keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Ripaus kimallusta/COS





Arkivaatteet ovat vaatekaapin tärkein kulmakivi, sillä ne puetaan ylle päivittäin. Tärkeitä ovat kuitenkin myös ne harvemmin käytettävät vaatekappaleet. Ne, joita ei laiteta päälle tavallisena työpäivänä, vaan joita säästellään spesiaalimpaa hetkeä varten. Arkivaatteista saa iloa arkeen; harvemmin käytettävä vaate tekee spesiaalista hetkestä vielä erityisemmän. Saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta esteetikko ei tälle ajatukselle mahda mitään - vaatteet kun ovat yksi itseilmaisun keino.

Tähän himmeästi kimaltelevaan neulemekkoon rakastuin ensisilmäyksellä Rooman COSin liikkeessä. Ei auttanut muu, kuin raahautua painavan ja paksun neulemekon kanssa sovituskoppiin 35 asteen helteessä. Tilanteena absurdi, mutta mielessäni pilkahti jo tuleva syksy ja talvi Suomessa. Siihen pimeyteen ja kylmyyteen ruusukultainen kimmellys on enemmän, kuin paikallaan. Niinpä alennuksessa ollut neulemekko lähti mukaani Roomasta Lappiin odottelemaan kylmenevää säätä.

Mekko pääsi alkusyksystä päälle ensimmäistä kertaa, kun lähdin katsomaan Teatterisotaa, jossa Rovaniemen teatterit kisaavat leikkimielisesti parhaan teatterin tittelistä. Kulttuurimeno oli kiva tapa korkata mekko käyttöön. Mekkoon yhdistin suomalaisesta poronnahasta tehdyt ruusukultaiset Via Minnetin näyttävät korvikset. Huulilla oli testissä uusi Zuii Organicin huulipuna, johon olen ihastunut sittemmin perusteellisesti. 

Onnistuneen vaateostoksen tunnistaa siitä, että se päällä on helppo ja mukava olla. Sitä ihastelee vaatekaapin rekissä, ja haaveilee seuraavasta tilanteesta, kun sen pääsee päälleen laittamaan. Tästä mekosta on tullut minulle juuri sellainen. Sen rento leikkaus, ihana pyöreä pääntie, kääräistävät hihat, lämpö ja ruusukultainen kimallus tuovat minulle iloa. Sellaista iloa, mitä materiasta voi parhaimmillaan saada. Ei sitä elämän tärkeintä, mutta ajoittain kivaa ja piristävää. :)

Mekko: COS, korvikset: Via Minnet, kengät: Vagabond.
Toivon jokaisen viikkoon ripauksen kimallusta! <3

- Ilona

lauantai 14. lokakuuta 2017

Huipulla sumussa/Ruka



Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, minun ja ystäväni tie vei pari viikkoa sitten Rukalle ihailemaan ruskaa. Haaveissa oli erityisesti viettää aikaa ulkona kauniissa maisemissa, ja imeä keuhkot täyteen raikasta tunturi-ilmaa. 

Emme Rukalle mennessämme olleet varmoja, mitä reittiä lähtisimme kävelemään. Törmäsimme sattumalta perjantai-iltana kaupassa yliopistoaikaiseen kurssikaveriin, joka asuu nykyään Rukalla. Aloimme kysellä heti paikallisen ohjeita siihen, minne meidän kannattaisi suunnata. Ja kävipä tuuri: hän lähti näyttämään meille hienon paikan seuraavana päivänä.

Lauantaina suuntasimme Pyhävaaralle. Ilman opastusta emme ikinä olisi löytäneet sellaista paikkaa. Pyhävaaran huipulle ei kavuttu selkeää reittiä tai polkua pitkin, vaan reitti vain piti tietää. Välillä vaikeakulkuinenkin matka oli palkitsevaa tehdä - luonnon oma rauha oli taattu, ja oli hienoa liikkua muokkaamattomassa maastossa.


Nauroimme yhdessä sitä, miten sitä on vanhentunut opiskelujen alkamisesta. Tilannetta kuvasti hyvin hetki, jossa kaikki kolme olivat aivan innoissaan ottamassa kuvaa hämähäkinseitistä, jossa oli kastepisaroita. Seitsemän vuotta sitten ei näky olisi paljoa kiinnostanut, ja nyt tällaiset hetket ovat päivän kohokohtia! Siinä mielessä on ihanaa, kun ikää tulee lisää. Osaa pysähtyä paremmin pieniin hetkiin ja yksityiskohtiin.


Menossa mukana oli myös koirakaveri. Hänen läsnäolonsa oli tälle koirakuumeilijalle ihan parhautta. Hän piti minut ihanuutensa lisäksi myös kiireisenä - keppiä tuotiin heitettäväksi siihen tahtiin, että ylöskipuaminen oli samalla kunnon kyykkytreeni. 


Kuten kuvista näkee, oli päivä erittäin sumuinen. Pyhävaaran korkeimmalta kohdalta näkymää jyrkänteen reunaa kauemmas ei ollut. Metsän ruska jäi siis näkemättä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä paikan maaruska oli upeimmillaan. 

Sumussa oli jotakin mystistä ja kaunista. Omalla tavallaan se korosti maassa hehkuvaa väriloistoa.  Kostean sumun ja punertavan varvikon keskellä kuuma tee maistui parhaalta teeltä ikinä. Sumun keskellä en voi olla ajattelematta, että lähistöllä täytyy olla ankeuttajia. Sama päähänpinttymä tulee mieleen joka kerta, kun sumu on oikein sankka.


Sumussa keltainen R-Collectionin anorakki suorastaan loisti. Olin visualisoinut sen mielessäni mätsäämään ruskan kellastuttamiin puihin, mutta kävikin niin, että sumussa väri vain korostui. 

Takaisin alas tullessamme varoin visusti liukkaita kallioita. Niin siinä sitten kävi, että kallion sijasta liukastuin märkään varvikkoon pyllähtäen komeasti selälleni. Kuin ihmeen kaupalla alla ei ollut kiviä tai juurakkoa, joten pudotus oli pehmeä ja kivuton. Onni oli siis kömpelyksen onnettomuudessa mukana.

Retki Pyhävaaralle oli kerrassaan ihana. Tällaisia päiviä tarvitsisi niin paljon lisää.

Kiitos. <3

- Ilona


lauantai 7. lokakuuta 2017

Automatkassa on tunnelmaa (ruskan aikaan)

Perjantain iltapäivä. Pihalla ystävä odottaa autossa. Heitetään autoon mukaan toinen matkalaukku ensimmäisen kaveriksi. Käydään kaupassa ostamassa kaikki tarpeellinen ja vähemmän tarpeellinen viikonlopuksi. Laitetaan autossa soimaan Anna Puu ja hymyillään. Edessä olisi ihana viikonloppu Rukan maisemissa. Poissa arjen ympyröistä, poissa kiireestä. 


Kauniiden ruskamaisemien ympäröimänä ajoimme viime viikonloppuna Rovaniemeltä Rukalle. Keltaisen ja oranssin eri sävyt hohkasivat verkkokalvoillemme teiden molemmilta puolilta. Useammin kuin kymmenen kertaa lause jäi kesken, kun piti hihkaista ihastuksesta mutkan takaa ilmestyvän maiseman vuoksi. 

Istuin pelkääjän paikalla, joten velvollisuutenani oli yrittää ikuistaa matkan varrella loistava keltaisuus. Liikkuvasta autosta se oli kännykän kameralla hieman haastavaa, mutta ajoittain jopa onnistui. (Järkkäri oli auttamattomasti peräkontissa keskellä pakkauksia.)

 Matkan varrella tuli kohta, johon oli ihan pakko pysäyttää auto. Peilityyni vesi heijasti ruskasta hehkuvat puut pintaansa, jolloin värien loisto kaksinkertaistui. Voi sitä kauneuden määrää! Mietimme, miten turistit ovat näistä maisemista ihmeissään, jos jo paikalliset ovat silmät ymmyrkäisinä ihastuksesta! 


Nämä maisemat tekivät tästä automatkasta yhden elämäni parhaimmista. Asiaan toki vaikuttivat myös ihana tunne alkavasta viikonlopusta ja vapaapäivistä, sekä rakkaan ystävän terapeuttinen seura. Kun viikonlopun viettää muualla, ehtii arjen pölyt ja huolet karistaa hartioiltaan matkan aikana. Määränpäässä on jo sen ansioista valmiiksi rennompi.

Tällaisena vuodenaikana automatkassa on tunnelmaa. <3 Sama tunnelma voisi olla myös juna- tai bussimatkassa. Valitettavasti näillä leveyspiireillä julkisilla kulkuneuvoilla ei pääse  kulkemaan kuin osan reiteistä, jolloin täytyy matkustaa ah, niin epäekologisella autolla. Se etu autosta kuitenkin oli tällä kertaa, että halutessaan maisemia pystyi pysähtyä ihastelemaan.

Kivaa viikonloppua kaikille! Rukan kuulumisia tulee blogiin lisää myöhemmin... :)

- Ilona



torstai 28. syyskuuta 2017

Mehevä poropiirakka (laktoositon)

Sunnuntai + ystävä tulossa kylään + uusien Siskonpeti-jaksojen maratoni = täydellinen päivä leipoa. Kyllähän nimittäin erinomainen seura ja erinomainen viihde vaativat erinomaista suolaista piirakkaa. Mikäpä olisikaan parempi päämaku piirakalle, kuin Lapin oma poro.

Olen tehnyt piirakkaa samalla kaavalla useasti, ja se on monella suulla hyväksi todettu resepti. Inspiraation reseptille olen saanut Kinuskikissalta. Olen muuttanut raaka-aineet ja mittasuhteita enemmän omaan käyttötarkoitukseen sopivaksi. 

Tässä piirakassa ihanaa on se, että täyte on kostea ja runsas. Makupareina poro, paprika ja ruohosipuli toimivat hyvin - maku on samanaikaisesti suolainen mutta raikas. Se sopii tarjottavaksi niin iltapalaksi, kuin vähän juhlavampiin illanistujaisiin. 




Tarvitset:

3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl juustoraastetta (laktoositon)
150 g voita (laktoositon)
1/2 dl vettä

Tee näin:

120 g pororouhetta
1 paprika
kourallinen ruohosipulia
250 g Viola laktoositon tuorejuusto, Kolme pippuria
1 dl ruokakermaa (laktoositon)
2 kananmunaa
2 dl juustoraastetta (laktoositon)
rouhittua mustapippuria

1. Ota voi sulamaan huoneenlämpöön hyvissä ajoin.

2. Sekoita vehnäjauhot ja juustoraaste keskenään. Nypi sekaan pehmeä voi. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi.

3. Voitele piirakkavuoka. Painele taikina pohjalle ja reunoille.

4. Sekoita täytteen tuorejuusto ja ruokakerma. Lisää joukkoon muut ainekset ja sekoita. Kaada täyte pohjan päälle. 

5. Paista 200 asteessa n. 30-40 minuuttia.

6. Anna jäähtyä hetki ja nautiskele. :)

- llona

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Syksyn soittolista

Syksy on täällä. Kokonaan, lopullisesti ja kylmästi. Paksujen neuleiden, kylmien aamujen, putoilevien lehtien, pimeiden iltojen ja kynttilöiden polttamisen aikakausi on alkanut. Ilmassa on tietynlainen haikeus, kun kesä jää taakse. 

Ainakin minun syksyistä tunnelmaa leimaa tietynlainen haikea olotila. Vaikka nautin luonnon kauniista väreistä, tunnelmallisista illoista ja raikkaasta säästä, on tunnelma väistämättä erilainen kuin kesällä. Se näkyy myös musiikissa, jota kuuntelen syksyllä. Musiikkimakuni ei muutenkaan ole mitään duurisoinnuilla ilottelua, joten syksyllä kuuntelemani musiikki on tunnelmaltaan erityisen mollivoittoista. Joko sävellyksenä tai sanoituksiltaan. Tai molemmista.



Intohimoisena musiikin harrastajana ja ystävänä miellän syksyksi jopa kokonaisia albumeita. Esimerkiksi Norah Jonesin Not too late -albumi on ollut minun syksymusiikkia jo 10 vuotta. Se edustaa minulle syksyä myöhäisestä teini-iästä aikuisuuteen. Jos siis haluat syksyistä fiilistä kokonaisen albumin verran, suosittelen kuuntelemaan sitä. <3

Kokosin tähän soittolistaan fiilikseltään syksyistä musiikkia usealta eri artistilta. Niitä on ihana fiilistellä kotisohvalla kynttilän valossa tai syksyisissä maisemissa kävellessä. Kerrohan, jos näistä löytyi jokin suosikki syksyysi.


Norah Jones - Wake me up

Joni Mitchell - California

Amy Winehouse - Love Is A Losing Game

Angus & Julia Stone - Lonely Hands

The First Aid Kit - The Lion's Roar

The Staves - Facing West

Ane Brun - True Colors

Coldplay - Fix You

Anna Puu - Kuka sut muka huolisi?

Scandinavian Music Group - Sido tiukempaan

Ultra Bra - Sokeana hetkenä

Adele - Hometown Glory


Tunnelmallista ja musiikintäyteistä, syksyistä sunnuntaita. 

- Ilona

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Girl Power



Kun kesällä näin ensimmäistä kertaa Uhana Designin uuden tyttöenergiaa uhkuvan malliston, meinasin kiljua riemusta. Girl Gang-malliston idea on mitä tärkein ja hienoin: juhlistaa naiseutta, jolla ei ole yhtä määritelmää. Kamppailla tasa-arvon puolesta, jotta jokainen voisi toteuttaa naiseuttaan haluamallaan tavalla, ja kokea samalla olevansa upea ja vahva. 

Uhana Design on myös Instagram-tilillään nostanut esille heitä inspiroineita suomalaisia naisia. Mukana joukossa ovat esimerkiksi Li Andersson, Tarja Halonen, Saara Särmä ja Minna Canth. Nämä naiset ovat inspiroineet myös minua. Heidän työnsä esille nostaminen tällaisessa kampanjassa on todella hieno ele.

Olin niin innoissani tästä mallistosta ja kampanjasta, että heti sen nähtyäni olin yhteyksissä ystävääni, jonka tiesin rakastuvan mallistoon myös. Palattuani reissusta tilasimme saman tien yhdessä Girl Gang-paidat, joita kannamme ylpeydellä. <3 Tiimipaita, joka tunnustaa samaan aikaan niin ystävyyttä kuin tasa-arvoa. 

Paita on jo itsessään ihana, mutta tarina sen takana tekee siitä entistä upeamman. Voimaannuttavan. Voimakkaan. Naisellisen juuri sillä tavalla, kuin itse naiseuden koen. 


Uhana Designin GRL PWR-paita on 100% luomupuuvillaa. Paita on valmistettu yhteistyössä Nokian Neulomon kanssa, jossa tehdään sekä materiaali että ompelu. Painatus on tehty Tampereella. Paita on unisex-mallia, eli sopii kaikille! Euro per tuote lahjoitetaan Naisten Linjan tukemiseen. IHANAN EETTISTÄ! <3 Tämän malliston vaatteita voi siis ostaa hyvillä mielin. Girl Gang-malliston tuotteita voi tilata Weecosilta

Kiitos Uhana Design, Girl Gang-mallistonne on ihan mahtava! On hienoa, että teette vaatteita, joilla on merkitystä.

- Ilona

Voit seurata blogia Instagramissa @nennenblogi. :)

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kuukauden kirjavinkki: Elena Ferranten Loistava ystäväni

Kaipaatko intensiivistä, riipaisevaa, älykkäästi kirjoitettua, ja tunteita herättävää luettavaa? Jos vastaus on kyllä, minulla on suositella sinulle kaksi kirjaa luettavaksi. Ne ovat Elena Ferranten Loistava ystäväni, sekä sen jatko-osa Uuden nimen tarina

Nämä kaksi kaunokirjallista romaania ovat moderneja mestariteoksia, joissa sukelletaan Elena-nimisen tytön sisäiseen maailmaan - seuraten hänen elämänsä onnistumisia ja tragedioita tarkkasilmäisesti. Ensimmäinen osa käsittelee Elenan lapsuutta, toinen nuoruutta ja varhaista aikuisuutta. 

Kirjojen keskiössä on Elenan ja hänen ystävänsä Lilan välinen suhde, joka pallottelee kiintymyksen ja kateuden tunteiden välillä myrskyisästi. En ole koskaan aiemmin tavannut kirjallisuudessa yhtä mielenkiintoista ja tarkkaa kuvailua tyttöjen välisestä ystävyydestä. Se on yksi syy, miksi juoni koukutti ja kiinnosti. Ystävyydestä tytöt saivat voimaa yrittää selvitä miesten hallitsemassa maailmassa, jossa perheväkivalta (ja väkivalta muutenkin) oli arkipäivää. 

Elenan ja Lilan ystävyyden kuvailun lisäksi kirja tuo voimakkaasti esille, minkälaista aikaa sodan jälkeisen köyhyyden runtelema Napoli oli elää tytölle ja nuorelle naiselle. Kirjan tekstiin on ujutettu nerokkaasti se, mitä yhteiskunta odotti ja miten se kohteli naisia tuohon aikaan. Välillä lukijana tuntui jopa vaikealta: 14-vuotiata kositaan, vielä nuorempia häiritään seksuaalisesti. 

Ammattini puolesta minua kiinnosti ajan koulujärjestelmä. Sydäntäni ihan raastoi, miten huippuälykäs Lila joutui luopumaan opinnoista heti kansakoulun jälkeen töiden vuoksi. Toki hän salaa jatkoi opiskeluaan kirjastosta lainaamillaan kirjoilla. Kuvaavaa oli myös se, etteivät päähenkilöt tienneet lukion jälkeisten opintojen olemassaolosta ennen kuin opettaja kertoi heille niistä. 

Minua viehätti kirjassa myös se, miten suuri merkitys yleiskielen ja murteen eroavaisuudelle annettiin. Mitä vanhemmaksi Elena kasvoi, sitä enemmän hän joutui valikoimaan puhetapaansa seuran myötä. Olen aina tiennyt puhetavalla olevan merkitystä, mutta en ole aiemmin ajatellut sen määrittävän näin vahvasti henkilön paikkaa yhteiskunnassa. Kirjasta saa käsityksen, että puhetapa määritti oliko tyhmä vai fiksu, rikas vai köyhä, koulutettu vai kouluja käymätön. 

Loistava ystäväni ja Uuden nimen tarina ovat parasta kaunokirjallisuutta vuosikausiin. Ihmeellistä kyllä, mutta lukutoukan tavoista poiketen, kuuntelin molemmat kirjoista äänikirjoina. Kirjat tekivät minuun jo äänikirjoina niin lähtemättömän vaikutuksen, että aion hankkia ne itselleni kovakantisina kirjoina. Jotkut kirjat on vain pakko omistaa. Ne helmet, joihin haluaa palata yhä uudelleen ja uudelleen. 

Tässä oli kirjallisuuden kaksi helmeä. Odotan kuin kuuta nousevaa kolmannen ilmestymistä.

Kuuntelin Loistava ystäväni-kirjan reissatessani Italiassa. Oli mahtava päästä matkan myötä aidosti kirjan italialaiseen tunnelmaan.


Elena Ferrante on muuten oikea mysteerikirjailija. Hänen henkilöllisyytensä on tiedossa vain kustantajalla. Harvat haastattelunsa hän on antanut sähköpostitse. Kerran hän on kirjoittanut: "En valinnut anonymiteettiä. Kirjoillanihan on tekijä. Mutta poissaolon minä valitsin". 

Kirjojen juoni on niin uskottava kasvutarina, että välillä mielessäni on käynyt, onko se omaelämänkerrallinen. Se taitaa jäädä minulle kuitenkin ikuiseksi arvoitukseksi.

- Ilona

perjantai 8. syyskuuta 2017

Kesän reissun asut x11

Syksyn tullessa ja sään kylmetessä on mukava palata viime kesän asuihin. Kevyet kesämekot, paljaat hartiat ja takittomuus tuntuvat tässä vaiheessa syksyä jo kaukaisilta. Tilalle ovat tulleet neuleet, sukkikset ja trenssit. On kuitenkin mukava palata vielä kerran kesätyyliin, ja muistella sitä kautta mennyttä kesää.  

Vietin viisi viikkoa kesästäni Eurooppaa kiertäen, ja kuvia eri asuista kertyi reissusta mukavasti. Olen suoraan sanottuna yllättynyt, miten kärsivällisesti matkakumppanini jaksoi kuvailla, vaikkei suureksi valokuvauksen ystäväksi tunnustaudukaan. Ehkäpä sellaiseen osaa varautua jo etukäteen aiempien reissujen perusteella. :D 

Interraililla tilaa erilaisille vaatteille oli rinkassa rajallisesti, joten samaa vaatetta tuli yhdisteltyä moneen kokonaisuuteen, ja käytettyä moneen kertaan. Matkalta myös tarttui mukaan vaatelöytöjä - oli hyvä jättää niitä varten rinkkaan oma kolo. 

Tilan rajallisuus näkyy myös asusteissa; reissu mentiin yhdellä käsilaukulla ja talsittiin kaksilla kengillä. Asuissa ei siis ole variaatiota asusteiden suhteen. Paitsi korviksissa - ne kun vievät mukavan vähän tilaa.

Tässä on kesän reissun yksitoista asua, josta on olemassa kuvat. Niistä asuista, joista on tehty oma postaus, on linkki kuvan alla. 



1. Hempeän vaaleansininen off shoulder. Mekko: River Island, käsilaukku: Marimekko, korvakorut: Poola Kataryna.



2. Musta luottomekko, joka on helppo vetäistä päälle kesällä milloin tahansa, ja talvella iltamenoihin. Mekko: Zara, käsilaukku: Marimekko, korvakorut: Via Minnet.



3. Minun tämän kesän rakkaus valkoiseen ja siniseen tiivistyy tämän mekon kuosiin. Mekko: Marimekko, käsilaukku: Marimekko, kengät: Vans, hattu: H&M.



 4. Valkoinen ja puuvillainen maksimekko oli käytännöllinen vaate helteisessä Roomassa. Mekko: Benetton, korvikset: MOIMOI.



 5. Marimekon rennot housut ja siisti valkoinen paita. Paita: Sisley, housut: Marimekko, korvakorut: YOZEN Design.



 6. Mukavuudenhaluisen ihmisen varma valinta. Mekko: Marimekko, käsilaukku: Marimekko, kengät: Vans, korvakorut: Pilke Design.



7. Hellepäivän asu Wienissä: kaikkien aikojen eniten käyttämäni hame, viileä toppi ja hattu. Hame: Bershka, toppi: River Island, hattu: H&M, kengät: Vans.



8. Romanttinen pitsiliivi päällä Alppien huipulla. Liivi, housut ja toppi: River Island.


9. Jälleen luottohame menossa mukana. Hame: Bershka, pusero: Marimekko, käsilaukku: Marimekko.



10. Hippihenkinen maksimekko. Mekko: Indiska.



11. Reissun yksi ''the löytö'': täydellisen vaaleansininen kietaisumekko! Mekko: COS, käsilaukku: Marimekko, korvakorut: Via Minnet.



Olisi hauska kuulla, mikä näistä asuista oli suosikkisi? :)

Loppukaneettina haluan sanoa vielä yhden asian. Muistakaa ihmiset, että tyyli ja muoti kuuluu ihan kaikille. Minua on alkanut todella häiritä ajatus siitä, miten välillä (harmillisen usein) törmää ajatukseen siitä, että tyyli ja kauniit vaatteet kuuluisivat vain tietyn vartalotyypin omaaville. Jos itse ajattelet niin ja koet epävarmuutta itsestäsi, heitä koko ajatus romukoppaan. Jokaisella on oikeus nauttia elämän kauneudesta juuri siinä muodossa, kuin haluaa. Jollakin se on tyyli, toisella sisustaminen, kolmannella ruoanlaitto, neljännellä luonto, viidennellä kirjoittaminen, kuudennella musiikki. Kauniista asioista nauttimiseen ei vaikuta koko tai ruumiinrakenne. Piste.

Näihin sanoihin ja tunnelmiin; ihanaa viikonloppua!

- Ilona

lauantai 2. syyskuuta 2017

Kirjallisuuden uusi aluevaltaus

Rakastan lukemista. Lukutoukka olen ollut jo lapsesta saakka. Olen aina lukenut nimenomaan kirjoja. Tarinan sivuja, jotka ovat kansien sisässä. Tärkeä osa lukukokemusta on ollut minulle juuri itse lukeminen. Silmäillä tekstiä, kuulla kertojan ääni oman pään sisällä, tuntea kirjan tuoksu nenässä, kirjan tuntu sormissa. 

Siihen nähden, miten kovasti rakastan juuri perinteisiä kirjoja, tämän kesän uusi aluevaltaus on ollut minulle radikaali. Olen nimittäin ottanut kirjojen rinnalle äänikirjat. Siis voitteko kuvitella - iänikuinen lukutoukka antautuukin yhtäkkiä toisen lukijan armoille; kirjailijan kirjoitetun tekstin rinnalle tulee lukijan tulkinta ja lukijan ääni. Vieras ääni, ei se omassa päässä kuuluva. 

Olin rehellisesti sanottuna skeptinen ladatessani BookBeatin sovelluksen puhelimeeni. Interraililla ollessani huomasin tarjouksen, jolla sen sai ilmaiseksi käyttöön kuukaudeksi. Ajattelin, että kirjojen kuuntelu olisi mukavaa ajanvietettä pitkille junamatkoille. Rinkkaan kun ei mahtunut mukaan kuin yksi kirja, jonka tällainen lukuhirmu ahmii parissa päivässä.

Nyt olen maksanut BookBeatia kaksi kuukautta ilmaisen kokeilujakson jälkeen. Sitä voisi siis jo kutsua onnistuneeksi kokemukseksi. Alkuun minulta meni aikaa tottua siihen, että lukemisen sijasta kuuntelen kirjaa. Ikään kuin kuuntelisi radiota, mutta laadukkaassa kirjallisuuden muodossa. Mitä enemmän kuuntelin, sitä lujemmin jäin koukkuun. 

Äänikirjan kuunteleminen sopii moneen tilanteeseen. On ihana keskittyä kuuntelemaan kirjaa silloin, kun silmät ovat liian väsyneet lukemaan itse. Se sopii hyvin viihdykkeeksi matkoille myös niille, joille kirjan lukemisesta tulisi matkapahoinvointia. 

Kuunneltuna kirjan käänteet ovat vielä odottamattomampia, kuin lukiessa. Lukiessa kun voi ennakoida tekstiä useamman rivin kerrallaan eteenpäin silmäilemällä. Kuunnellessa ei voi fuskata.

Olen kuunnellut kirjoja myös matkan jälkeen. Kirjat ovat siivittäneet ihania kävelyitä luonnon helmassa. Käveleminen sujuu kuin itsestään hyvää kirjaa kuunnellessa. Kirjojen kuuntelu on myös tehnyt paikasta A paikkaan B kävelemisestä mielekästä. Kun en malta odottaa kirjan kuuntelemista seuraavalle kävelylle, saatan kuunnella sitä kotona touhutessani. Voin kertoa, että yllättäen tiskien laittaminen sujuu huomattavasti mukavammin, kun uppoutuu ajatuksissaan mukaansatempaavaan tarinaan. Aluksi ajattelin, että tiskien yhdistäminen kaunokirjallisuuteen olisi pyhäinhäväistys. Nyt olen kuitenkin hyväksynyt ajatuksen siitä, että kirjoja voi kuunnella myös oheistoimintoja tehdessä. Kunhan ajatus pysyy tarinassa.


Minulla on löytynyt selvä paikka sille, milloin lukemisen sijaan kuuntelen kirjoja. Kuuntelun aika on silloin, kun lukeminen ei ole mahdollista. Näin kirjojen kuunteleminen ei ole pois niiden lukemiseen käytettävästä ajasta. Tai kirjoista muutenkaan. Tällä tavalla saan entistä enemmän irti rakastamastani kulttuurin lajista, kirjallisuudesta. <3

Löytyykö sieltä muita lukutoukkia? Olen nimittäin ajatellut alkaa suositella säännöllisesti kirjoja. Eka kirjasuositus on tulossa ensi viikolla... :)

- Ilona