomakohde. Sintrasta pääsi Cascaisiin suoralla bussiyhteydellä. 

Menimme käymään päiväreissun Cascaisissa sunnuntaina. Virhe! Ajattelimme käyttää päivän ottamalla aurinkoa rannalla. Kuvitelmissa oli kaunis ranta, aurinkotuolit, rauhallinen tunnelma ja kylmä juotava pöydällä. Kaikki tämä jäi kaukaiseksi haaveeksi. Sunnuntaina aurinkoa olivat meidän lisäksi tulleet nimittäin ottamaan sekä turistit että paikalliset. Rannat olivat siis ääriään myöten täynnä ihmisiä. Jokainen aurinkotuoli oli varattu, ja pyyhkeille sai etsimällä etsiä neliömetrin kokoista paikkaa väenpaljoudesta. Itse en sellaisesta väenpaljoudesta ja levottomuudesta nauti. Lopulta olimme rannalla vain tunnin. 

Kävimme hieman kiertelemässä rannan läheisyydessä, mutta rannalta ihoon tarttuneen ja jämähtäneen hiekan takia emme tohtineet mennä mihinkään sisätiloihin. Kävimme syömässä ja lähdimme bussilla kotiin. 

Todella moni on kehunut Cascaisia yhtenä ihanimmista paikoista, missä ovat käyneet. Meille taisi käydä niin, että kuumuuden ja ihmispaljouden takia paikka ei sinä päivänä päässyt oikeuksiinsa. Kauniiltahan siellä näytti, mutta päivä sattui olemaan levoton. Minun olisi kovasti tehnyt mieli käydä näkemissäni pienissä paikallisissa putiikeissa, mutta en kokenut olevani hiekkoineni asiallisessa kunnossa vaatteiden sovittamiseen.








 Kuten kuvista näkee, oli kaduilla söpöjä rakennuksia ja yksityiskohtia. Erityisesti minua viehätti rakennusten seinien värit ja kuviointi. Laatat sinisen ja valkoisen väreissä olivat koristivat useiden talojen seiniä.

Uskon, että Cascais on todellisuudessa ihanampi paikka, kuin pikainen vierailumme antoi ymmärtää. Olisi mukava päästä tutustumaan siihen paremmin rauhallisempaan aikaan.



Tässä siis olivat postaukset Portugalista. Reissu oli kokonaisuudessaan ihana ja onnistunut. Ihmisten ystävällisyys, upeat nähtävyydet ja kauniit maisemat tekivät minuun syvän vaikutuksen. Ensi kerralla Lissabonin suunnalla reissaamiseen täytyy vain varata aikaa enemmän kuin viikko. Aion käydä samalla seudulla vielä jossakin vaiheessa elämää uudestaan. Niin paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta. Mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että matka oli hieno!

Uusia reissuja odottaen,
- Ilona