sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Rooma - osa 2 - Rakkaus italialaiseen ruokaan + ravintolavinkit

Roomassa nautiskelemani paikallinen ruoka oli kertakaikkiaan loistavaa. Yhtäkään huonoa ravintolakokemusta ei muutaman päivän reissuun mahtunut. Kansallinen ruoan kunnioitus ja arvostus näkyi ravintoloiden tyylistä laittaa ruokaa. Laadukasta, viimeisteltyä ja herkullista. Eineksistä, ulkomaisista pakasteista tai säilykkeistä ei ollut tietoakaan (toisin kuin monessa suomalaisessa ravintolaksi itseään kutsuvassa paikassa). Itse asiassa yhden ravintolan listassa oli merkittynä yksi raaka-aine, joka heille tuli pakasteena. Niin harvinaista ei-tuoreiden tuotteiden käyttö siellä on. JES, MAHTAVAA!

Halusin syödä lyhyen reissun ajan mahdollisimman italialaista ruokaa. Siis erilaisia pastoja ja pizzaa. Pizza kun on italiassa jotakin ihan muuta, mihin me suomalaiset miellämme pizzaksi. Oikein harmittaa se, miten Suomessa pizzasta on tullut ruokien säilykekuningas. Oikeassa pizzassa kun kaikki raaka-aineet ovat tuoreita ja freesejä. 

Pasta taas on ihan oma lukunsa. Se taidettiin tehdä kaikissa ravintoloissa alusta pitäen itse, sillä samanlaista makua ja koostumusta ei kuivatavarasta saa. Pasta-annos voi kuulostaa tylsältä, mutta sitä se ei todellakaan ollut. Kun jokainen suupala saa hymisemään maun ja koostumuksen tuomasta mielihyvästä, ei annosta voi kuvailla tylsäksi. 

Risottoa ei minun pettymykseksi ollut oikein minkään ravintolan listalla. Risotto taitaa siis olla kotoisin joltakin toiselta Italian alueelta. Täytyy siis lähteä makumatkalle täydellistä risottoa etsimään joskus toiste. Nyt sain kuitenkin kokea monta täydellistä pasta- ja pizzaelämystä.

Italiassa herkutteluun kuuluu ehdottomasti myös gelato. Se on niin paljon parempaa, kuin kermajäätelö. Parasta gelatoa saa gelaterioista, joissa makuvalikoimat ovat yleensä laajat. Gelaton voi ottaa mukaan ja herkutella katsellen katujen varsilla olevia nähtävyyksiä. Tällä reissulla parhaat maistamani maut olivat Kinder Bueno ja creme caramel. Oli ne marjaisatkin hyviä, mutta nämä veivät voiton!

Ravintolassa syöminen tavallisissa paikoissa oli melko edullista. Missään luksusravintoloissa emme käyneet, joten niiden hintatasosta en osaa sanoa. Söimme joka päivä herkullisen annoksen (yleensä sitä pastaa tai pizzaa) hintaan 10-13€ per annos. Hinnat oikeasti hyvään ruokaan eivät siis päätä huimaa!

Iltaisin kysyimme hotellin respasta vinkkejä lähellä oleviin ravintoloihin. Yksi ravintoloista oli niin hyvä, että siellä oli pakko käydä toisenkin kerran. Kun päivisin kiertelimme ympäri Roomaa erilaisissa kulttuurikohteissa, söimme ravintoloissa ilman kenenkään suosituksia. Astuimme vaan sisälle mukavan näköiseen paikkaan. Hämmästyttävää tässä on se, että kaikki ravintolat (niin suositellut kuin sattumanvaraiset) olivat laadultaan tasaisia. Oli mahtavaa olla pettymättä yhteenkään annokseen! 

Minulla on siis melko vahva luotto siihen, että Roomassa matkailevat löytävät itse hyviä ravintoloita. Hyväksi havaittujen ravintoloiden vinkkejä ei voi kuitenkaan olla koskaan liikaa, joten esittelen teille muutaman ravintolan ruoka-annoksineen. 


Berzitello
Via delle Quattro Fontane 32b | Via Nazionale

Yövyimme Roomassa Via Nazionalella sijaitsevassa Hotel Miamissa. Saimme hotellin työntekijältä vinkin käydä tässä lähellä sijaitsevassa ravintolassa. Hotellilta ravintolaan oli valehtelematta matkaa alle 100 m. 

Ilman varausta syömään pääsi odotustilamaiseen huoneeseen. Pöydän varanneet pääsivät salin puolelle. 

Ruoka Berzitellossa oli yksinkertaisesti loistavaa. Söimme molemmat suussasulavaa pastaa sienillä. Paikallinen punaviini kruunasi maun. Yksinkertaista, mutta maailman herkullisinta.  Annos näyttää tavalliselta, mikä hämää - maku on hekumallisen hyvä. Asiat olivat kotoisasti vähän mummomaiset. 

Viini on muuten tapana tuoda pienessä kannussa. Pikkuinen viinikannu on jotenkin söpön näköinen!




Italiassa oli ihan pakko syödä kerran myös tiramisua. Berzitellossa se oli saanut hauskan ulkonäön. Minulla tuli mieleen ihan tiramisu-hodari! En ole kahvin ystävä, mutta hyvältähän se maistui silti. (Kermavaahtoa oli siis tarpeeksi peittämässä minulle epämieluisaa kahvin makua.)

Berzitellon ruoka oli niin hyvää, että suuntasimme sinne myös seuraavana iltana kokeilemaan paikan pizzoja. Valitsin pizzan, jossa oli pepperonia, oliiveja, tuoreita herkkusieniä ja grillattuja kasviksia. Ja tietysti mozzarellaa. Siinä vasta pizza minun makuuni! Todella maukas ja raikas yhdistelmä!



Huvittaa nämä yritykset saada itsestä ja ruoka-annoksesta onnistunut kuva. Meikkaamisesta ja hiusten laittamisesta on illalla jo reilusti yli kaksitoista tuntia, päivä viipotettu menemään pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, ja mahtavat silmäpussit yöllä hotellihuoneeseen saakka kuuluvista liikenteen äänistä johtuen. Plus kaamea nälkä ennen syömistä. Pieni yritys hymystä kuitenkin löytyy!

Via Nazionalen läheisyydessä kulkeville suosittelen tätä ravintolaa lämpimästi! Loistavaa italialaista ruokaa sopuhinnoin! Tunnelma on mukava, vaikka ilman pöytävarausta joutuukin istumaan vähän huonommassa huoneessa.


L'Antica Fraschetta
Via Venezia 17

Löysimme tämän kotoisan ravintolan itse hotellimme läheisyydestä. Ravintola sijaitsee Via Nazionaleen nähden yhdellä poikkikadulla nimeltään Via Venezia. Tähänkin ravintolaan oli hotelliltamme noin minuutin kahden kävelymatka.

Ravintolassa näkyi olevan paljon paikallisia syömässä illallista. Tunnelma oli kotoisa. 

Alkuun tilasimme mozzarella ja parmankinkkua. Oli pakko syödä kerran jotakin niin italialaista. Pääruokana söin herkullista pinaatti-riccottajuusto pastaa. Jälleen kerran täydellinen pasta-annos. Pastan rakenne oli ihanan pehmeä ja miellyttävä, ja maku ihana! Voisin elää tällaisilla pastalla! 





Al Vantaggio
Via Del Vantaggio N 35

Jos olet Roomassa kenties shoppailemassa Via Corsolla, tiedän hyvän paikan lounastaa. Al Vantaggiosta sai laadukasta ja tosi hyvää ruokaa, ystävällistä palvelua sekä kätevän sijainnin edulliseen hintaan. 

Valitsin annokseksi kotitekoisia ravioleja pinaattitäytteellä. (Ruokavalinnoista ehkä näkee, että rakastan pinaattia. :D) Raviolit tarjoiltiin tomaattikastikkeessa. Kokonaisuus oli niin hyvä, etten olisi muuttanut siitä mitään. 




Ristorante Borgo Nuovo
Borgo Pio 104

Nyt on esittää vahva ravintolasuositus Pietarinkirkon ja Vatikaanin läheisyydessä liikkuville. Borgo Nuovo oli siisti, erittäin ystävällinen ja maukas paikka. Tilasimme molemmat lasagnea. Jälleen kerran pasta oli tehty alusta saakka itse, kuten jokaisessa ravintolassa tuntuu olevan tapana. NIIN paljon parempaa kuin se, mihin on tottunut. Lasagne oli äitini mielestä parasta hänen koskaan syömäänsä. Minulle tämä lasagne ylsi kakkoseksi - Venetsiassa sain muutama vuosi sitten vielä parempaa. ;)




Käsiä hieroskeleva asento ja onnellinen hymy kasvoilla tällä lasagnen rakastajalla! Eikä turhaan, sillä lasagne oli ihan huippua.


Ristorante Zeus
Via Nazionale 251

Hotellin henkilökunta suositteli meille samalla kadulla olevaa Ristorante Zeusta. Söimme siellä todella hyvät pizzat. 

Minulla on perinne ottaa italiassa aina ainakin kerran pizza näillä samoilla täytteillä. Siihen kuuluvat parmankinkku, oliivit, tuoreet herkkusienet ja artisokka. Artisokka voi kuulostaa suomalaisen korvaan oudolta, mutta italiassa se  tuntuu olevan varsin tavallinen täyte pizzassa. Joku siinä toimii ihan älyttömän hyvin! Nam!




Maailman kalleimmat kahvit

Vatikaanin museoista ulos tullessamme bongasimme kadun toisella puolella kivan näköisen kahvilan. Päätimme mennä kahville fiilistelemään kaikkea juuri näkemäämme. Arvelimme sijaintinsa vuoksi paikan olevan hiukan tavallista tyyriimpi, mutta kerrankos sitä Vatikaanissa ollaan!

Tilasimme kaksi kakkupalaa, kahvin ja veden. Kakku oli ihan hyvää, mikäpä kakku ei olisi. Kun tarjoilija toi laskun, purskahdimme nauruun. Lysti maksoi 38€. Kolmekymmentäkahdeksan euroa kakkukahveista. Ei edes kerrankos sitä Vatikaanissa -meiningillä ihan sellaista hintaa odottanut. Oli huvittavaa maksaa kahden hengen kahveista enemmän, kuin kahden hengen illallisesta samalla reissulla. En siis ottanut kahvilan nimeä ylös. Suosittelen etsimään Vatikaanin läheisyydessä kahvipaikan hieman kauempaa, kuin parhailta paikoilta! :D






Yleisesti voisi sanoa Rooman ravintoloiden tason olevan hyvä. Ruokaan sai jokaisella aterialla olla tyytyväinen. Suomessa näitä alusta pitäen itse tehtyjä, rakkaudella valmistettuja aterioita tulee ikävä. Pitäisi varmaan alkaa itse opetella tekemään pasta oikeaoppisesti alusta pitäen itse.

Italialainen ruoka on herkullista ja inspiroivaa. Voi, kun samanlainen ruoan ja yhteisen ruokahetken kunnioittaminen rantautuisi myös Suomeen. 

Mie <3 italialainen ruoka!

- Ilona

tiistai 25. lokakuuta 2016

Rooma - osa 1 - Fiilikset reissusta

Oi Rooma! Mitä sykähdyttäviä ja mykistäviä taide-elämyksiä tarjositkaan! Miten makunystyröitä hemmottelevaa ruokaa loihditkaan! Miten parinkymmenen asteen lämpötilasi hellikään Lapissa hytissyttä ihoani! Kuinka ihanasti saitkaan minut unohtamaan kaikki arjen askareeni astellessani kartta kädessä kapeita, mutta vilkkaita katujasi pitkin. Oi Rooma, kunpa olisin saanut jäädä luoksesi!

Neljä yötä ja kolme kokonaista päivää Roomassa oli täydellinen tapa irrottautua hetkeksi syksyn kiireistä. Päivät olivat yllättävän hektisiä yrittäessämme ehtiä nähdä mahdollisimman paljon paikallisia kulttuuriaarteita. Rooman sokkeloisilla kaduilla suunnistaessa kera epäselvän kartan ei eksymiseltä voi välttyä. Toisaalta, osa kaupungin viehätystä onkin olla välillä vähän eksyksissä. Eksyneenä voi nimittäin löytää vaikka mitä hienoja nähtävyyksiä, jotka eivät vain satu olemaan niitä suosituimpia. Rooma kun on TÄYNNÄ  upeaa taidetta ja arkkitehtuuria. Esimerkkinä tästä on tavallisella kadulla ulkoa päin ihan normaalin näköinen rakennus, joka paljastuu rististä kirkoksi. Rakennusta ei ole mainittu edes kartassa. Kun ovista astuu sisään, päätyykin lumoavaan ja runsautta pursuavaan, kullanhohtoiseen tilaan, joka on täynnä maalauksia, veistoksia ja kaikkea siltä väliltä. Tällaisten löytöjen takia ei haittaa olla välillä hieman eksyksissä Roomassa.

Päällimmäinen fiilis matkasta on kiitollisuus siitä, että sai omin silmin nähdä sen kaiken. Monta taideunelmaani toteutui yhden reissun aikana. Olen kiitollinen siitä, että sain viettää monta päivää korvaamattoman ihanaa laatuaikaa äitini kanssa. Olen myös kiitollinen siitä, että saimme matkata turvallisesti. 

Roomassa turvallisuus ei tuntunutkaan itsestäänselvyydeltä. Lähes jokaisella kadulla näkyi raskaasti aseistettuja sotilaita vartioimassa. Myös poliiseja oli katukuvassa runsaasti. Kuuluisimpiin nähtävyyksiin päästäkseen piti käydä samanlaisessa turvatarkastuksessa, kuin lentokentillä käydään. Laukku hihnalle ja itse tunnistimen läpi. On hyvä, että tässä maailman tilanteessa turvallisuuteen kiinnitetään huomiota. Silti se myös jollakin tavalla suretti - sotilaiden läsnäolo ja turvatoimet ovat tarpeellisia jo Euroopassa asti nykyään. Tähänkö koko Eurooppa joutuu terroritekojen- ja uhan takia menemään? Toisaalta itsekin terrori-iskuja pelätessäni sotilaiden läsnäolo ja tarkat turvatarkastukset loivat tunteen siitä, että uhka on huomioitu ja ihmisten turvallisuudesta yritetään huolehtia. 

Kunhan arjen alkamisen kiireiltäni ehdin, kerron enemmän Roomasta nähtävyyksineen ja ruokineen. Kerrottavaa nimittäin riittää - Rooma teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. <3

- Ilona




sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Syksyä pakoon - Rooma täältä tullaan!



Syksy lapissa väriloistossaan on ihana. Pikkuhiljaa syksyn edetessä kohti talvea on kuitenkin alkanut tuntua, että kesän jäljiltä pakkaseen tottumattomalla menee kylmyys ja viima luihin ja ytimiin saakka. Ajatukset alkavat ruskan upeudesta huolimatta harhailla lämpöisempiin paikkoihin... Kesästä tuntuu olevan jo ihan käsittämättömän pitkä aika. On siis hyvä aika lähteä reissuun, vaikka luonto onkin täällä kaunis.

Pääsen tänään toteuttamaan yhden pitkäaikaisimmista haaveista matkustamisen suhteen. Lähden katsomaan Rooman kulttuuriaarteita. Käteni lähes tärisevät innostuksesta ajatellessani kaikkea kauneutta, jota pääsen pian todistamaan! Olen kuullut puhuttavan Rooman ja Vatikaanin upeudesta, enkä malta odottaa näkeväni kaiken sen itse.

Erityisesti odotan pääseväni näkemään Berninin veistoksia (olen odottanut Pyhän Teresan hurmion näkemistä semmoiset 10 vuotta :D), Pietarinkirkon ja Pietarinaukion (joka on myös Berninin suunnittelema), Fontana di Trevin... Listaa voisi jatkaa loputtomiin! Perillä tulemme olemaan kolme kokonaista päivää, joten nähtävyyksistä pitää priorisoida ohjelmaan vain ne eniten itseä kiinnostavat. 

Matka tulee siis olemaan taiteen ja kulttuurin täyttämä, mutta muutama tunti pitää varata myös ostosten tekemiselle. Suuressa kaupungissa kauppojen kiertelyyn voisi käyttää päiviä, mutta tässä kohteessa muu tuntuu tärkeämmältä.

Lentomme on perillä Roomassa vasta illalla, joten kaupunkiin tutustuminen alkaa huomenna. Iiks, en malttaisi millään odottaa! 

Laukut ovat viittä vaille valmiina pakattuina. Enää pitää lisätä käsimatkatavaroihin matkalukemiset ja kuulokkeet. Olen säästellyt uusimpia Me Naisia matkaa varten. Rakastuin totaalisesti Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää -kirjaan, joten matkaa varten hankin itselleni sen jatko-osan. <3 Lennoilla ja hotellilla iltaisin on hyvää aikaa lueskella. Arjen kiireissä aikaa lukemiseen kun on välillä vaikea löytää. Yritän myös muistella italian kieltä pienen sanakirjan avulla - jospa ne lukiossa opiskellut alkeet alkaisivat muistua mieleen. :D Tekemistä lentomatkalle siis riittää!



Matkalta palattuani tulen kertomaan matkasta ja Roomasta täällä blogissa. Siihen saakka, arrivederci!

- Ilona

lauantai 15. lokakuuta 2016

Ravintola Nili ja synttärimenu

Lokakuu on tähän mennessä blogissani ollut erittäin ruokapainotteinen. :D Nyt kuitenkin hieman vaihtelua resepteihin. Kirjoitan nimittäin vierailustani ravintola Nilissä.

Rovaniemen ihanassa lappilaista ruokaa tarjoilevassa Nilissä on lokakuun ajan tarjouksessa synttärimenu, johon kuuluu alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka hintaan 39 euroa. Tämän laadukkaan ravintolan hinnastoon verrattaessa tarjous on todella hyvä. Huippuhyvän ruoan lisäksi sisustus tarjoiluastioita myöten on viimeisen päälle mietitty. Lappi-teema näkyy ihan kaikessa, mutta se on tehty tyylikkäästi.

Kävimme testaamassa kaksi vuotta sitten silloisen lokakuun synttärimenun. Se teki meihin lähtemättömän vaikutuksen. Viime vuonna missasimme tämän ihanuuden, joten tänä vuonna tilanne piti korjata.

Alkuruoan ja pääruoan sai valita kolmesta eri vaihtoehdosta. Lappilaisen puhtaan ruoan ystävänä oli todellinen valinnan vaikeus päättää kolmesta ihanasta vaihtoehdosta VAIN yksi. Jälkiruoan kohdalla tilanne oli sinänsä helppo, sillä se oli kaikille sama.

Ennen alkuruoan tarjoilua saimme pöytään pieniä maistiaisia. Maailman ihaninta ruisleipää ja suussasulavaa, pehmeää voita sekä pienet kalatäytteiset ruisnapit. Voi, miten makunystyrät voivatkaan hykerrellä niin kovin vain muutamasta suupalasta!



Alkuruoaksi sain pitkän pohdinnan jälkeen valittua tattikuksan. Valinta osui todella nappiin. Sienet yhdistettynä samettisen pehmeään kastikkeeseen maistui äärettömän hyvältä! Niiiiiiin  herkullista! Valitsimme eri alkuruoat, jotta voisimme maistella eri makuja toistemme annoksista. Sain siis kielen mennessään vievän tattikuksan lisäksi maistaa tattaribliniä, siianmäriä ja vuolukermaa. Ei jäänyt kakkoseksi tattikuksalle, oli ihan mielettömän hyvää!




Pääruoaksi halusimme molemmat poroa. Poron liha oli kääritty pekoniin, ja se tarjoiltiin perunamuffinsin ja kastikkeen kera. Perunamuffinssi oli muuten hauska, täysin uusi tuttavuus! Poro ei koskaan petä, se vain toimii aina. Ainoa pieni kritiikkini on, että liha olisi saanut olla hitusen vähemmän kypsennettyä. Mutta vain hiukan. Muutoin annos oli loistava! Esteetikon silmää hiveli myös kaunis esillepano.


Jälkiruoaksi tarjoiltiin panna cottaa vadelma- ja hillaraidoilla. Taisin olla ruokien jälkeen niin ähkyssä, että jälkkäristä söin vain pari lusikallista. Odotukseni olivat maun suhteen ehkä hieman korkeammalla, mutta hyväähän panna cotta aina on. Ilahduttavaa jälkkärissä oli se, että se tarjoiltiin hauskasti purkeista.

Kokonaisuudessaan Nilin synttärimenu oli makoisa ja ihana. Vain pari kertaa Nilissä käyneenä on siellä syöminen aina elämys. Tämä lokakuun tarjous on voimassa vielä pari viikkoa, joten Rovaniemellä ja lähiseuduilla liikkuvat, käykäähän herkuttelemassa! Pöytävaraus kannattaa muistaa tehdä, sillä lokakuussa Nilissä tuntuu olevan täyttä.

- Ilona

Daim-juustokakku



Kun paremman puoliskoni syntymäpäivä alkoi lähestyä, tiesin heti millaisen kakun aion hänelle leipoa. Daim-suklaan fanittajalle pitäisi ehdottomasti kehitellä runsaasti sitä sisältävä kakku. 

Daim on itsessään niin ihana rakenteeltaan ja maultaan, että halusin sen pääsevän oikeuksiinsa. Rakenteesta pyrin saamaan samaan aikaan täyteläisen ja kepeän. Se onnistui yllättävän hyvin! Monessa maistamassani herkullisessa juustokakussa on ollut mukana vatkattua kananmunan valkuaista, joka tuo rakenteeseen ihanaa keveyttä. Päätin käyttää tähän juustokakkuun valkuaista tuomaan vastapainoa mascarponen ja Daimin täyteläisyydelle.

Jotta Daimin makua olisi mukana riittävästi, tulee patukoista tehtyä murskaa sekä kakun taikinaan että päälle. Päälle tulee myös pienissä pusseissa myytäviä Daim-rakeita. 


Daim-juustokakku


Tarvitset:

Pohja

Domino Original -keksejä 175g (yksi pötkö)
50g voita

Täyte

2 dl (luomu) kuohukermaa
1,5 dl tomusokeria
500 g mascarponea (esim. 2 purkkia Pirkan mascarponea)
2 (luomu) kananmunan valkuaista
3 Daim-patukkaa (6 pientä patukkaa)
4 liivatelehteä 
vettä

Päälle

1 Daim-patukka
Daim-rakeita 


Tee näin:

1. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla.

2. Murskaa keksit pieneksi muruksi. Pienimmällä vaivalla murskaaminen tapahtuu monitoimikoneella.

3. Sulata voi ja sekoita keksimuru joukkoon. Painele seos kevyesti irtopohjavuoan pohjalle. Laita jääkaappiin.

4. Laita liivatelehdet kylmään veteen.

5. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää joukkoon tomusokeri.

6. Sekoita mascarpone kermavaahtoon.

7. Erottele tarkasti kananmunista valkuaiset erilliseen kulhoon. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

8. Sekoita valkuaisvaahto muun taikinan joukkoon. Sekoita joko lusikalla tai kevyesti vatkaimella.

9. Murskaa Daim-patukat veitsellä muruksi ja pieniksi paloiksi. Kääntele lusikalla murska taikinaan.

10. Kiehauta tilkka vettä. Lisää puristellut liivatelehdet vesitilkkaan ja sekoita vispilällä. Kaada ohuena nauhana taikinaan ja sekoita tasaiseksi.

11. Ota irtopohjavuoka jääkaapista. Kaada taikina irtopohjavuokaan. Tasoittele pinta veitsellä.

12. Laita jääkaappiin hyytymään yön yli.

13. Vähän ennen tarjoilua aseta kakku tarjoiluvadille. Irrota varovasti irtopohjavuoan reunat.

14. Koristele tarjoilua Daim-patukasta tehdyllä murskalla ja Daim-rakeilla. 

15. Nautiskele. :)






- Ilona

perjantai 14. lokakuuta 2016

Herkullinen gluteeniton pannukakku



Halusin tehdä gluteenittoman pannukakun hieman perinteisestä pannukakusta poikkeavilla aineksilla. Olen todella ihastunut intiaanisokeriin ja kookosöljyyn, joten halusin pannukakun makua sävyttämään juuri niiden aromit. Erityisesti kookosöljy tuo tähän pannukakkuun omanlaista makeutta ja makua.

Tämä on pannukakku, joka oli vähällä mennä pipariksi. Onneksi ei mennyt, vaan lopputuloksesta tuli herkullinen! Syy melkein pipariksi menemiseen oli se, että uunimme on hieman vino. Niinpä pellin kallistuessa toiseen suuntaan jäi toinen puoli pannukakusta hyvin ohueksi. Ennen kuin toinen puoli oli ehtinyt kypsyä, oli toinen puoli kärähtänyt. Kun otin pannarin uunista, meinasin heittää hanskat tiskiin. Kärventyneen puolen näky oli harmittava. Päätin kuitenkin antaa paremman näköiselle puolelle mahdollisuuden ja maistoin. NAM, mitä herkkua! 

Tätä pannukakkua maistellessani testasin myös kesän lopulla tekemääni kirsikkahilloa ensimmäisen kerran. Se oli makeaa, eli hyvää! Kuitenkin perinteisempi vadelmahillo pannukakun kaverina vei makuparina voiton.

Toivottavasti muiden uunit ovat suoria, eikä samaa toispuoleista kärähtämistä joudu kokemaan enää kukaan. Toivon pannukakun paistajille tasaisesti paistunutta kokkauskokemusta! 

Tässäpä siis ohjeeni gluteenittomaan pannukakkuun. Mikäli mielit tehdä pannukakun tavalliseen vehnäjauhoon, sekin onnistuu kyllä.

Muuten, suurimman osan aineksista tähän pannukakkuun saa luomuna! Suosittelen. <3
















Herkullinen gluteeniton pannukakku
(pellillinen)

Tarvitset:

0,5 l luomu maitoa
3 luomu kananmunaa
1 dl luomu intiaanisokeria
1 tl himalajan ruususuolaa
4,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
pari ripausta leivinjauhetta
4-5 rkl luomu kookosöljyä


1. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

2. Sekoita kulhossa vispilällä kananmunat maidon joukkoon. Lisää joukkoon intiaanisokeri ja ruususuola. 

3. Lisää jauhot joukkoon desi kerrallaan. Sekoita jauhot vispilällä niin, ettei taikinaan jää paakkuja. Lisää vielä leivinjauhe.

4. Laita pellille leivinpaperi. 

5. Laita kookosöljyä leivinpaperille eri kohtiin. Laita pelti hetkeksi uuniin, kunnes kookosöljy on sulanut.

6. Kaada pannukakkutaikina sulaneen kookosöljyn päälle tasaisesti.

7. Paista n. 20-30 minuutia, kunnes pannukakku on sopivasti kypsynyt.

8. Anna jäähtyä liinan alla hetki.

9. Paloittele ja nautiskele. :)

Tarjoile suosikkihillosi kera. 



- Ilona

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Porkkana-kookoskeitto



Erilaiset kasvissosekeitot ovat yksi rakkaudenkohteeni ruokalajeista. Ne sopivat pöytään niin alkuruokana kuin pääruokanakin. 

Usein teen kasvissosekeittoja, joissa on paljon erilaisia juureksia. Tällä kertaa halusin käyttää vain niitä juureksia, jotka löytyivät jo valmiiksi jääkaapistani. Jääkaapissani on lähes aina Pirkan luomu porkkanoita, ja tällä kertaa sieltä löytyi myös perunoita. 

Tähän keittoon tulee pehmeyttä kookoskermasta, ja potkua cayennepippurista. Maltillisemmista mauista pitävä voi laittaa keittoon pippuria vähemmän. Koostumus on melko paksu ja maku mitä herkullisin.

Annoksen kruunaa päälle silputtu persilja ja siemenet. Löysin K-supermarketin luomuhyllystä aivan ihanan pienen pussin, joka sisälsi soijapapuja, kurpitsansiemeniä ja auringonkukansiemeniä. Erittäin miedosti suolatut siemenet maistuivat todella hyvältä sosekeiton kaverina. Suosittelen siis kokeilemaan keiton päälle Monarchin luomu Superevästä!

Tästä satsista riittää pääruoka kahdelle. Jos haluat tehdä isomman kattilallisen kerralla, voit esimerkiksi tuplata kaikkien ainesten määrän. Sosekeitot sopivat hyvin myös pakastamiseen, joten osan isommasta erästä voi myös pakastaa annoskokoisissa rasioissa.




Porkkana-kookoskeitto
(2 annosta pääruokana)

Tarvitset:

5 luomu porkkanaa 
2 luomu perunaa
5 dl vettä
1 luomu kasvisliemikuutio (esim. Reformi)
1 dl kookoskermaa
0.5 tl - 1 tl cayennepippuria
0,5 tl kurkumaa
1 tl timjamia
ripaus ruususuolaa

silputtua persiljaa
siemeniä (esim. Monarch luomu Supereväs, joka sisältää soijapapuja, kurpitsansiemeniä ja auringonkukansiemeniä)
ripaus kookoskermaa


Tee näin:

1. Kuori ja pilko porkkanat ja perunat. Mitä pienemmäksi pilkotut palat, sitä lyhyempi keittoaika.

2. Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Lisää joukkoon porkkanat, perunat ja kasvisliemikuutio. Keitä, kunnes porkkanat ja perunat ovat pehmeitä (n. 15 min).

3. Ota kattila pois kuumalta levyltä hetkeksi. Soseuta porkkanat ja perunat tasaiseksi seokseksi. Voit käyttää sauvasekoitinta tai vatkainta. Itse olen saanut vatkaimella samettisemman lopputuloksen. Varo kuitenkin räiskymistä - suojaa itsesi esiliinalla.

4. Lisää joukkoon kookoskerma ja sekoita.

5. Laita kattila takaisin lämpimälle levylle ja kiehauta. Mausta samalla cayennepippurilla, kurkumalla, timjamilla ja ruususuolalla. Cayennepippuria kannattaa laittaa ensin vähemmän, ja lisätä oman maun mukaan tarvittaessa enemmän. Tarkista suolan riittävyys lopuksi.

6. Laita keitto lautasille. Pirskottele pinnalle hieman kookoskermaa. Ripottele silputtua persiljaa ja siemeniä.

7. Nautiskele. 





- Ilona

lauantai 1. lokakuuta 2016

Syksyinen omena-kaurapaistos

Tämä herkku kuuluu kategoriaan ''ei se ulkonäkö, vaan se maku''. Vaatimaton ulkonäkö on suorastaan ristiriidassa hekumallisen maun kanssa. Paistos on helppo ja nopea valmistaa vaikkapa arkipäivän jälkiruoaksi, mutta toimii ainakin itselläni myös ihan viikonloppuherkkuna.

Syksy ja syksyn sato. Tällä hetkellä kotimaisia omenia on ihanan paljon saatavilla kaupoissa. Olen niin onnekkaassa asemassa, että sain syksyn omenat suoraan mummini omenapuista. Aika luksusta! Harmi kyllä tämä Napapiirin seutu ei ole otollisin paikka kasvattaa itse omenapuita. Siksi etelästä saadut kotiomenat ilahduttavat kovasti.

Kotimaisten omenien sadon inspiroimana halusin tehdä pitkästä, pitkästä aikaa omenoita uunissa. Kaikilla on varmaan oma tyylinsä tehdä omenapaistoksia, mutta siitä huolimatta jaan tämän herkkuohjeen kanssanne. On nimittäin parasta omenapaistosta, mitä olen syönyt. Saahan sitä joskus vähän omaa reseptiä kehua. 

Omena-kaurapaistos maistuu parhaalta vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera. Tässä paistoksessa on makeutta ja makua sen verran paljon, että itselleni riittää pieni loraus vaniljakastiketta kyytipojaksi.

Suurimman osan aineksista löytää luomuna, joten koko paistoksen voi halutessaan toteuttaa lähes kokonaan luomuna. Suosittelen. ;)

Uunista tuleva tuoksu on muuten huumaava tätä paistosta tehdessä. Omenan ja kanelin yhdistelmä on suorastaan vastustamaton! (No okei, tuoksuu siinä mukana ehkä vähän myös voi ja sokeri...)


Syksyinen omena-kaurapaistos
2 annosta

Tarvitset:

4 pientä kotimaista luomu omenaa
0,5 tl kanelia
0,5 dl tummaa siirappia

50 g luomu voita
1,5 dl luomu kaurahiutaleita
0,5 dl luomu intiaanisokeria

Tee näin:

1. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.
2. Pese omenat ja pilko ne lohkoiksi. Laita lohkot uunivuokaan.
3. Ripottele lohkojen päälle kanelia. Mittaa siirappia 0,5 dl, ja lorauttele lohkojen päälle.
4. Sulata voi.
5. Sekoita sulatetun voin sekaan kaurahiutaleet ja intiaanisokeri.
6. Ripottele seos tasaisesti lohkojen päälle.
7. Laita vuoka uuniin.
8. Anna olla uunissa, kunnes kauraseos on saanut kauniin ruskean pinnan ja omenat ovat pehmenneet.
9. Tarjoa vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kera.
10. Nautiskele.





- Ilona