sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 luetuimmat postaukset

On vuoden 2017 viimeinen päivä. Sen kunniaksi halusin koota tähän tänä vuonna kirjoitettujen postauksista luetuimmat. 

Näyttäisi siltä, että teemoina lukijoille kiinnostavimpina näyttätyvät tyyliin, matkustamiseen (tänä vuonna tarkemmin sanottuna Interrailiin) sekä musiikkiin liittyvät kirjoitukset. Lisäksi matkaan mahtui muutama minun blogilleni hieman random-aiheinen postaus, joiden sijoitus kymmenen kärjessä yllätti. 

Jos mukaan olisi otettu myös vuonna 2016 kirjoitettuja postauksia, näyttäisi kärki erilaiselta. Silloin toteutin nimittäin reseptejä, joista moni on yltänyt tuhansille katselukerroille. Tänä vuonna olen julkaissut ruoka-aiheisia postauksia harmillisen vähän, vaikka ne näyttävät suosioltaan tuovan blogiini eniten lukijoita. Täytynee terästäytyä asian suhteen ensi vuonna. :)

Tässä siis ovat vuoden 2017 luetuimmat juttuni:



1. Rakkautta ensi silmäyksellä Uhana Designiin
Tyylipostaus Uhana Designin ihanasta Green Leaves-mekosta. Voi sitä iloista yllätystä, kun Uhana Design oli löytänyt Instagramin kautta postaukseni, ja jakoi sen omissa somekanavissaan. Heidän jakojensa ansiosta postauksesta tuli vuoden katsotuin. Oli hämmentävää pienelle bloggaajalle, kun lukukerrat nousivat muutamassa tunnissa minulle suuriin määriin - eipä ole aiemmin julkaisuvuorokauden aikana tullut yli 3000 lukukertaa. Siistiä!


2. Maailman paras hiusöljy ja hiusten pelastaja nro . 1 
Tämä ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa hiusten kunnon ylläpitoon liittyvä postaus on herättänyt mielenkiintoa. Luxe Oil on edelleen viikottaisessa käytössä, I'm still in love!


3. Keikalla: Anssi Kela yllätti  
Extempore-meiningillä fiilistelty Anssi Kelan keikka vei minut ja serkkuni takaisin lapsuuteen laulamaan Mikan faijan BMW:tä. Oi nostalgiaa! Kivaa, että musiikkiaiheiset postaukset ovat kiinnostaneet. Musiikki kun on suuri intohimoni.

4. Oi Ultra Bra, KIITOS!!! 
Postauksessa on spontaanisti kirjoitettu ensireaktioni siihen, kun kuulin elämäni suurimman musiikkirakkauden comebackistä. Ilosaaressa rokattiin ja liikututtiin myöhemmin. 



5. Kysymyksiä Interrailistä 
Ennen Interrailille lähtöä kysyin liudan kysymyksiä matkaan liittyen. Nyt osaisin vastata niihin itse viiden viikon reissukokemuksella. Elämäni paras matka!



6. Joululahjaideat x 8 
Hauskaa, että aineettomat ja aineelliset joululahjat herättivät kiinnostusta! Olen viimeisen päälle jouluihminen, mutta turhille lahjoille sanon ehdottoman EIn.



7. Arctic Light Hotel ja taivaallinen aamiainen 
Voin ylpeästi ilmoittaa, että Rovaniemeltä löytyy maailman paras hotelliaamiainen! Tuoreus, terveellisyys, vaivannäkö ja persoonallisuus ovat tämän aamiaisen avainsanoja. Perfetto!



8Rakkaudesta Marimekkoon: Tasaraita 
Kymmenen kärkeen pääsi yksi Rakkaudesta Marimekkoon-postauksesta. Hauskaa, että kiinnostusta on herättänyt Marimekon vaatteistani se perinteisin: tasaraita-paita.



9. Suosikkikorvikset suomalaista designia x 6 
Tämän suomalaisen designin korvisten rakastajan alkuvuodesta tehty postaus. Pakko myöntää, että tämän jälkeen korvisvarastot ovat saaneet täydennystä. Niistä voisikin olla postaus paikallaan ensi vuoden puolella.


10. Interrail ja täydellisen rinkan metsästys
Metsästys jatkui pitkään, mutta tuotti lopulta tulosta! Kajka oli reilaajan paras kaveri.

Tämän vuoden henkilökohtaisiin omiin suosikkeihini kuuluu Interrail-postaussarja, joka toimii samaan aikaan tietynlaisena matkapäiväkirjana. Niistä erityisesti pidän Cinque Terren vaellusreitistä kertovasta postauksesta sekä  kuvapostauksista Ranskan Colmarista ja Itävallan Alpeilta. Kaikki ne oikeastaan kuvien, ei niinkään tekstisisällön takia. Joskus tuntuu, että reissuihin pätee kuuluisa sanonta ''yksi kuva on enemmän, kuin tuhat sanaa''.

Harrastajabloggaajalle on ollut äärimmäisen mukava huomata, että blogiin löytää yhä useampi ihminen. Haluan kiittää juuri sinua siitä, että luet tätä postausta. Se on aika huippua. 

Vuonna 2018 blogistani tulee löytymään ainakin tyyliä, suomalaista designia, kirjallisuutta ja kulttuuria, matkustusta sekä kirjoituksia feministisestä ja kehopositiivisesta näkökulmasta. Loppuun haluaisinkin vielä kysyä: mistä aiheesta haluaisit lukea enemmän blogistani? Otan kernaasti vastaan ideoita laidasta laitaan - niin laajempina teemoina tai yksityiskohtaisempinakin otsikoina. 

Hyvää uutta vuotta 2018! Olkoon se tasa-arvoinen, kulttuurintäyteinen, pohdiskeleva ja hyvinvointiin panostava!

- Ilona

perjantai 29. joulukuuta 2017

Kuukauden kirjavinkki: Lempi


Minna Rytisalon Lempi on vahva, voimakas ja kaunis esikoisteos. Sen voimakkuus ja kauneus on kätketty taidokkaaseen kielelliseen ilmaisuun, oivaltaviin kielikuviin, sekä upeasti punottuun juoneen, jonka palaset loksahtelevat paikoilleen kirjan edetessä.

Lempi on teoksen keskeinen henkilö, jonka äänellä tarinaa ei kuitenkaan kerrota. Lempin tarina on koottu kolmen muun kertojan näkökulmasta, minkä ansiosta kirja jakaantuu kolmeen osaan. Lempin aviomies Viljami, aputyttö Elli ja Lempin kaksonen Sisko ovat vuorollaan äänessä. He kertovat Lempin tarinan sivussa myös omansa. Se on ikään kuin osoitus siitä, että kukaan ei ole sivuhenkilö omassa elämässään - kaikilla on tapahtumiin omat lähtökohdat, oma tarina ja oma näkökulma. Lopulta todellinen Lempi jää lukijalle tietynlaiseksi arvoitukseksi, vaikka kirja punoutuukin hänen ympärilleen.

Tapahtumat sijoittuvat Lapin sotaan. Rovaniemellä asuvana tuntui koskettavalta lukea romaani ajan tapahtumista, niin fiktiivinen kuin se olikin. 

Kirjan tarinan ilmaisun samanaikainen voimakkuus ja herkkyys herättävät minussa ihailua. Minna Rytisalo on ammatiltaan äidinkielen opettaja. Sen huomaa tekstin tarkkuudessa ja sujuvuudessa. Joitakin kielikuvia ja lauseita pitää ihan jäädä makustelemaan - niin kauniita ne ovat. 

En halua paljastaa Lempin perhetragedioista sen enempää. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän kirjaan joko lukemalla tai kuuntelemalla sen BookBeatista. Tämä teos on kokemus.

- Ilona

lauantai 23. joulukuuta 2017

Jouluinen soittolista


Joulu ja joulukuu on vuoden tunnelmallisinta ja ihaninta aikaa. Väittäisin, ettei mitään muuta yksittäistä vuodenaikaa tai tapahtumaa varten ole tehty/sävelletty/versioitu yhtä paljon musiikkia, kuin joululle. Tarjontaa riittää yllin kyllin laadukkaista ja upeista versioista melkoisiin kötöstyksiin. Jouluradiota kuunnellessa saa aika hyvän kuvan skaalasta, missä joulumusiikin tason suhteen liikutaan. 

Aloitan joulumusiikin kuuntelemisen jo hyvissä ajoin. Ennen Spotifyn hankkimista kuuntelin joululauluja levyittäin. Kaksi ehdotonta suosikkiani ovat Rajattoman Joulu -levy (täyttä kultaa ja laatua) sekä Michael Bublén Christmas. Siitä huolimatta, että olen luukuttanut molempia vuodesta toiseen, en ole niihin kyllästynyt.

Spotifyn myötä joululauluihin on kuitenkin voinut tutustua entistä laajemmin ja vapaammin. Kokosin tähän alle tämän joulun top 10 joululauluista. Listaa oli vaikea rajata, sillä kahdelta aiemmin mainitsemaltani levyltä olisin halunnut listata n. puolet levyn kappaleista. Ehkäpä listasta löytyisi jollekin joulun uusi suosikki. <3 


Michael Bublé - It's begin to look like Christmas

Frank Sinatra - Let It Snow! Let It Snow!

Sara Farell - I'll Be Home For Christmas

Rajaton - Jeesuksen seimellä

Rajaton - En etsi valtaa loistoa

Carola - Himlen i min famn

Il Divo - O Holy Night

The Real Group - Jul, jul strålande jul

Céline Dion - Ave Maria

Sia - Underneath The Christmas Lights


Musiikin kuuntelemisen lisäksi jouluun kuuluu minulle olennaisesti myös joululaulujen laulaminen. Työni puolesta musisoin lasten kanssa joululauluja koko joulukuun. Perheen kanssa laulamme joululauluja viimeistään aattona. Sen lisäksi aloitettuani kuorolaulun Seitakuoron riveissä tänä vuonna, olen päässyt laulamaan monenlaisia joululauluja myös kuoron kanssa - pitkästä aikaa. Se on ollut ihanaa! Kuorolaulussa on ihmeellistä voimaannuttavuutta. Joulukuun alkupuolella Seitakuoro oli mukana Piae Cantiones-konsertissa. Perinteisempien joululaulujen konsertti on luvassa tänä iltana 23.12. klo 22.00 Rovaniemen kirkossa. Kaikki täällä päin asuvat - tervetuloa kuuntelemaan tuttuja ja rakkaita joululauluja! <3

Toivotan kaikille ihanan joulumusiikin täyteisiä päiviä! <3

- Ilona




perjantai 22. joulukuuta 2017

R/H Studion unelmainen mekko





Rento, mukava, tyylikäs, persoonallinen, suomalainen, helppo, moneen tilanteeseen sopiva, leikkisä. Kuulostaa mahdottomalta yhdistelmältä yhdeksi vaatteeksi. Mutta sitä R/H Studion Mickey Square Dress on. 

Olin haaveillut mekosta jo ainakin vuoden ajan. Halusin kuitenkin päästä näkemään ja kokeilemaan sitä paikan päälle ennen ostopäätöstä. Niinpä syyslomalla Helsingissä käydessäni suuntasin R/H Studion kivijalkaliikkeeseen. Olin jo valmiiksi täpinöissäni sinne pääsemisestä, ja siellä vielä enemmän. Ensinnäkin: liike täynnä tyylikkäitä ja persoonallisia vaatteita, jotka ovat eettistä ja suomalaista designia. Toiseksi: asiakaspalvelu oli aivan omaa luokkaansa. Ihan, kuin asiakaspalvelutehtävissä ollut henkilö olisi ottanut vastaan arvokkaita vieraita, joiden kanssa vaihdetaan kuulumisia ja katsellaan vaatteita. Kokemuksena jo pelkkä liikkeessä käyminen oli ihana! 

Kun puin ylleni Mickey Square mekon, syntyi ostopäätös pitkään ajatuksissa olleelle mekolle heti. Se lähti mukaani, ja on ollut ahkerassa käytössä siitä hetkestä saakka. En rakasta mitään muuta vaatetta enemmän kuin mukavaa, rentoa ja tyylikästä. Mekko on ollut käytössä niin töissä, harrastuksissa, kaupungilla kuin kotonakin. Mekko päälle, legginsit jalkaan, ja menoksi! Kylmimmillä keleillä olen pukenut alle perus puuvillaisen mustan pitkähihaisen. 

Harva vaate tuntuu näin kivalta päällä. Muualla kuin kotona onkin sellainen olo, että ihan kuin olisi unohtanut pukea ennen lähtöä. On ihana tunne, kun vaate ei paina, löpötä, roiku tai purista mistään.



''Muka kävelen rennosti, ja sitten repeän itselleni.'' Mekko: R/H Studio, korvikset Pilke Design, kengät Ten Points.

Blogistani asupostauksia aiemmin lukeneet ovat jo varmaan kyllästymiseen saakka kuulleet siitä, miten tärkeitä arvoja suomalaisuus ja eettisyys minulle vaatteissa ovat. Olen viime aikoina kokenut heräämistä näille asioille vahvasti, ja se on noussut valinnoissani entistä enemmän pinnalle katsottuani marraskuussa vaateteollisuutta käsittelevän dokumentin nimeltä The True Cost. Sitä katsoessa tuli henkinen ahdistus länsimaista kulutushysteriaa kohtaan - minkä kustannuksella meille myydään halvalla tuotettuja vaatteita. Taidan palata ravistelemaan dokumenttiin myöhemmin tarkemmin. Mutta sen verran haluan sanoa, että olen niin tyytyväinen, että Suomeen on viime vuosina tullut vaatteita suunnittelevia ja eettisesti tuottavia yrityksiä. <3

Tänään alkoi joululoma. Joulupyhien jouluhenkeä hehkuvan pukeutumisen jälkeen aion viettää paljon kotiaikaa tässä maailman mukavimmassa mekossa.

Toivon kaikille rentouttavia ja rauhallisia joulun odotuksen viimeisiä hetkiä!

- Ilona

maanantai 18. joulukuuta 2017

Elämän suola

Eilen ikämittariini iskettiin jälleen vuosi lisää, kuten joka vuosi tähän aikaan. Seuraavat pyöreät kympit alkavat lähestyä. Eivät onneksi uhkaavaa vauhtia, vaan luonnollisesti. En pode ikäkriiseilyä, vaan pikemminkin tuntuu siltä, että numerot menettävät yhä enemmän merkitystä, mitä vanhemmaksi tulee. Välillä minun pitää ihan miettiä, minkä ikäinen olenkaan. Myönnän, että olen tänäkin vuonna laskenut ikäni syntymävuodesta kerran tai pari. Se kertonee siitä, ettei omaa ikää tule aktiivisesti mietittyä.

Vietin syntymäpäivääni kahdessa osassa. Lauantaina juhlistimme vanhenemistani kokoontumalla yhteen kihlattuni ja kahden läheisen ystäväni kanssa. Kävimme ensin  syömässä suosikkiravintolassani, minkä jälkeen siirryimme viettämään iltaa meidän kotiimme. Aika kului kuin siivillä rakkaiden ihmisten seurassa jutellen, hyvää musiikkia kuunnellen, nauraen ja herkutellen. Tulipa meillä yleisön (ystävieni :D) pyynnöstä vedettyä tunnin duokeikkakin pitkästä aikaa. 

Olo oli kepeä ja mieliala pilvissä. Läheisten ihmisten seura sai oloni tuntumaan siltä, että olen parhaimmillani. Tiedättekö sen tunteen, kun tuntee olevansa täysin oma itsensä pitkän harmaamman kauden jälkeen? Kun tärkeiden ihmisten seura yhteen koottuna sai nuupahtaneen nupun puhkeamaan kukkaan. Sellaisena hetkenä kokee syvää kiitollisuutta  ja liikutusta siitä, minkälaisia ihmisiä on saanut ympärilleen. On myös hämmentävää ja samaan aikaan liikuttavaa huomata, miten hyvin vuosien saatossa opitaan tuntemaan toinen ihminen. Se näkyy niinkin yksinkertaisessa esimerkissä, kuin lahjoissa. Sain kihlatultani pitkään haavelistallani olleen Uhana Designin Storm-paidan, toiselta ystävältäni kaksi (myös pitkään haaveissa ollutta) suosikkikirjaa kirjahyllyyni, toiselta minulle täydelliset Nunnukka Designin korvikset. Niin nappiin menneitä valintoja, että ihan ällistyttää!

Sunnuntaina vietimme synttäreitä perheen kesken myös vanhempieni luona. Äiti oli valmistanut pienimuotoisen jouluaterian, jonka äärellä viihdyimme nautiskelemassa rupattelun ohella. Eihän äidin ruokapatoja voita mikään. En ollut nähnyt siskoani noin viikkoon. Hiipinyt pieni ikävä näkyi ärtymyksenä ja naljailuna toista kohtaan. Kaikella rakkaudella. 

Näitä molempia juhlistamishetkiä yhdisti sama asia. Havahduin siihen, miten upeita ihmisiä minulla on vierellä kulkijoina elämässäni. Osa on saatu sukulaisuussuhteiden myötä, osa itse löydettyjä ja valittuja. Kaikki yhtä lailla niin timanttisia. <3 Pari timanteista asuu sen verran kaukana, etten päässyt heidän kanssa nostamaan maljaa uudelle iälle. Hengessä voi silti onneksi olla mukana myös kaukaa.

Tämän kirjoituksen pointti oli siis seuraava: kiitollisuus ja ilo siitä, miten älyttömän ihanien ihmisten kanssa sain viettää viikonlopun. Pidetään huolta läheisistämme. Ollaan läsnä. Nostetaan, kun toinen kaatuu. Iloitaan, kun toinen iloitsee. Siinä piilee elämän suola. 


- Ilona & hieman sumuinen omakuva syntymäpäivältä

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomen 100. itsenäisyyspäivä

''Oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa!''



6.12.2017 ja Suomen 100. itsenäisyyspäivä. Olen pukeutunut juhlapäivän kunniaksi sinivalkoisiin vaatteisiin. Pöytä on katettu juhlavasti Suomen lipulla somistettuna. Olen elänyt hengessä mukana monella paikkakunnalla järjestetyissä kunniavartioissa, ja kuunnellut Sibeliuksen Finlandian sekä kokonaisuudessaan että Club For Fiven laulamana. Musiikki on herkistänyt. Olo on kiitollinen siitä, että on saanut syntyä ja asua Suomessa. 

En ehkä ole se kaikilla tavoin perinteisin suomalainen. Inhoan saunaa ja voisin elää pelkällä sushilla. Kuitenkin koen olevani erittäin suomalainen. Minun Suomeni on sellainen, ettei kaikkien tarvitsekaan muovautua yhden muotin mukaisesti. Mitä se minulle tarkoittaa?

Minulle se tarkoittaa sitä, että saan elää puhtaassa ja kauniissa luonnossa. Toivon, että myös vastaisuudessa Suomen luonnolle ja Suomessa tuotetulle ruoalle annetaan sen ansaitsema arvo. Tulevien sukupolvien tulee saada nauttia marjastamisesta, sienestämisestä, luonnossa kulkemisesta, puhtaasta ilmasta, kauniista maisemista ja terveellisesti tuotetusta ruoasta myös jatkossa.

Minulle se tarkoittaa sitä, että kaikki saavat elämäänsä yhteiskunnan tarjoamat samanarvoiset lähtökohdat koulutuksella. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut kouluttautua  (käytännössä) ilmaiseksi Suomessa maisteriksi asti. Nyt peruskoulun luokanopettajana jatkan tärkeää perinnettä siinä, että suomalaiset ja Suomeen saapuneet lapset saisivat yhdenmukaisen ja turvallisen pohjan tulevaisuudelleen kotioloihin katsomatta. Ilmaisen peruskoulun ansiosta kaikilla on mahdollisuus. 

Minulle se tarkoittaa sitä, että yhteiskunnassa tehdään määrätietoisesti töitä tasa-arvon edistämiseksi. Olen katsonut ihaillen monien suomalaisten toimijuutta tasa-arvotyössä. Työn tuloksena on saavutettu paljon, mutta kovista ponnistuksista ja jo saavutetuista asioista huolimatta matkaa perille on vielä. Tasa-arvoisuus kun on jokaisen ihmisen hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien perusta. Tasa-arvoisessa yhteiskunnasta hyötyy jokainen. Suomen tulisi olla turvallinen paikka kaikille täällä oleville ihmiselle.

Maamme, joka sata vuotta sitten itsenäistyi suurten uhrausten, valtavan rohkeuden ja omistautumisen ansioista, ansaitsee juhlapäivänsä. Paljon onnea, rakas Suomi! 

- Ilona

maanantai 4. joulukuuta 2017

Miksi rakastan Lushia + suosikkituotteet x 8

Lush on yksi suurimmista kosmetiikkarakkauksistani kautta aikojen. Okei, ehkä uskallan väittää, että jopa suurin. Syyt siihen ovat seuraavat:

  • Lush vastustaa näkyvästi eläinkokeita.
  • Kosmetiikka on käsintehtyä tuoreista raaka-aineista.
  • Raaka-aineet hankitaan eettisesti reiluissa työolosuhteissa olevilta viljelijöiltä ja tuottajilta.
  • Moni tuote on täysin vegaaninen.
  • Lush panostaa myös kierrätykseen ja ympäristöystävällisyyteen - palauttaessaan 5 tyhjää mustaa rasiaa liikkeeseen saa ilmaisen tuorekasvonaamion. Lisäksi Lush on alkanut valmistaa naked-tuotteita, siis kosmetiikkaa ilman pakkauksia.
  • Tuotteet ovat laadukkaita, eikä hinta kirpaise silti.
  • Yksikään tuote ei ole ollut pettymys.
  • Uusia tuotteita testataan asiakkaalle, jolloin näkee onko se oikeasti sopiva.
  • Tuotteet ovat IHANIA! Oi, niitä värejä ja tuoksuja! (Tuoksu on itse asiassa niin ihana, että minun on pakko käydä aina tuoksuttelemassa liikettä, kun se sattuu vastaan.)
  • Erittäin herkälle iholle on välillä vaikea löytää sopivia hoitotuotteita. Lushista asiantuntijan neuvonnan avulla on löytynyt mahtavia luottotuotteita, joita iho kestää hyvin!
  • Lushissa asiakaspalvelu on ihan omaa luokkaansa. Olen asioinut Lushissa kuudessa eri maassa ja niiden sisällä eri kaupungeissa. Olo on aina yhtä tervetullut sinne mennessä, erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua olen saanut aina, ja lähtiessä olo on kerrassaan hemmoteltu. Aika täydellistä. <3

Tämän listan jälkeen kysymys kuuluukin: miten voisin olla rakastamatta Lushia? 

Valitettavasti Lush ei ole rantautunut pohjoiseen. Netistä voi onneksi tilata loppuvat luottotuotteet, mutta uusia haluan aina päästä testaamaan paikan päälle. Lisäksi asiakaspalvelun, visuaalisen esillepanon ja ihanan tuoksun takia liikkeessä on nautinto käydä. Ei siis liene yllätys, että Helsingin minilomalla suuntasin ystäväni kanssa ensimmäisenä Lushille. Oikein arvioin etukäteen, tunteroinenhan siellä vierähti. 

Mukaan lähti pari vanhaa tuttua kaveria, mutta nyt käytössä erittäin hyviksi havaittuja uusia tuttavuuksia. Suosittelen nyt suosikkejani Lushilta ensin vartalolle, sitten kasvoille.



Lumoavan tuoksuinen joulusesongin Snow Fairy-sarja on kerrassaan hurmaava. Nallekarkeilta tuoksuva suihkugeeli on pakollinen ostos aina joulun alla. 

Oli mukava huomata, että tuotesarja oli laajentunut. Otin testiin Snow Fairy vartalonhoitoaineen. Sitä voi käyttää joko tavalliseen tapaan tai suihkussa. Laiskana rasvaajana olen käyttänyt sitä hoitoaineena. Voide siis sivellään vartalolle suihkussa lopuksi normaaliin tapaan, ja huuhdellaan kevyesti. Iho kuivataan pyyhkeellä taputtelemalla, ettei imeytymässä oleva voide tartu pyyhkeeseen. Ja TSADAM - iho on kosteutettu jo suihkussa! Vartalovoiteelle ei ole enää tämän käsittelyn jälkeen käyttöä. Voide sisältää kirsikkauutetta, mango-, avokado- ja kaakaovoita sekä oliivi- ja manteliöljyä. Suihkugeelin ja voiteen jälkeen koko kylppäri tuoksuu ihanalta!

En voinut myöskään vastustaa saman sarjan palasaippuaa. Se toimii nyt kylppärissä minun henkilökohtaisena käsisaippuana. Saippua sisältää kaakaovoita ja manteliöljyä, jotka tekevät käsistä kivan pehmoiset.


Vartalolle löysin tämän suosikin jo kesällä Roomasta. Buffy-kuorintaa hierotaan kostealle iholle. Sen sisältämät jauhetut riisit, mantelit ja adukipavut kuorivat ihoa hellävaraisesti. Minun erittäin herkkä ihoni ei ole reagoinut millään tavalla tähän kuorintaan. Kirsikkana kakun päällä pala sisältää myös reilun kaupan luomukaakaovoita ja sheavoita, jotka kosteuttavat ihoa tehokkaasti, ja tekevät siitä ihanan pehmeän. Ero ennen ja jälkeen kuorinnan on ihon pehmeydessä on ihan huikea! Olen niin rakastunut tähän kuorintaa, että haluaisin käyttää sitä joka päivä. 

Yhessä nämä vartalolle tarkoitetut tuotteet tekevät suihkussa käymisestä DIY-hemmotteluhoidon kotikylppärissä!

Kasvojen hoitoon esittelen neljä suosikkiani. Niistä ensimmäinen on ihon puhdistukseen tarkoitettu Fresh Farmacy (yllä olevan kuvan vaaleanpunainen pala). Kasvosaippua voi kuulostaa ajatuksena rajulta, mutta toimii erittäin hyvin ainakin minun herkkisiholla. Saippuaa hierotaan ensin vedessä kostutetuille käsille. Liuenneella saippualla pestään sitten kostutetut kasvot, ja huuhdellaan pois. Iho tulee niin puhtaaksi, että se tuntuu suorastaan nihkeältä. Plussana on myös se, että saippua pesee arkimeikin lisäksi myös tummemman silmämeikin kiitettävästi pois. Palan hinta on 12,95€, ja se tuntuu olevan erittäin riittoisa. Täydellistä!

Skin's Shangri La on kosteusvoide, josta en aio hevillä luopua. Se on Lushin valikoiman kostetuttavimpia kosteusvoiteita. Se sopiikin sekä kuivalle että herkälle iholle, sillä se sisältää tuorepuristettuja mehuja ja kylmäpuristettuja öljyjä, jolloin vitamiinit ovat säilyneet hyvin tuotantoprosessissa. En ole tämän kasvovoiteen kanssa tarvinnut normaalisti käyttämiäni tehokosteuttajia kasvoille. Tuoksu on mieto ja miellyttävä.

Täydellisin kasvojen kuorinta ikinä on Let The Good Times Roll. Kun ihon kuorii sillä, se tuntuu niin pehmeältä ja sileältä, että tuntee saaneensa pienen lapsen ihon kasvoihin. Polenta ja maissijauho kuorivat ihon hellävaraisesti, mutta hyvin. Tuote myydään kuorivana putsarina, mutta itse käytän sitä kerran viikossa kasvojen kuorintaan. 

Viimeisenä haluan vielä nostaa esille Catastrophe Cosmetic tuorekasvonaamion. Mustikka ja manteli toimivat tässä naamiossa kosteuttajina. Naamio saa mustikasta sinertävän violetin värin. Se sisältää myös kalamiinijauhetta ja talkkia, jotka poistavat epäpuhtauksia iholta , mutta samalla rauhoittavat ihoa. Tämä naamio on herkän ihon valinta, sillä se myös tasoittaa ihanasti ihon punotusta. Olen niin ihastunut tähän naamioon, että vanhan nyt loppuessa minun täytyy tilata uusi tilalle. Muut naamiot tuntuvat tehottomilta tämän ihanuuden jälkeen. Käytän tätä naamiota kuorinnan jälkeen, ja niiden yhteisvaikutuksesta iho tuntuu kuin uudelta. Niin pehmeältä, sileältä ja hehkuvalta. Tykkään ihan hurjasti!


Siinä olivat minun suosikkituotteeni Lushilta. (Listasta tuli aika pitkä. Hups.) Löytyikö näistä sinulle vanhoja tuttuja, tai kokeilun arvoisia uutuuksia? Entä onko sinulla jokin suosikkituote, jota haluaisit suositella?

Ihanaa maanantaita! <3

- Ilona

Ps. Lush löytyy tällä hetkellä Suomessa vain Helsingistä. Verkkosivuilta tuotteita voi tilata helposti suoraan kotiin. Vaikkapa joululahjaksi jollekin. Tai itselle. ;)

tiistai 28. marraskuuta 2017

Kuukauden kirjavinkki: Orjattaresi

Nyt seuraa paljastus, joka minua hävettää myöntää. Kuulin Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjasta ensimmäistä kertaa vasta tänä vuonna. Löysin romaanin loistavan No Sex and the City-blogin kautta, sekä Helsingin Sanomien artikkelista. Luettuani nämä kaksi juttua tiesin rakastavani kyseistä kirjaa jo ennen sen lukemista. Marssin kirjakauppaan, ja ostin sen kirjahyllyyni. 

Jos ajattelee jo ennen kirjan lukemista rakastuvansa kirjaan, ovat odotukset aika korkealla. Yleensä niin korkeilta pilviltä tipahdetaan alas, kun kohdataan todellisuus. Toisin kävi. Orjattaresi vaikutti minuun voimakkaasti ja peruuttamattomasti. 

Kirja on kirjoitettu vuonna 1985. Tänä vuonna kirjasta otettiin Suomessa pitkästä aikaa uusintapainos. Miksi? Koska se koetaan ajankohtaisemmaksi, kuin koskaan ennen. Ajankohtaisuudesta kertoo myös se, että kirjan pohjalta on tehty uunituore tv-sarja. 

On järkyttävää, että vuonna 2017 dystopia naisia alistavasta kohtelusta äärikonservatiivisessa maassa (joka muistuttaa Yhdysvaltoja, ei islamistisia maita), on nyt ajankohtainen. Syynä ajankohtaisuudelle on kukapa muukaan, kuin Donald Trump. Hänen naisvihamieliset kommenttinsa (esimerkiksi siitä, että aborttia hakevia naisia pitäisi rangaista) osuvat Atwoodin romaanin ytimeen. Siihen, ettei naisella ole enää oikeutta ruumiiseensa. 


Kuva on otettu paikassa ja ei-lavastetussa tilanteessa, jossa ahmin laaturomaanin.

Orjattaresi on yhden orjattareksi alistetun naisen kertomus yhteiskunnasta, jossa kaikki valta on miehillä. Valtaan ovat päässet kristityt fundamentalistit, jotka selittävät sairaita käytänteitä yksittäisillä ja kontekstista irrotetuilla Raamatun säkeillä. Naiset eivät saa lukea. Käskyt tulevat ylempää.

Yläluokan naiset ovat vaimoja, tervekohtuiset naiset synnytyskoneita eli orjattaria herroilleen. Orjattarien kouluttajina ja yläluokan palvelijoina toimivat lisääntymiskyvyttömät naiset. Sääntöjä rikkovat naiset joutuvat prostituoiduiksi tai hirttosilmukkaan. 

Orjattarilla ei ole nimeä. Annettu nimi vaihtuu sen mukaan, kenen herran alaisuudessa sillä hetkellä ollaan. Identiteetti viedään myös pukemalla orjattaret samanlaisiin punaisiin pukuihin. Heidän ainoa tarkoituksensa on tuottaa jälkeläisiä muille. 

Kirja on monella tapaa raastavaa luettavaa. Se, miten naiselta viedään ihmisyys ja jäljelle jätetään kohtu, on raadollista kohdata edes fiktiivisessä kirjassa. Ehkä juuri sen takia, että tietää sen olevan joissakin maailmankolkissa vähemmän fiktiota. Atwood on itse kommentoinut, ettei kirjassa ole sellaista, mitä ei olisi jossain jo tapahtunut. 

Raadollisia ovat myös hetket, joissa päähenkilö muistelee aikaa ennen äärikonservatiivien valtaan nousemista. Silloin elettiin tavallista elämää perheineen ja töineen. Jatkuva huoli aviomiehen ja tyttären hengissä olemisesta ja olinpaikasta leimaa montaa hetkeä kirjassa. Raadollisimpia hetkiä kirjassa ovat myös raiskaukset, joissa orjatar alistetaan siitettäväksi. 

En voi muuta, kuin ihailla Margaret Atwoodin taitoa kirjoittaa. Juoni tempaisee mukaansa magneettisella vetovoimalla. Vaikka osa kirjan kohdista on hyvinkin ällöttävää, ahdistavaa ja rumaa luettavaa, sen haluaa lukea loppuun. Alistamisen kuuluukin olla ällöttävää, ahdistavaa ja rumaa. Mitään muuta se ei ole. Kirja kertoo kuitenkin samalla myös vapaustaistelusta ja vastarinnasta, joten mukana on myös toivoa. Se on myös tärkeä teos näyttämään, minkälainen maailma äärimmilleen viety epätasa-arvoinen ja äärikonservatiivinen yhteiskunta on. 

Se herättää halun vaikuttaa asioihin ja muuttaa niitä. Olla hyväksymättä epäkohtia. Sanoa niistä rohkeammin ääneen. Tämä teos herättää siis ajatuksia ja halun vaikuttaa. Eikö siinä ole monta syytä rakastaa kirjaa? 

Tähän loppuun vielä lause, jota on tänä vuonna käytetty naisten oikeuksia koskevissa mielenosoituksissa Yhdysvalloissa: ''MAKE MARGARET ATWOOD FICTION AGAIN!''

- Ilona


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Joululahjaideat x 8

Joulu, tuo armas suosikkijuhlani alkaa lähestyä. Ja oikeastaan ihan paras aika vuodesta ylipäänsä. Joulu ja sen odottaminen on tunnelmallista, kaunista ja kutkuttavaa aikaa. Läheisten kanssa yhdessäolo on juhlanvieton kruunu.


Joulu on paljon enemmän, kuin kulutusjuhla. Minulle on kuitenkin tärkeää muistaa läheisiäni jouluna lahjalla. Ydinajatukseni on kuitenkin, etten halua ostaa kenellekään mitään turhaa, enkä liioin stressata asiasta. Lahjan pitää olla lahjan saajalle tarpeellinen ja mieluisa. Turha materia ei palvele ketään: valmistusvaiheessa se kuormittaa turhaan ympäristöä, ja käyttämättä jäävä tavara on kotona vain tiellä. Tämän takia olen jo kuukausi sitten alkanut kerätä puhelimeni muistiinpanoihin idealistaa siitä, miten tänä vuonna muistan läheisiäni. Ensimmäisen muistamisen olen hankkinut jo pari kuukautta sitten. Lista ja hyvissä ajoin liikkellä oleminen on kelpo tapa väistää joulustressi joulun alla. Silloin myös välttyy paniikinomaisessa tilassa kehitetyistä turhakejoululahjoista, jotka hankitaan 23.12. juuri ennen kauppojen sulkemisaikaa, kun mitään muutakaan ei nyt keksinyt.

Välillä oikeanlaisen lahjan keksiminen voi tuottaa päänvaivaa. Kokosin tähän pienen listan siitä, minkälaisia yleisiä ideoita minulla on takataskussa joululahjoihin. Hintahaarukka on ilmaisesta ylöspäin.

  • Anna toiselle jotakin, mitä et itse enää tarvitse. Vitriiniin tai vaatekaappiin voi kertyä joskus asioita, joita ei enää itse tarvitse. Jollekin kyseinen asia voisi kuitenkin olla tarpeellinen ja mieluisa. Jos esimerkiksi ystäväsi on aina ihastellut kaunista ja vähän käytettyä laatuneuletta tai kaulakoruasi, mikset antaisi sitä hänelle kiertoon, jos se jää itselläsi käyttämättä? En tarkoita nyt siis minkään kenelle tahansa turhan esineen laittamista kiertoon, vaan toisen ilahduttamista hienolla mutta ekologisella lahjalla. Itselläni on jo pari tällaista lahjaa tälle joululle mielessä. En voi niitä kuitenkaan paljastaa, sillä yllätys jäisi näiltä henkilöiltä aattona kokematta! :D
  • Auttamisen lahja. Onko läheisesi todella väsähtänyt? Oletteko niin läheisiä, että voisit tarjoutua joululahjaksi auttaa siivoamaan tai valmistelemaan joulua? Perheelliselle voisi tarjota lahjaksi lastenhoitoapua treffejä tai omaa aikaa varten. Aineeton auttamisen lahja voi jossakin tilanteessa olla se ilahduttavin. 
  • Kiva ilta yhdessä. Tarjoa läheisellesi ilta teatterissa, leffassa, konsertissa tai suosikkiravintolassa. Yhdessä vietetty aika on parhautta.
  •  Laadukasta luettavaa. Se perinteinen. Mutta; mikä olisikaan ihanampaa, kuin käpertyä joululomalla viltin alle hyvää kirjaa lukemaan? Jos et osaa päättää, mikä kirja miellyttäisi lahjan saajaa, voit turvautua esimerkiksi Finlandia-voittajiin. Ne ovat palkittuja kirjoja, eli taatusti laadukasta luettavaa. Myös lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan ilahduttaa lukemisen ystävää. Itse olen ollut ihan mielissäni lahjakortista sinne - sopivalla hetkellä voi hakea arkeen luksusta valitsemalla romaanin ihan itse. Olen myös antanut kirjasuosituksia täällä, täällä ja täällä
  • Suomalaista uutta designia. Korujen ystäville suosittelen Suomessa suunniteltuja ja valmistettuja koruja, esimerkiksi Uhana Designilta, MoiMoilta YO ZENilta, Mori Collectivelta, Pilke Designilta, Via Minnetiltä . Niitä voi tilata esim. Katokon nettisivuilta, Weecosilta ja Nudgelta
  • Pehmeä paketti niin ikään suomalaista designia. Esimerkiksi R-Collectionilta löytyy collegeasuja mitä ihanimmissa väreissä. Tai miten olisi eettisesti valmistettu Uhana Designin lämmin pipo tai muu ihana vaate? (Pehmeisiin pakettiin suomalaisia vaatteita löytyy edellisen kohdan nettisivuilta.)
  • Maksa kirjojen ystävälle BookBeat, televisiosarjojen ja leffojen intohimoiselle katsojalle Netflix tai HBO Nordic, musiikin ystävälle Spotify. Voit itse määritellä, kuinka moneksi kuukaudeksi maksat palvelun lahjan saajalle.
  • Leivo lahja. Jos lahjan saaja on samalla paikkakunnalla, vie maistuva itse tehty lahja suoraan kotiovelle. Esimerkiksi jouluinen kakku tai itse tehty limppu ovat ihania lahjoja. Syötävän lahjan voi viedä vastaanottajalle jo ennen joulua, jolloin joulun makuja päästään maistelemaan ennen aattoa. Aatoksi kun on monessa taloudessa varattuna jo yllin kyllin ruokaa. 

Toivottavasti listasta oli jollekulle apua. Olisi mukava kuulla, jos löysit siitä hyödyllisen vinkin. <3

Rauhaisaa joulunodotusta!

- Ilona

tiistai 21. marraskuuta 2017

YO ZEN hurmaa



Viime kesänä huomasin Instagramissa, että YO ZENilla on meneillään tyylikilpailu. Kilpailuun pystyi osallistumaan pukeutumalla johonkin heidän koruistaan, ja lisäämällä tietyt tunnisteet. Olin sillä hetkellä Interrailillä, ja mukanani oli suosikkikorvikseni YO ZENilta. Samana päivänä kun huomasin kilpailun, pyysin parempaa puoliskoani ottamaan kuvan minusta ja koruista Garda-järven rannalla. 

Yllätykseni oli suuri, kun kuulin olevani yksi voittajista. Oi sitä riemun määrää, kun pääsin valitsemaan voittajalle luvattua korua YO ZENin upeasta mallistosta! Olin pitkään himoinnut tiettyä riipusta mallistosta, ja päädyinkin valitsemaan Dove pendant -korun. YO ZEN tekee niin kauniita koruja, että olisin voinut ottaa niistä ilomielin kyllä mitkä tahansa. Arvostan suomalaista designia ja Suomessa tehtyjä tuotteita suuresti. YO ZEN on yksi ehdottomia suosikkejani omintakeisella graafisella ja kauniilla tyylillään.

Iloni oli suuri, kun postissa saapui tämä kaunis koru. Lisäksi rasiasta löytyi ihana ja mieltä lämmittävä kortti. <3 




Koru on ollut kovalla käytöllä. Se laskeutuu kauniisti juuri oikealle kohdalle. Näyttävän kokonsa ansiosta se sopii parhaiten muuten yksinkertaisiin asukokonaisuuksiin. Eniten olen käyttänyt sitä eri väristen yksiväristen neuleiden, puseroiden ja mekkojen kanssa. Puu ja valkoinen pääsevät oikeuksiinsa monien eri värien kanssa. 

Kiitos hurjasti YO ZEN tästä lahjasta. Teette upeaa työtä! 

- Ilona

Ps. YO ZENin koruja pääsee tilaamaan kätevästi esim. täältä.


Voit seurata blogia kätevästi Instagramissa @nennenblogi!

torstai 9. marraskuuta 2017

Rakkautta ensisilmäyksellä Uhana Designiin


Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kauniit värit, upein koskaan näkemäni kuosi, materiaaleina silkki ja puuvilla, suomalaista suunnittelua,  malli monikäyttöinen ja rento. Sillä hetkellä, kun näin ensimmäisen kerran Uhana Designin Green Leaves -kietaisumekon tiesin, että se tulee olemaan minun mekkoni. 

Siinä kuitenkin meni pieni hetki. Ihastelin kuukausia kietaisumekkoa nettisivuilta, kunnes eteeni osui vastustamaton tarjous. Rovaniemeläisen Your Piece of Finlandin sivuilla mekko oli -20% alennuksella. Tilasin mekon saman tien, ja noudin sen myymälästä seuraavana päivänä. Rakkaus ensisilmäyksellä ei pettänyt - mekko on ollut siitä lähtien luottovaate. 

Kuten aiemmin blogiani lukeneet tietävät, tykkään suosia vaatevalinnoissani suomalaista. Minulle on tärkeää myös se, että materiaali on laadukasta luonnonkuitua, eikä muovipohjaista keinokuitua. On ilahduttavaa, että Uhana Designilla näyttää olevan kautta linjan käytössä laadukkaat materiaalit. 

Olen käyttänyt tätä vaatetta sekä mekkona että kimonona. Mekoksi sen saa kietaisemalla. Auki ilman vyötä se on ihana kimono. Loppukesästä pidin mekkoa sellaisenaan, syksyllä alla on ollut poolomekko. Kimonona pidettäessä alle voi niin ikään valita joko kevyempää tai paksumpaa. Arvostan suuresti vaatteessa tällaista monikäyttöisyyttä - sama vaate voi parhaimmillaan toimia muunneltuna kaikkina vuodenaikoina. 

Pakko sanoa pari sanaa vielä mekon kuosista. Vihreiden lehtien printti on niin ihana, etten ehkä kestä! Löydän kuosista edelleen uusia yksityiskohtia, kuten hentoja kieloja. Vaikka kuosi on omalla tavallaan räväkkäkin, ei se silti kyllästytä. Myös räväkkä voi olla ajaton. Ja ajaton vaate on kestävään kehitykseen suuntautuva valinta.

Kietaisumekko: Uhana Design, poolomekko: Vila, kengät: Vagabond.

Kuvat on otettu Helsingissä, jossa kävin muutama viikko sitten pyrähdyksen syyslomalla. Niin saatiin ikuistettua vihreälehtinen mekko keltaisten lehtien lomassa. 

tiistai 31. lokakuuta 2017

Kuukauden kirjavinkki: Akvarelleja Engelin kaupungista

Kaunokirjallisuus olisi voinut saada nimensä Jukka Viikilän teoksen Akvarelleja Engelin kaupungista mukaan. Siinä on nimittäin romaani, joka on kielellisesti ennen kaikkea kaunis. Niin kaunis, että runollisuudessaan sen lukeminen oli kuin proosan pilvenhattaroilla kävelemistä. Kevyttä, herkkää, aistit aukaisevaa. Samaan aikaan kuitenkin voimakasta ja paikoin traagistakin.

Viikilä voitti kirjasta Finlandia-palkinnon vuonna 2016. Minä luin kirjan vasta tänä syksynä. Sen lukeminen oli nautinnollista. Kirja etenee lyhyinä kappaleina, mikä tekee muuten runollisesta tekstistä nopeaa luettavaa. Lukemista kuitenkin hidastaa se, että joitakin yksittäisiä virkkeitä tai kokonaisuuksia haluaa jäädä makustelemaan ja hekumoimaan - näin kaunista kirjoitettua suomen kieltä pääsee harvoin lukeman.




Akvarelleja Engelin kaupungista kertoo saksalaisesta Johan Carl Ludwig Engelistä, jonka Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut arkkitehdikseen keväällä 1816. Hän muuttaa perheensä kanssa Helsinkiin, joka on vielä silloin enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta. Kirja on hänen yöpäiväkirjansa, jossa hän suunnittelee Helsingin rakennuksia sekä pohtii elämäänsä ja valintojaan. 

Vaikka kirja on fiktiivinen, kuvittelin sen koko ajan olevan oikea päiväkirja. Tuntui siltä, että pääsisi kirjan kautta kurkistamaan 1800-luvun todellisuutta. Vaikka kirja on kirjoitettu Engelin näkökulmasta, tuo se myös paljon esille ajan tapahtumia ja sen aikaista kulttuuria. Teos on kiehtova kaunokirjallinen teos myös historian näkökulmasta. 

Tiivistettynä: kirja on kaunis, runollinen, liikuttava ja voimakas mestariteos, joka ansaitsee tulla luetuksi. Suosittelen tätä kirjaa kaikille sellaiseen hetkeen, kun pystyt oikeasti pysähtymään kauniin kirjan äärelle. 

Jätän omani vähäksi aikaa kirjahyllyyni. Ehkä lainaan sitä ystävälle. Ja sopivan hetken kuluttua luen sen uudelleen. 

- Ilona

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Pieni Karhunkierros

Syyslomani koostui kolmesta pienestä reissusta. Ensin viikonloppu Levillä, sen jälkeen muutama yö Rukalla, ja vielä pikainen miniloma Helsingissä. Kaiken tämän jälkeen ehdin olla vielä kaksi päivää kotona, ja viettää aikaa etelästä tulleen mummini kanssa. Saattaa kuulostaa jonkun korvaan liian täyteen ahdetulta lomalta, mutta minulle se oli tarpeellinen arjen rutiineista irtaantuminen juuri tuollaisenaan. Sopivasti rauhoittumista luonnossa, kaupunkiaikaa pääkaupungissa sekä laatuaikaa monen tärkeän ihmisen kanssa. Vaikka paikka vaihtui tiuhaan, ei loma tuntunut suorittamiselta vaan päin vastoin: tunsin oloni rentoutuneemmaksi kuin aikoihin.

Ruka valikoitui minun ja kihlattuni matkakohteeksi yhteisille lomapäivillemme, sillä halusimme vaeltaa Pienen Karhunkierroksen Oulangan kansallispuistossa. Se on ollut puheissamme tarkoitus toteuttaa jo pitkään, joten oli korkea aika ryhtyä tuumasta toimeen.

Rukalta oli parikymmenen kilometrin ajomatka Pienen Karhunkierroksen alkuun. Pohjoisen syyslomaviikko näkyi jo parkkipaikalla, joka oli tupaten täynnä autoja. Itse reitillä porukka onneksi jakaantui aika kivasti, ja ruuhkaa oli ainoastaan taukopaikoilla.

Pieni Karhunkierros on siis 12 kilometrin vaellusreitti Oulangan kansallispuistossa Kuusamon liepeillä. Iso Karhunkierros on 80 kilometriä pitkä, joten pienempi on vain osa tuota useamman päivän vaellusmatkaa. Pienen Karhunkierroksen arvioitu vaellusaika on 5 tuntia.


Pieni Karhunkierros paljastui kerrassaan kauniiksi reitiksi. Sen ydin olivat kuohuvat kosket, jonka pauhu kuului pitkälle reittien varrelle. Rakastuin totaalisesti kosken pauhaavaan ääneen. Minun teki mieli jäädä kuuntelemaan sitä silmät suljettuina ties kuinka pitkäksi aikaa. Pauhaavan kosken äänessä on yhtä aikaa jotakin niin voimakasta, kaunista ja rauhoittavaa. 

Koskia ylitettiin useammassakin kohdassa riippusiltoja pitkin. Muuten reitti vaihteli polkuina, pitkospuina ja portaina. Välillä nousut ja laskut olivat melko pitkiä. Haastavaksi reitin kulkemisen juuri sinä päivänä teki se, että edellisenä päivänä oli satanut lunta, ja yöllä vettä. Sen seurauksena reitti oli löllyvän ja liukkaan mudan peitossa. Polut olivat siis niin liukkaita,  että jokaista askelta sai varoa. Pitkospuut ne vasta liukkaita olivat, kun muta oli kulkeutunut jo valmiiksi märkien pitkospuiden päälle. Itse kävely ei siis ollut varsin nautinnollista mutaa pitkin liukastellessa. Välillä polkujen varsilla mutaa oli koko polun pituudelta, ja ympärillä oli märkä ja upottava suo. Ja minulla pöljällä oli lenkkarit (eikä vaelluskengät) jalassa. Pääsin ne yli osittain kuivin jaloin, sillä vaelluskengillä kulkeva seuralaisena halusi asettaa jalkansa minun kulkuvälineiksi; hän siis meni seisomaan keskelle mutaa ja minä ylitin mutalammikon hänen kenkiensä päältä. Naureskelin loppumatkasta, että eipä olisi onnistunut tämä reitti näin kuivin jaloin kenenkään muun kanssa. Kerran meinasin lentää kunnolla nurin riippusillalle astuessani, mutta sain kaiteista viime hetkellä kiinni. 

Matkan varrella pääsi todistamaan mitä upeimpia maisemia. Kuovuvia koskia, joiden ääni hurmasi. Valtavia korkeuseroja jyrkänteen reunalta alas katsoen. Kauniita metsämaisemia. Tällaiset paikat ovat kansallisaarteita. Useamman kerran reitin aikana päässäni alkoi soida Scandinavian Music Groupin Joet, korvet, niemet, jota olen iät ajat kuunnellut, ja jota olemme myös yhdessä musisoineet.


Hankalasta liukkaasta maastosta huolimatta kiersimme Pienen Karhunkierroksen tarkalleen viidessä tunnissa. Mukaan mahtui paljon pysähdyksiä ja maisemien ihastelua. Kierroksen jälkeen oli ihan mahtava fiilis. Päivä ulkona luonnon keskellä teki sekä keholle että mielelle niin hyvää. Ajattelimme molemmat, että joskus olisi hienoa vaeltaa myös Iso Karhunkierros.  Haaveissa olisi toteuttaa se komeimman ruskan aikana. Ehkä jonakin päivänä vielä. 

Kierroksen jälkeen tapahtui myös jotakin historiallista. Minä, epäsuomalaisesti mutta julkisesti saunomista kaikin puolin inhoava ihminen, ilmoitin haluavani tänään saunaan. Samanlaisen ilmoituksen kuulee tästä suusta noin kerran vuosituhannessa. Ulkona vietetty päivä (ja sen jälkeinen pieni vilu) tekevät ihmeitä.

Loppuun vielä haluan jakaa havaintoihini perustuvan muistilistan Pienelle Karhunkierrokselle (tai muullekin päivävaellukselle) lähtijöille.

  • Varaa kävelemiseen ja maisemien ihasteluun aikaa. Kiireen tuntu ei kuulu luonnossa liikkumiseen. (Huomioi tämä erityisesti syksyllä, jolloin pimeä tulee alkuillasta.)
  • Oikeanlaiset varusteet ovat tärkeät. Kengiksi mieluiten vaelluskengät, ulkovaatteina sateen- ja tuulenkestävät varusteet. Kerrospukeutuminen kannattaa. Reppuun mukaan ylimääräinen lämmin paita, jonka voi laittaa  päälleen taukopaikalla.
  • Reppuun mukaan juotavaa, retkievästä, istuinalusta (ellet halua kastella takamusta taukopaikalla), tulitikut, puukko ja vessapaperia. (Huusseissa ei sellaista ylellisyyttä ole tarjolla.)
  • Kärsivällinen ja positiivinen asenne auttavat sekä välillä vaikeakulkuisen maaston kanssa, että kanssakulkijoiden sietämisessä. :D
Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

- Ilona