tiistai 29. marraskuuta 2016

Rooma - osa 9 - Käytännön vinkit reissaajalle

Olen aiemmissa kirjoituksissani kertonut Roomassa näkemistäni nähtävyyksistä, sekä kertonut paikallisista ravintoloista. Ajattelin omistaa vielä viimeisen postauksen Roomasta sille, että kerron muutaman käytännön vinkin matkaajille omien havaintojeni pohjalta. 

  • Pakkaa mukaasi hartiat ja polvet peittäviä vaatteita. Oikeastaan kaikkiin nähtävyyksiin vaaditaan peittävä pukeutuminen. Hihaton toppi ei kelpaa, eivätkä myöskään shortsit. Pukeutua pitäisi vähintään t-paitaan ei-avaralla kaula-aukolla, miehillä pitkiin housuihin ja naisilla vähintään polvet peittävään alaosaan. Parhaimmillaan esimerkiksi kirkkojen auloissa oli ihan kuvalliset ohjeet siitä, minkälaisessa asussa sinne ei ole sopivaa tulla.


  •  Varaa aikaa jonottamiseen, kun käyt katsomassa suosituimpia ja kuuluisimpia nähtävyyksiä. Ei siis kannata suunnitella tiukkaa minuuttiaikataulua, sillä saatat joutua jonottamaan yllättävän pitkään jo yhteen nähtävyyteen. Kesäisin jonot ovat pisimmillään. Pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja aikaa siis tarvitsee nähtävyyksien kiertämiseen.
  •  Kävellen on yllättävän lyhyt matka kierrellä Roomaa. Kartasta kannattaa toki katsoa, mitkä kohteet sijaitsevat lähellä toisiaan. Samassa kaupunginosassa on paljon nähtävää.
  •  Älä järkyty, jos eksyt. Rooman kartat olivat yllättävän epäselviä, ja pikkuruisia katuja ja aukioita piisaa. On siis hyvin mahdollista, että jossakin vaiheessa kartalla ei lue sitä pientä katua, jota pitkin kävelet. Pahasti on kuitenkin vaikea eksyä, sillä nähtävyyksiä ja kirkkoja on maamerkkeinä paljon.
  • Ota mukaasi parhaat kävelykenkäsi. Ne, joilla voi kävellä koko päivän ilman rakkoja ja jalkojen kipeytymistä.
  • Varaa aikaa siirtymiin. On nimittäin ihana kulkea paikasta toiseen, ja pysähdellä välille ihailemaan ja ihmettelemään. Matkan varrelta voi löytyä vaikka mitä mielenkiintoista. Saatat esimerkiksi nähdä ihan tavallisen näköisen, melko vaatimattoman rakennuksen. Rististä tunnistat sen kirkoksi. Astut sisään, ja huomaat siirtyneesi kaupungin vilskeestä rauhalliseen, mutta loisteliaaseen ja kullanhohtoiseen tilaan, jossa riittäisi nähtävää moneksi tunniksi. (Lisäksi siirtymiin kannattaa varata aikaa myös eksymisvaaran takia.)
  • Pidä omaisuudestasi tarkasti huolta metroasemilla ja metroissa. Paikalliset varoittelivat kovasti taskuvarkaista.
  •  Älä nouse mihin tahansa taksiin. Ainakin meidän hotellilta kerrottiin, että heillä on tietty taksiyhtiö, jota he käyttävät. Saat siis ehkä helpoiten luotettavan taksin hotellisi kautta.
  •  Varaa Vatikaaniin (Pietarinkirkko, Pietarinaukio, Vatikaanin museot ja Sikstuksen kappeli) yksi kokonainen päivä. Jonottaminen vie aikaa todella paljon, ja nähtävyydet ovat suuria. Ja on todellakin yhden kokonaisen päivän arvoinen paikka! <3
  • Ota hotelli keskeiseltä paikalta. Silloin et joudu matkaamaan pitkiä matkoja nähtävyyksiin, vaan voit kävellä.
  • Syö oikeaa italialaista pizzaa, pastaa ja gelatoa. Suomesta ei saa samanlaisia!

Tässä olivat tärkeimmät havaintoni minilomaltani. Toivottavasti niistä on jollekin sinne matkaavalle jotakin hyötyä. :)

Sydämeni sykkii Italialle, ja tiedän palaavani Roomaan vielä jonakin päivänä. Kaunis kaupunki, jossa koettavaa, nähtävää ja maisteltavaa riittää. Seuraavaa kertaa odotellessa! <3

- Ilona

     

    Rooma - osa 8 - Viimeisen päivän nähtävyyskierros

    Kolmantena ja viimeisenä päivänämme Roomassa kiertelimme kävellen katsomassa kaupungin nähtävyyksiä. Kierrokseen kuuluivat Colosseum, Pantheon ja Piazza Navonan suihkulähteet. Kävellessämme kohteesta toiseen pysähdyimme usein myös pysähtelemään matkan varrella näkyvien rakennusten, putiikkien ja kirkkojen luokse hieman pidemmäksi aikaa. Sen takia kiertelyyn sai varata kokonaisen päivän.

    Seuraavaksi kerron lyhyesti näistä muutamasta kohteesta.

    Colosseum


    Paita Mango, hame River Island. Vansin luottokengät jalassa. Ei paljoa olla koko päivää jaloillaan ja kävellä kilometrejä kilometrien perään muilla, kuin niillä mukavimmilla kengillä! 


    Colosseum ei paljoa esittelyitä kaipaa. Tämä yksi Rooman suosituimmista nähtävyyksistä suorastaan kuhisi turisteja. Jos haluaa sisällä saakka käydä, pitää jonottamiseen varata runsaasti aikaa. Jonot nimittäin olivat hurrrrjan pitkät. 

    Colosseum ei ollut niitä itseäni hetkahduttavimpia nähtävyyksiä, mutta onhan se ensimmäistä kertaa Roomassa käyvän oikeastaan pakko siellä käydä. :D



    Pantheon





    Nykyään kirkkona toimiva Pantheon rakennettiin antiikin aikaan pyhäköksi seitsemälle planeetalle ja niiden jumalille. Se on parhaiten Roomassa säilyneitä antiikinaikaisia rakennuksia, ja sitä restauroidaan jatkuvasti. 

    Pantheonin massiivinen koko tuli minulle yllätyksenä. Jo julkisivun pylväät tuntuivat kurottavan hurjan korkealle! Oma olo tuntui pieneltä ja mitättömältä Pantheonin edessä. Sisällä korkeus oli vielä häkellyttävämpi. Tilan huomion varasti kupolimainen katto, jonka keskellä oli reikä. Reikä on siis ihan oikea reikä, josta sateet satavat sisälle. Olisin halunnut olla näkemässä vesipisaroiden laskeutuvan pitkän matkan katosta kohti lattiaa. Se on kuulemma upea näky!


    Piazza Navona







    Piazza Navona oli ehkä paras paikka nautiskella reissun viimeinen gelato. Suihkulähteiden läheisyydessä ja aukion reunoilla oli paljon penkkejä, joilla istuskella. Näkymät eivät olleet lainkaan huonot; yksi Berninin kuuluisimpia suihkulähteitä (Fontana dei Quattro Fiumi) sekä Giacomo della Portan suihkulähteet. Ehdottomasti Rooman lukuisista näkemistäni aukioista hienoimmasta päästä! 


    Vaikka näillä nähtävyyksillä oli välimatkaa, onnistui niille suunnistaa jalan kartan avulla. Pari kertaa oltiin hieman eksyksissä, mutta perille löydettiin aina. Sitä paitsi, Roomassa kuuluukin välillä vähän eksyä. Se on silloin ihan ok, kun ei ole nälkä. Muuten saattaa tulla karttaa lukiessa hieman sanaharkkaa siitä, missä ollaan ja mihin suuntaan pitäisi lähteä. Italialaisen aterian jälkeen paikat alkavat kummasti paremmin ja rennommin löytymään! :D

    Suosittelen siis lämpimästi kiertämään Rooman nähtävyyksiä jalkapatikalla. Nähtävyyksien välillä näkee silloin ihanasti kaupungin erilaisia osia.

    - Ilona

    sunnuntai 27. marraskuuta 2016

    Rooma - osa 7 - Unelmista totta: Pyhän Teresan hurmio

    Se oli jotakin ainutkertaista. Sisälleni laskeutui rauha. Katseeni lepäsi mestariteoksessa, jonka näkemistä olin odottanut lähes 10 vuotta. Seistessäni Pyhän Teresan hurmion edessä ympäröivän hiljaisuuden vallitessa, koin sen parhaan, mitä taide voi ihmiselle antaa. Tunsin yhtä aikaa suurta iloa ja liikutusta. Olen usein liikuttunut muiden taiteenlajien äärellä (esimerkiksi musiikkia kuunnellessa tai kirjaa lukiessa), mutta nyt tämä veistos aiheutti minussa ensimmäistä kertaa sellaisen reaktion kuvataiteen äärellä. Se oli unohtumaton hetki.


    Olen jo lukiossa käymästäni taidehistorian kurssista lähtien fanittanut ihan täysillä Berninin taidetta. Tein silloin hänen taiteestaan esitelmänkin. :D Erityisesti Pyhän Teresan hurmio on kiehtonut minua, kaikkien muiden upeiden teosten ohella. Tämä veistos on aina kuitenkin ollut mielessäni ykkönen. Päätin jo lukion taidehistorian kurssin aikana, että tämän veistoksen haluan päästä joskus näkemään.  Oli siis itsestäänselvyys, että sitä mennään Roomassa katsomaan.

    Kysyimme hotellista reittiohjeita Santa Maria della Vittorian barokkikirkkoon, jossa Pyhän Teresan hurmio sijaitsee. Hotellin työntekijä näytti yllättyneeltä, ja sanoi vain harvan tietävän sen kirkon olemassaolosta. Olin ihan kummissani, sillä itselleni se oli yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä! Saimme tietää, että kirkko sijaitsee ihan Hotel Miamin läheisyydessä. Olimme kävellen muutamassa minuutissa perillä.

    Oli ihana astua kaupungin vilinästä sisälle kirkkoon, jossa oli täysi rauha ja hiljaisuus. Kuuluisimpien ja suosituimpien kirkkojen ollessa täpötäysiä turisteista, oli tässä kirkossa meidän lisäksi vain muutama ihminen. Minulle oli tärkeää saada kokea pitkään odottamani hetki hiljaisuuden vallitessa. Paikka tuntui oikeasti kirkolta, eikä turistikohteelta, kuten moni muu kirkko.

    Pyhän Teresan Hurmion näkeminen oli minulle se kohokohta, mutta kirkko oli muutenkin upea. Se oli ihanalla tavalla pieni verrattuna moneen koollaan mahtailevaan kirkkoon. Ihastelin kirkon yksityiskohtia kaikessa rauhassa, välillä kirkon penkillä istuen ja välillä lähietäisyydeltä tarkastellen. Santa Maria della Vittoria on ehdottomasti suosikkikirkkoni. <3






    Äiti sanoi, että olin Pyhän Teresan hurmion äärellä kuin pikkulapsi, joka näkee jotakin ihmeellistä. Niin varmasti olinkin! :D Yhtä haltioitunut, kuin lapsi joulupukin nähdessään. Useamman Berninin taideteoksen Roomassa nähneenä en yhtään ihmettele, että häntä pidetään barokin kuvanveistotyylin luojana, ja merkittävimpänä tyylilajin edustajana.

    Kirkon sakastissa oli kirkon pappi myymässä kortteja. Se oli jotenkin söpöä. Siellä hän istuskeli ja rauhallisesti tervehti pöydän takaa, ja kortteja sai katsella kaikessa rauhassa.

    Jos kaipaat Roomassa hetkeä rauhallisessa, kauniissa ja upeaa taidetta sisältävässä ympäristössä, suosittelen lämpimästi vierailemaan Santa Maria della Vittoriassa. <3

    - Ilona


    lauantai 26. marraskuuta 2016

    Rooma - osa 6 - Taisin rakastua Vatikaaniin

    Pietarinkirkko ja Pietarinaukio avasivat upeasti päivän Vatikaanissa. Vaatimattomaksi ei voi kutsua myöskään sitä, mitä niiden jälkeen seurasi. Suuntasimme nimittäin Vatikaanin museoihin ja Sikstuksen kappeliin, joka sijaitsee samassa paikassa.

    Oli oikeastaan onni, että kävimme ensin Pietarinkirkossa. Sieltä poistuttaessa nimittäin myytiin lippuja Vatikaanin museoihin. Nämä liput eivät olleet mitä tahansa lippuja, vaan JONON OHI -lippuja!! Me leidithän tartuimme heti tähän tilaisuuteen. Vatikaanin museo kun on kuuluisia pitkästä jonostaan. Lippuja myytiin puolen tunnin jaksoille siten, että lipuissa oli merkittynä sille lipulle oikeutettu saapumisaika. Liukumavaraa oli sen puoli tuntia, joten tarkkaa aikaa ei tarvinnut päättää. Otimme omat lippumme vasta parin tunnin päähän, jotta ehtisimme käydä välillä syömässä. Maksoimme lipuista muutaman euron enemmän, mutta se kannatti. 

    Ihan Pietarinaukion lähimaastosta löysimme ihanan ravintolan, josta saimme herkullista lasagnea. Kerroin siitä ja monesta muusta ravintolasta, sekä havainnoistani italialaisesta ruoasta täällä

    Vatsat piukeana lasagnesta suuntasimme kohti Vatikaanin museoita. Huhhuh, mikä jono siellä odotti! Jonossa oli satoja ihmisiä, jotka vesisateesta huolimatta napottivat sateenvarjojen turvin odottamassa pääsyä sisälle. Kiitimme jonon ohi kulkiessamme itseämme siitä, että maksoimme hiukan enemmän lipuista, joilla tämän kilometrijonon pystyi ohittamaan. Siinä pisimmän koskaan näkemäni johon ovi kävellessä ihan oikeasti harmitti siinä sateessa jonottavien ihmisten puolesta. 

    Museon aulassa odotti jälleen turvatarkastus, joka suoritettiin samalla tarkkuudella kuin lentokentillä. Tähänkin sai varata jonkin verran aikaa, sillä jonot turvatarkastukseenkin olivat melko pitkät. Mutta kyllä palkitsi, kun pääsi sisälle ja sai lipun kouraansa.



    Vatikaanin museoissa riitti nähtävää. Sen voi kuvitella jo siitä, että yhteenlaskettu käytävien pituus on seitsemän kilometriä. Lisätään siihen vielä se, että käytävät suorastaan loistivat taidemäärällään - taideteoksia oli runsain määrin pitkin käytäviä, ja myös kattojen, seinien ja lattioiden koristelut olivat hulppeita. Huomioni kiinnittyikin usein heti ensimmäisenä käytävän koristeellisiin pintoihin ja arkkitehtuuriin.  Ei ihme, että Vatikaanin museoita pidetään yhtenä maailman arvokkaimmista taidekokoelmista.

    Eräs opas sanoi kävellessämme kohti museota, että mikäli mielisi katsella minuutin jokaista taideteosta, tulisi museossa viettää viikko. Lähdimmekin kiertelemään museoita sillä mentaliteetilla, että osa käytävistä vain kävellään läpi, mutta kaikista kutkuttavimpia juttuja jäädään katselemaan pidemmäksi aikaa. Omatoimiseen kierrokseen pystyi valitsemaan myös lyhyemmän reitin, mutta ensikertalaisena halusin nähdä KAIKEN. Kiersimme siis kaikki käytävät pidemmän kautta.




    Tätä yhdeksi maailman suurimmaksi luokiteltua taidekokoelmaa käy katsomassa 5000-20 000 ihmistä päivässä. Ei tarvinnut siis yksin olla ihastelemassa. Museot koostuvat eri aikojen paavien palatseista. Kulkeminen on kuitenkin helppoa, sillä käytävät ja museot vaihtuvat toiseen ikään kuin huomaamatta.

    Museoista löytyi taidetta eri aikakausilta. Muinaisesta Egyptistä kohti nykyaikaa. Oli mahtava päästä näkemään samalla kertaa näin laaja taidekokoelma eri aikojen mestariteoksia.





    Museoiden käytävät ja huoneet olivat tulvillaan toinen toistaan upeampaa taidetta. Syvimmän vaikutukseen minuun tekivät Rafaelin huoneet, jotka edustivat mitä hienointa maalaustaidetta. Kolmiulotteisista vaikutelmista oli välillä suorastaan häkeltynyt!





    Vatikaanin museoiden yhteydessä on myös Sikstuksen kappeli. Sieltä löytyy Michelangelon kuuluisia töitä, kuten Aatamin luominen ja Viimeinen tuomio. Astuessani sisään Sikstuksen kappeliin olin äimistynyt - miten upealta ja juhlavalta tila voikaan näyttää valtavasta ihmismäärästä huolimatta! Kappelissa oli ehdoton valokuvauskielto. Lisäksi hiljaisuutta vahdittiin. On mielestäni hyvä, että jotkut paikat pidetään katsojamääristä huolimatta hiljaisina paikkoina. Työntekijät joutuivat tosin huomauttamaan hiljaisuudesta useampaankin kertaan.

    Etsin jonkin aikaa katseellani Aatamin luomisen kuuluisinta kohtaa, jossa ihmisen ja Jumalan sormet kurottavat toisiaan kohti. Yllätyksekseni se olikin maalattu kattoon! Oletin sen jotenkin olevan seinällä. Siinä sitä sitten tuijoteltiin niskat kipeinä kohti kattoa, josta löytyi jatkuvasti uusia hienoja yksityiskohtia. 

    Sikstusen kappeli oli yksi asia, jonka olen halunnut elämäni aikana ehdottomasti nähdä. Se oli odotusten arvoinen, ja haluaisin päästä ihastelemaan sitä vielä uudestaan.

    Museoiden yhteydessä oli myös myymälöitä, joissa myytiin museoiden taiteeseen liittyviä kirjoja, kortteja ja muita esineitä. Hyödyllisiä ja vähemmän hyödyllisiä. :D

    Tämän kaltaista taiteen runsautta saa harvoin kokea. Olen niin onnellinen kaikesta Vatikaanissa näkemästäni! Jossakin vaiheessa elämää sinne pitää kyllä päästä uudestaan. <3

    - Ilona












    keskiviikko 16. marraskuuta 2016

    Rooma - osa 5 - Häikäisevä Pietarinkirkko


    Odotin ennen matkalle lähtemistä todella monen asian näkemistä Roomassa. Yksi eniten minua kiehtova kohde oli kuitenkin Vatikaani. Sen loisteliaisuudesta on kuullut puhuttavan paljon, eikä tieto siellä olevista kuuluisista taideteoksista ainakaan vähennä Vatikaanin kiinnostavuutta. Varasimme siis Vatikaanissa olemiseen kokonaisen päivän.

    Vatikaani oli ainoa kohde, jonne matkustimme metrolla. Se oli nopeaa ja kätevää, mutta hotellilla varoiteltiin moneen kertaan metroasemilla ja metroissa kulkevista varkaista. Kyllä oli näillä leideillä käsilaukut tiukasti käsissä sekä asemalla että metrossa. Jotta en näyttäisi helpolta ryöväyksen kohteelta, yritin näyttää yli-itsevarmalta. Suorastaan tottuneelta roomalaiselta. Todellisuus oli varmaan toista, sillä huomasin pälyileväni epäilevästi jatkuvasti ympärilleni. Ympäriltänä löytää paljon epämääräisen näköistä sakkia suurkaupungissa, kun heitä oikein katseellaan etsii. Huolesta huolimatta metromatkat sujuivat kuitenkin onneksi turvallisesti.

    Vatikaanin lähettyville päästyämme halusimme nähdä ihan ensimmäisenä Pietarinaukion ja Pietarinkirkon. Olen suuri Bernini-fani, joten olin suorastaan jännittynyt astuessani hänen suunnittelemalleen Pietarinaukiolle. 1600-luvulla suunniteltu ja rakennettu aukio tehtiin siksi, että mahdollisimman moni näkisi paavin, kun hän puhuu ihmisille Vatikaanin palatsista. Aukiolle mahtuu kuulemma noin 100 000 ihmistä. 





    Aukiolle tullessani olin vaikuttunut. Kaarevat, pylväistä muodostuvat seinämät kehystivät ylhäällä komeilevien 140 patsaan kanssa tilan mitä upeimmalla tavalla. Silmiä hivelevää näkymää häiritsivät vain väenpaljous ja ihmisten ohjailuun tarkoitetut aitarakennelmat. Pietarinaukiolla nimittäin jonotettiin sisäänpääsyä Pietarinkirkkoon (Basilica di San Pietro in Vaticano). Aukion suuresta koosta, ihmisten määrästä ja aidoista johtuen en onnistunut saamaan siitä kaikenkattavaa yleiskuvaa, vaan ainoastaan pienen osan kerrallaan yhteen kuvaan. Lisäksi, sateen vuoksi oli melkoinen kiire päästä sisätiloihin.

    Kiireellä ei kuitenkaan ollut väliä, kun jonottaa piti ulkoilmassa. Pietarinkirkkoon ei siis ollut pääsylippuja, mutta jokaisen sinne mielivän tuli käydä turvatarkastuksessa. Jonoja oli muutama, mutta ne liikkuivat hitaasti. Tai ainakin sateessa odottaessa ja ainakin sata ihmistä jonossa edellä saivat ajan tuntumaan pitkältä. En silti tässä maailmantilanteessa valittele yhtään siitä, että tällaisia turvatarkastuksia tehdään. Ainakin tietää, että vierailijoiden joukkoon ei pääse kukaan heilumaan aseiden kanssa.

    Turvatarkastuksen jälkeen pääsi kävelemään Pietarinkirkkoon ja menemään sisälle. Kirkko oli näyttävä jo ulkoapäin. 



    En osannut muiden Pietarinkirkon loisteliaisuudesta kertovista puheista huolimatta edes villeimmissä mielikuvissani ajatella sen olevan sisältä niin hulppea, kullanhohtoinen, koristeellinen, kaunis, ylväs, ja säihkyvä. Sellaiseen yltäkylläisyyden määrään ei vain voinut etukäteen varautua, vaan se piti kokea itse.  

    Jo Pietarinkirkon koko oli jotenkin järkytys. Sana valtava tai iso tuntuu liian pliisulta kuvaamaan koko komeutta. Sen pituus on 212 metriä ja leveys 133 metriä - pinta-alaa on kokonaiset 23 000 neliömetriä. Kuvittele hurjan koon lisäksi vielä se, että joka ikinen neliösenttimetri on koristeellinen ja osa jotakin taideteosta. Huolimatonta, tyhjää kohtaa ei ole. Suurten taiteilijoiden maalauksia, veistoksia ja arkkitehtuurisia taidonnäytteitä on joka puolella, katsoi sitten alas, ylös, eteen, taakse tai sivuille. Loisteliaisuuden määrästä tulee melkein ähky, sillä aivot eivät pysty yhtä aikaa käsittelemään kaikkea sitä visuaalista informaatiota. 





    Taiteen ja häikäisevän loisteliaisuuden lisäksi myös ihmisiä oli Pietarinkirkossa sankoin joukoin. Samalla hetkellä meidän kanssa oli muita vierailijoita tuhansia. On hienoa, että moni ihminen pääsee näkemään näin upean paikan. Rauhoittuminen ja hiljentyminen tässä kirkossa olivat kuitenkin silkka mahdottomuus - vaikka kukaan ei puhunut kovaan ääneen tai riehunut, oli koko ajan joku omalla tiellä tai itse oli jonkun toisen tiellä. Kuuluisimpien taideteosten luokse piti jonottaa vuoroa ja lähes raivata tiensä. Tungoksesta huolimatta kirkko oli erittäin upea kokemus, mutta väenpaljous teki tunnelmasta levottoman.


    Itselleni tärkeimpiä taideteoksia Pietarinkirkossa olivat Berninin suunnittelema baldakiini eli alttarikatos, sekä Michelangelon veistos Pietà. Baldakiini on 30 metriä korkea, ja se hallitsee Pietarinkirkon yleisilmettä kaiken runsauden keskellä. Se oli todellinen katseenvangitsija. Tuntui, että se suorastaan käski katsomaan itseään. Kullatusta pronssista valmistetussa alttarikatoksessa saa pitää messun ainoastaan paavi. Bernini on muutenkin ollut suuresti vaikuttamassa Pietarinkirkon barokkityylisiin sisätiloihin. 

    Michelangelon kuuluisa Pietà oli hienoa nähdä livenä. Se oli ainoa veistos Pietarinkirkossa, joka oli lasin takana. 70-luvulla eräs geologi oli saanut neronleimauksen hyökätä patsaan kimppuun pienen vasaran kanssa. Hänen oli onnistunut murtaa veistoksesta useita palasia. Silminnäkijöiden reaktio oli ollut aika uskomaton - he olivat keränneet palasia veistoksesta itselleen!? Osaa palasista ei olla vieläkään saatu takaisin. Patsasta on tämän jälkeen korjailtu entiseen muotoonsa. Onneksi hän ei sentään koko veistosta saanut tuhottua - Pietà kun on Michelangelon kuuluisimpia patsaita. Se on itse asiassa ainoa teos, jonka hän on koskaan signeerannut. 



    Pietarinkirkko pisti todella pään pyörälle. Kävisin siellä uudestaan vaikka heti, sillä paljon asioita jäi varmasti ensimmäisellä käyntikerralla huomaamatta. Oi että, pääsisinpä sinne takaisin vaikka heti!

    Loisteliaalta Pietarinkirkolta jatkoimme matkaa kohti Vatikaanin museoita ja Sikstuksen kappelia. Kerron niistä lisää myöhemmin. :)

    - Ilona

    sunnuntai 13. marraskuuta 2016

    Pakkaspäivän hetkiä Rovaniemellä

    Talvi on saapunut Lappiin, ihanaa! Rakastan sitä näkymää, kun lumi on antanut valkoisen harson maisemalle. Päivien pimeys ei tunnu niin pahalta, kun valkea lumi on sävyttämässä luontoa vaaleammaksi. 

    Kävelin eilen ystäväni luo kylään. Päätin ottaa kävelymatkalle mukaan kameran ja ikuistaa pakkaspäivän hetkiä. Pakkasta oli semmoiset 15 astetta, joten pitelin kameraa paksut rukkaset kädessä. Tähtääminen onnistui pienistä haasteista huolimatta yllättävän hyvin. :D

    Kauniina pakkaspäivänä on ihan parasta vuorautua lämpimiin toppavaatteisiin ja lähteä ulos hengittämään raitista ilmaa. Ikään kuin jokaisella raittiissa ilmassa tehdyllä henkäyksellä saisi varastoitua itseensä uutta energiaa. Talvella tulee vietettyä pimeyden takia aivan liikaa aikaa sisällä, joten aion ottaa tavoitteeksi viikonloppuisin ulkoilla aina valoisan aikaan. Niin lyhyt, kuin se valoisan aika näillä leveyspiireillä onkin. Viikolla kun päivän valoisat hetket vietetään töissä.

    Lähdin ulos kahden aikaan, kun aurinko oli jo laskemassa. Vaikka olen asunut Rovaniemellä koko ikäni, tulee pimeys talvella aina jotenkin yllättävän aikaisin. Kuvat ovat siis hieman illanhämyisiä, vaikka ne on otettu keskellä päivää. Tässäpä on kuvia muutaman kilometrin kävelymatkan varrelta. 














    - Ilona

    Ps. Huvittaa muuten jälkikäteen tämän selfien ottamisen operaatio. Matkan varrella oli vastaantulijoita (tai oikeastaan ihan yksikössä vastaantulija, onhan kyseessä Rovaniemi :D) oikeastaan koko ajan, joten sopivaa hetkeä ei meinannut löytyä. Hävetti nimittäin hirveästi ajatus siitä, että joku näkisi käsissäni olevan mustan möhkäleen osoittamassa omaan valokuvahymyä esittelevään naamaani. Ja sehän olisi tällaiselle kaikkea häpeilevälle nolostelijalle kauheaa. Loppumatkasta tuli sitten pieni hetki, ettei ketään näkynyt. Otin  hätäisesti tämän yhden ja ainoan kuvan, ja suorastaan juoksin hetken eteenpäin sen jälkeen. Rikospaikalta oli päästävä mahdollisimman nopeasti pois. Ihan varmistukseksi siitä, ettei vain kukaan nähnyt.