sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Kiitollisuuspäiväkirja 1

Oletteko huomanneet, miten helposti elämässä ja arjessa huomaa negatiivisia asioita? Kenellä harmittaa siivoamaton kämppä, kenellä stressaa työasiat, kenellä ärsyttää kumppanin syömisäänet, ketä surettaa jatkuvasti kaverin edesottamukset, kenen mielestä posti saapuu postilaatikkoon ihan väärään aikaan. Harmituksen ja ärsytyksen aiheet kullakin. Negatiivisia asioita on helppo löytää, ja niihin on vielä helpompaa jäädä vellomaan. Itse olen huomannut muistuttavani pelottavalla tavalla Putouksen sketsihahmoa, Aina Inkeri Ankeista. Tietyissä tilanteissa olen oman elämäni Aina Inkeri Ankeinen. Hän on sketsihahmona mitä loistavin, mutta oikean elämän Aina Inkeri... Apua. :D Asialle täytyy selvästi tehdä jotakin.

Ajattelin, että askel pois Ankeisen elämänasenteesta on alkaa sanallistaa ja tuoda esille itselleen asioita, joista voi olla kiitollinen. Se ei tarkoita sitä, että negatiiviset asiat jäisivät huomaamatta, mutta se edesauttaa kiinnittämään huomiota elämässä oleviin hyviin, pieniin ja miksei isoihinkin asioihin. Erityisesti juuri niiden pienten asioiden huomaaminen ja huomioiminen voi auttaa pääsemään negatiivisuuden kierteestä. Sen takia alan kirjoittaa silloin tällöin kiitollisuuspäiväkirjaa, johon listaan asioita, joista olen juuri sillä hetkellä kiitollinen. Katsotaan alkaako säännöllinen kiitollisuudenaiheiden sanallistaminen muokkaamaan myös mielen rakenteita.

Tässä on siis elämäni ensimmäinen kiitollisuuspäiväkirjan osa. Listasin asioita, joista olen ollut tänä viikonloppuna kiitollinen.


  • Ystävä, joka tulee piristämään työviikosta nuupahtanutta. Sohvalla vilttien alla makoilu jalat vastakkain, tajunnanvirtana ajatusten vaihtaminen ja ajoittain pirskahteleva, hersyvä nauru. 
  • Aurinko paistoi kunnolla pitkästä aikaa. Oli ihana saada tuntea auringon valo kasvoilla. Sitä tunnetta ehti olla jo todella ikävä.
  • Keltainen neilikkakimppu tuomassa kevään värejä kotiin. Kukat ilahduttavat minua päivästä toiseen. Ne symboloivat minulle elinvoimaa.  
  • Aamupäivien kävelylenkit ystävien kanssa. Ei voi vapaapäivä paremmin alkaa, kuin auringon paistaessa ja lumen narskuessa kenkien alla kävellä ja vaihtaa ajatuksia. Ulkoilmaa, liikuntaa ja suorastaan terapeuttista keskustelua yhtä aikaa. 
  • Sunnuntaiaamun aamupalaksi syöty omenapiirakka. Ihan siksi, koska eilen illalla tehty Mummo Ankan omenapiirakka tuntui aamulla hyvältä ajatukselta. Ja maistuihan se ihan parhaalta. Se oli mukavin aamuhetki aikoihin tällaiselle ei-aamuihmiselle, joka ei tavallisesti koe aamuja järin nautinnollisina.
  • Sunnuntai kotivaatteissa. Kotipäivät kotivaatteissa. <3
  • Äiti, joka kutsuu syömään laskiaispullia. Kyllä oman äidin pulla on paras pulla. Nämä laskiaispullat olivat yhtä hemmottelua. Itse tehty pulla, välissä kotitekoista vadelmahilloa itse poimituista vadelmista kermavaahdon kera. 

- Ilona

lauantai 25. helmikuuta 2017

Testissä K-Ruoka -lehden halloumi-kasvispihvit

Tämä ruokapostaus poikkeaa tavallisesti kirjoittamistani siten, etten ole kehitellyt sitä varten itse reseptiä. Sen sijaan testaan K-Ruoka -lehdessä  (1/2017) olleen reseptin. 

Olen jo pidemmän aikaa halunnut tehdä oikein hyviä kasvispihvejä. Koskaan aiemmin en ole niitä ihme kyllä tehnyt, mutta jokin mielihalu itse tehtyjä kasvispihvejä kohtaan on kytenyt mieleni sopukoissa jo useamman kuukauden. Koska olen täysi aloittelija tämän ruokalajin kanssa, en uskaltanut alkaa kehitellä reseptiä itse. Ilman perustietoja ja -taitoja on hankala alkaa soveltaa. :D Olen koittanut löytää reseptejä googlettamalla, mutta mikään ei ole oikein napannut. Monessa reseptissä luki, että kasvispihvit toimivat erityisen hyvin lihan lisukkeena. Minulla oli hakusessa nimenomaan sellaiset kasvispihvit, jotka ovat itsessään se pääruoka. 

Uusimmassa K-Ruoka -lehdessä oli halloumi-kasvispihvien ohje. Ohje vaikutti hyvältä; tarpeeksi yksinkertainen, mutta kivoista raaka-aineista koostettu. Porkkanaa, parsakaalia, halloumia, tuoretta minttua, kananmunaa ja mustapippuria. Ajattelin, että halloumi tuo pihveihin varmaankin hyvää makua. Ei muuta, kuin testaamaan!


Porkkanat, parsakaali ja halloumi piti raastaa taikinaa varten. Porkkana ja parsakaali olivat helpot raastettavat, mutta se halloumi. Osan halloumista raastuessa osa mössääntyi raastimen etupuolelle. Tällaiselle ei-raastamisen-rakastajalle hiukan työläs raastettava. 

En olisi uskonut, että sen rakenteisesta taikinasta sai paistettua ehjiä pihvejä. Taikina ei tuntunut nimittäin yhtään siltä, että se pysyisi kasassa. Pannulla kuitenkin kananmuna ja halloumi tekivät tehtävänsä, ja pihvistä tuli aivan kiinteitä. Suosittelen tekemään ensin testipihvin, jotta sopiva paistinpannun lämpötila löytyy. Nimimerkillä eka pihvi vähän kärähti.

Pihvit paistuivat yhdellä pannulla muutamassa erässä. Intopinkeänä sitten maistelin pihvejä (tzatzikin kera, koska lehdessä niin neuvottiin), ja totesin niiden olevan aivan hyviä! Niissä oli makua ilman lisuketta, ja rakenne oli miellyttävä. Tzatziki peitti niiden omaa makua ehkä liiaksikin valkosipulin vuoksi. Ensi kerralla taidan tehdä kastikkeeksi miedompaa kermaviilikastiketta. Jee, elämäni ensimmäiset onnistuneet kasvispihvit! Näitä tulen tekemään toistekin.



Yksi ongelma halloumi-kasvispihveissä kuitenkin oli. Muutaman pihvin syömisen jälkeen noin tunnin kuluttua alkoi olla nälkä. Ne eivät siis itsessään ole järin täyttäviä. Olisikin kiinnostavaa tietää, minkälaisilla lisukkeilla muut syövät kasvispihvejä. Myös reseptivinkkejä täydellisistä kasvispihveistä otetaan vastaan! :)

Tässä vielä K-Ruoka -lehdestä (1/2017) napattu resepti, mikäli joku haluaa testata samoja pihvejä. 

Halloumi-kasvispihvit (5 annosta, 30-60 min)

3 (250g) porkkanaa
1 pieni (250g) parsakaali
1 pkt Pirkka Parhaat halloumia
1/2 dl minttua hienonnettuna
2 kananmunaa
1/4 tl mustapippuria

paistamiseen 1 rkl öljyä (Itselläni meni enemmän. Lisäsin oliiviöljyä pannulle aina paistoerien välissä.)

1. Pese ja kuori porkkanat. Raasta porkkanat ja parsakaali.

2. Raasta halloumi. Sekoita raasteet keskenään ja lisää joukkoon kananmunat, mustapippuri ja minttu.

3. Nosta massaa (noin 1/2 dl) paistinpannulle tai ohukaispannulle ja paista pihvejä öljyssä keskimiedolla lämmöllä n. 4 min/puoli. Käännä pihvit varovasti lastan avulla. Massasta tulee n. 20 pientä pihviä. Tarjoa lisäksi tzatzikia.
(Itse puristin massan aina käsissäni pihvin muotoon ennen pannulle laittamista. Paistoin pihvit tavallisella paistinpannulla, ja ne pysyivät hyvin muodossaan.)

Kattauksessa: lautanen ja kulho Iittalan Taika-astiastoa, lasi Iittala, kannu Pentik,  maljakko Iittalan Aalto-maljakko, pöytäliina Marimekon lumimarja. Mie <3 suomalainen design!


Maukasta viikonloppua kaikille!

- llona

Helppo, nopea, mutta ihan paras mustikkapiirakka


Monesti ne parhaat ja useimmin käytetyt reseptit ovat helppoja, vaivattomia, mutta älyttömän hyviä. Ainekset löytyvät lähes aina kaapista jo valmiiksi, joten leipomisen voi toteuttaa lyhyelläkin varoitusajalla. Vieraita on tulossa tunnin päästä, ja jääkaapissa on vain eilistä kasvissosekeittoa se yksi annos. Äkkiä pitäisi keksiä jotakin makoisaa tarjottavaa. Minulle tällainen resepti on ollut jo vuosia äidiltäni saatu ohje mustikkapiirakkaan, joka on nopea ja helppo - maun ollessa aivan ihana. Pienesti olen muutellut aineksia alkuperäisestä, esimerkiksi margariini on minun leipomuksissa vaihtunut oliiviöljyksi.

Tämä mustikkapiirakka ei kaipaa kaveriksi jäätelöä tai lisukkeita, sillä päällinen on itsessään niin herkullinen. Lisäksi resepti ei vaadi vaahdottamista, vatkaamista tai mitään suureellista toimintaa. Ainekset vain sekoitetaan ja kaadetaan vuokaan. Ihan parasta vaihtelua monimutkaisille ja monivaiheisille leivonnaisille. Tässä tämän ihanuuden resepti sitten on.

Tarvitset:

Pohja

1 (luomu) kananmuna
1 dl sokeria
1/2 dl (luomu) oliiviöljyä
1 dl (luomu) maitoa
2 dl (luomu) vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Päälle

Mustikoita (pakasterasiallinen)

1 kermaviili
2 rkl vaniljasokeria
1/2 dl sokeria
1 (luomu) kananmuna

Tee näin:

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

2. Sekoita keskenään kulhossa kaikki pohjan ainekset. Kaada oliiviöljyllä voideltuun piirakkavuokaan.

3. Ripottele mustikat päälle.

4. Sekoita kermaviili, kananmuna ja sokerit. Kaada tasaisesti mustikoiden päälle.

5. Paista uunissa n. 30-40 min uunin tehosta riippuen. Älä kypsennä ylikypsäksi!

6. Nautiskele.

Näin helppo resepti se oikeasti on! Ja lopputuloksena saa ihan parasta mustikkapiirakkaa.

- Ilona

maanantai 20. helmikuuta 2017

Söpö vaaleanpunainen R-Collection


Tiedätkö sen tunteen, kun olet haaveillut jostakin vaatteesta pidemmän aikaa, ja vihdoin saat sen omaksi? Tunne on mitä ihanin! Pitkään harkittu ja haaveilun kohteena ollut ostos ilahduttaa usein enemmän, kuin heräteostos. 

Olen haaveillut noin vuoden päivät R-Collectionin collegepaidasta. Ne ovat laadukkaita, mukavia, ajattomia, kestäviä ja collegepuseroiksi tyylikkäitä. Värihaaveena mielessäni on kummitellut joko harmaa tai vaaleanpunainen. Koin tilaisuuteni koittaneen, kun huomasin vaalean malvan väristen paitojen olevat nettikaupassa -30% tarjouksessa. Lähtöhinnan ollessa 79€ on kolmekymmentä prosenttia jo tuntuva alennus. Päätin käydä katsomassa Rovaniemen myymälästä, olisiko siellä samat tuotteet alennuksessa. Aina on mukavampi saada sovittaa oikea koko, ja myös ostoksellaan tukea paikallista toimipistettä. 

Myymälässä oli yksi vaalean malvan värinen jäljellä, ja koko sattui kohdilleen! Olin yhtä hymyä poistuessani liikkeestä. Pitkään haaveiltu R-Collectionin collegepaita oli vihdoin minulla - ja vieläpä ehkä söpöimpänä värinä ikinä. Vaikka pääosin tätä puseroa tulee käytettyä kotona, voi sillä myös esiintyä ihan julkisesti. Paita on siis monikäyttöinen; se sopii mitä parhaiten kotona löhöilyyn, mutta se kestää myös päivänvaloa julkisilla paikoilla. 

R-Collectionin nettikaupassa näytti olevan vielä tarjouksessa tätä samaa puseroa L ja XL kokoisina. Itse otin kokoa isomman, sillä mielestäni tällainen pusero saa olla väljä ja löysä. Lisäksi college pienenee aina hieman pesussa, joten varaa saa olla muutenkin. 

Tämä tulee ehdottomasti olemaan vaatekaappini kestosuosikki rentoon pukeutumiseen. <3

Ihanaa alkanutta viikkoa ja rentoa oloa kaikille!

- Ilona

lauantai 18. helmikuuta 2017

Milloin viimeksi

Välillä on mukava kirjoitella ihan niitä näitä. Siksi päätinkin tarttua haasteeseen, jonka löysin Viherjuuria -blogista. On hauska kirjoittaa tajunnanvirtana, mutta joissakin ennalta annetuissa raameissa. Nyt olen bussimatkalla Ouluun kohti ristiäisiä, joissa tulen olemaan kaksosten tuplakummi. Aikaa kummintehtäviin valmistautumiseen lisäksi on kyydissä körryytellessä runsaasti, joten tässä on minun vastaukseni milloin viimeksi -blogihaasteeseen.

Milloin viimeksi...

Ilahduin ja innostuinkin, kun suunnittelimme ensi kesän reissua. Suorastaan hihkuin ilosta. En oikein malttaisi odottaa kesäkuuta! 

Nauroin katsellessani eilen Sohvaperunat -ohjelmaa. Ihan parasta hyvänmielen nostatusta perjantai-illalle. Erilaisten persoonien kommentit telkkariohjelmista herättävät milloin sympatiaa, milloin huvitusta ja naurua, milloin ihmetystä. Eilen kuitenkin erityisesti nauratti. 

Itkin katsellessani Johan Falkin päätösjaksoa Netflixistä. Itken hirveän helposti sekä ilosta että surusta. Musiikki ja elokuvat saavat minut usein liikuttumaan. Ei siinä muuten mitään, mutta erityisesti leffateatterista on välillä hieman kiusallista lähteä pimeän salin syövereistä päivänvaloon ripsivärit pitkin poskia, kun on ''vähän'' herkistynyt elokuvan aikana.

Suutuin  nähdessäni Trumpin lehdistötilaisuuden, jossa hänen käytöksensä ja sanomisensa olivat täysin absurdeja. 

Harmistuin aamulla, kun kiireessä suoristusrauta tipahti suoraan varpaille. Onneksi ennen kuumennusta. Mutta kyllä potutti.

Häkellyin siitä, miten astianpesukone tekee ihmisestä laiskan. Kun useamman vuoden tiskasi tiskit käsin, oli jokapäiväinen haaveilun aihe astianpesukone. Nyt kun se on, tuntuvat käsin tiskattavat paistinpannut ja kannut muka kamalan työläiltä. Tällä viikolla kertyi tiskialtaaseen parikin paistunpannua ja kannu, ennen kuin aloin niitä tiskaamaan. Ihan hävettää tämmöinen laiskustuminen.

Kokeilin jotain uutta ostaessani pari viikkoa sitten lakritsijauheella päällystettyjä taateleita tarjouksesta. Ajattelin, että olisipa mukava löytää jokin uusi, terveellisempi herkku. Maistelun jälkeen ymmärsin, miksi ne olivat tarjouksessa. :D 

Urheilin pari viikkoa sitten sh'bam-tunnilla. Harmillisesti flunssa iski jälleen, enkä ole puolikuntoisena uskaltanut kuntoilla. Nyt flunssa on jo voitettu, joten ensi viikolla liikunta kutsuu jälleen! 

Luin torstaina postilaatikkoon saapuneen uusimman Me Naiset-lehden sohvalla rentoutuen.  Ensi viikolla minun pitäisi käydä kirjastossa lainaamassa jokin mielenkiintoinen kirja. Edellisen romaanin luin loppuun muutama päivä sitten, ja heti kaipaan tilalle uutta luettavaa!

Söin aamulla kaurapuuroa ja mustikkakiisseliä.

Herkuttelin tiistaina töissä. Ystävänpäivän kunniaksi meillä oli nyyttärit, joten olihan se pöytä koreana. Yritin keskittyä enemmän suolaisiin herkkuihin, mutta eihän tämä sokerihiiri malttanut olla maistamatta leipomosta tuotua juustokakkua...

Ostin eilen illalla minulle ja rakkaalleni liput Ultra Bran Ilosaarirockin keikalle, jo etukäteen vuosipäivälahjaksi. Olen erittäin täpinöissäni tästä, oi oi! Hehkutin aihetta jo tammikuussa blogikirjoituksessani, kun uutinen Ultra Bran esiintymisistä tuli.

Tapasin eilen äitiä, isää ja siskoa eilen illalla käydessäni heillä kylässä. Perheen kanssa samalla paikalla asuminen on ollut minulle aikuisiällä yllättävän tärkeää. <3

Päätin alkaa suunnitella viikonlopun aikana seuraavan viikon ruokalistaa. Tämä on yritys helpottaa arkiviikkoa ruoanlaiton suhteen, sekä myös tarkkailla rahankäyttöä ruokakaupassa. Viime aikoina on tullut mentyä liian usein töiden jälkeen kauppaan nälkäisenä. Sitten on ihmetelty kotona, mitä kaikkea sieltä kaupasta tuli kotiin kannettua, ja kuitin loppusumma huimaa päätä.

Inspiroiduin alkuviikosta luonnon kauneudesta. Pakkanen ja lumi olivat huurtaneet puut valkoisiksi ja satumaisen näköiseksi. 

- Ilona

Avocado-mozzarellapasta (itse tehdyllä pestolla)

Avokado-mozzarellapasta on kiireisen päivän pelastus. Nopeaa, mutta superhyvää ja freesiä ruokaa. Tähän pastaan tehdään pesto itse, mutta senkin pyöräyttää monitoimikoneessa käden käänteessä. Basilikasta itse tehty pesto maistuu ihanalta ja raikkaalta avokadon ja  mozzarellan kanssa, ja voittaa kirkkaasti 100-0 kaupan valmiit purkkipestot. 

Avokado-mozzarellapasta ei tykkää lämmityksestä, joten sitä kannattaa tehdä juuri oikea määrä ruokailijoille. Myös ruokailuun oikeaan aikaan ajoittaminen on tärkeää, sillä pasta jäähtyy nopeasti. Näistä ominaisuuksista huolimatta on tämä pasta on yksi helpoimmista ja parhaista pastoista. Suosittelen kokeilemaan, ja pelastamaan jonkin kiireisen päivän nopealla mutta herkullisella aterialla. 




Avokado-mozzarellapasta

(2 isoa annosta, 3 tavallisen kokoista annosta)

Pestoon:

1 ruukku basilikaa
30 g pinjansiemeniä
1 dl parmesaania
1,5 dl oliiviöljyä
ruususuolaa
mustapippuria myllystä rouhittuna

Pastaan:

250 g tuorepastaa
2 avokadoa (1 avokado per ruokailija)
125 g mozzarellapalloja (esim. Pirkka)
basilikaa koristeeksi

Tee näin:

1. Laita monitoimikoneeseen basilika, pinjansiemenet, oliiviöljy ja raastettu parmesaani. Pyöräytä tasaiseksi kastikkeeksi. (Saman voi tehdä myös sauvasekoittimella.) Mausta ruususuolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Laita mausteita hillitysti, ja tarkista maku.

2. Laita kattilaan suolalla maustettu vesi kiehumaan, ja keitä tuorepasta pakkauksen ohjeen mukaan. (Yleensä 3 minuuttia.)

3. Sillä välin kun vesi kiehuu, paloittele avokado. 

4. Kaada keitetystä pastasta yli jäänyt vesi pois. Sekoita pastaan pesto, avokadot ja mozzarellapallot. 

5. Annostele lautaselle ja koristele tuoreella basilikalla.

6. Nautiskele heti, sillä tämä ruoka jäähtyy nopeasti. 

- Ilona

torstai 16. helmikuuta 2017

Kuivan talvi-ihon pelastajat x 4


Kuivalle ja herkälle iholle auttavia ja sopivia kosteuttajia on yllättävän vaikea löytää. Ja nyt siis puhutaan oikeasti erittäin kuivasta ja erittäin herkästä hipiästä. Sen verran hankala on ollut löytää hyviä tököttejä ihonhoitoon, että minulle sopivan löydettyäni en sitä hevillä muuksi vaihda. Niin mukavaa, kuin vaihtelu olisikin, tulisi se kukkarolle kalliiksi. Turhia kokeiluja, jotka eivät sovikaan omalle iholle, on rahanmenon vuoksi ikävä tehdä. Siispä, miksi vaihtaa hyväksi havaittu tuote vain vaihtelunhalun vuoksi.

Koska olen löytänyt muutaman ihanan täsmätuotteen kuivan ja herkän talvi-ihon pelastamiseksi, haluan nyt jakaa vinkkini näihin onnistuneisiin löytöihin myös muille. Ihoni on siis niin herkkä, että väärä tuote voi aiheuttaa allergisen reaktion, kutinaa, punoitusta tai kirvelyä. Kuivuutta talvisin puolestaan kuvastaa se, miltä käteni aika-ajoin näyttävät: Lumikin pahan äitipuolen ryppyisiltä käsiltä, plussana vielä punainen väri ja halkeamat. Ihanaa. Ei kovin toivottu efekti nuoren ihmisen käsille. 

Näillä siis mennään minun ihon kanssa. Kuivuutta helpottaakseni olen löytänyt nämä luottotuotteet hyllyyni. Ehkä joku muukin voisi saada näistä apua oman ihonsa kuivumisen taltuttamiseksi.



Estelle & Thild BioCalm Optimal Rescue Oil




Estelle & Thildin  kasvoöljy on sertifioitu luomutuote, joka on lisäksi myös hajusteeton ja vegaaninen. Se sopii täydellisesti ainakin minun kuivalle ja herkälle iholle. Levitän yövoiteen alle pari tippaa kasvoille tätä öljyä, ja tulos näkyy heti seuraavana päivänä. Kuivat kohdat oikeasti katoavat. Ihan mahtava tuote! En ole koskaan aiemmin löytänyt yhtä tehokkaasti kasvoja kosteuttavaa tuotetta, joka on vielä kaiken lisäksi niin sopiva herkkisiholle. Aamulla en suosittele käytettävän tätä öljyä - lopputulos olisi hieman liian kiiltoisa. Ellei sitten halua näyttää reippaan hikiseltä koko päivää.

Todella lämmin suositus kuiville kasvoille! <3 Hintaa tuotteella on noin 40 euroa, mutta riittoisuus on erittäin suuri.





Emma S. Sensitive Night Cream



Emma S. on merkki, jota on jo useamman vuoden saanut ostettua ainakin Kicksin myymälöistä. Herkälle iholle tarkoitettu yövoide on muodostunut minulle suosikiksi. Tämä hajusteeton yövoide kosteuttaa kuivia kasvoja hellästi mutta tehokkaasti. Voide myös imeytyy nopeasti, vaikka sitä laittaisi paksuhkon kerroksen. Kovin helpolla en vaihda tätä yövoidetta toiseen. Olen tähän niin tyytyväinen, etten keksi mitään valittamisen aihetta. Okei, vielä hienompaa olisi, jos tämä olisi luomutuote. :D Hinta huitelee hieman alle 30 euron tietämillä.



Dermalog rasvainen emulsiovoide





No niin, päästiin tähän apteekkituotteeseen. Tästä voiteesta on tullut edellä mainitsemieni pahan äitipuolen noitakäsien pelastaja. Voide on tarkoitettu koko vartalolle, mutta käsivoidehyllystä en ole parempaa tuotetta käsilleni löytänyt. Tämä 56% rasvaa sisältävä voide on tarkoitettu kuivalle ja hilseilevälle iholle. En ihmettele sen olevan ihotautilääkärien kehittelemä - sen teho käsille (ja koko vartalolle) on ihan huikea. Todellinen löytö erittäin kuivan ihon hoitoon. Voide ei sisällä hajusteita, eikä väri- tai säilöntäaineita. Hinta 100 ml purkille on 6-7€. Itselläni tämä pienikokoinen purkki kulkee aina käsilaukussa mukana. Ei ehkä se kaunein ulkomuoto, mutta vitsit, mikä teho!




The Body Shop - Hawaiian Kukui Cream



Tämä ihanuus löytyi viime talvena, kun etsin oikein kosteuttavaa vartalovoidetta. The Body Shopissa minulle esiteltiin tämä, ja olin ihan myyty. Ihana koostumus ja IHANA tuoksu. Suorastaan huumaava. Uskalsin ottaa voiteen testiin herkälle iholleni myyjän suosituksesta. Usein tuoksulliset eivät oikein sovi, joten vähän jänskätti. Tämä vartalovoide ei ärsyttänyt ihoani tuoksusta huolimatta. JES, kerrankin saan käyttää ihanalta tuoksuvaa voidetta, eikä aina niitä hajusteettomia. Tämä voide sisältää hawajilaista kukuisiemenöljyä, ghanalaista kaakoavoita ja voipuunvoita sekä parapähkinäöljyä Perusta. Tarkemmat tiedot tuotteesta löytyy The Body Shopin nettisivuilta, missä on myös kerrottu, miten nämä ainesosat ovat heille päätyneet. Mielestäni on hienoa, että eettisyyteen ja läpinäkyvyyteen on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Tämä yhdistettynä siihen, ettei The Body Shop hyväksy eläinkokeita, tekee siitä liikkeen jossa asioin mielelläni.

Hintaa vartalovoiteella on 29 euroa. Isosta purkista riittää voidetta pitkäksi aikaa. Jos tuotteen sopivuus omalle iholle epäilyttää, saa yleensä The Body Shopista näytteen mukaansa. Näin ei tule ostettua turhaan isoa purnukkaa, jos se ei omalle iholle sovikaan.


Tässä olivat minun ihon kosteutuksen suosikkinelikko. Täydellistä kosteuttajaa jaloille (siis ihan jalkaterille ja jalkapohjille) en ole vielä tähän mennessä löytänyt. Otetaan vastaan vinkkejä, jos jollakin on tähän tiedossa joku ylivoimainen täsmätuote! :)

- Ilona

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Jaettava ystävänpäivämenu Martinassa yllätti

Nimittäin positiivisesti!  Meidän oli tarkoitus mennä juhlistamaan ystävänpäivää paikalliseen Roka-ravintolaan, mutta pöytävaraus jäi tekemättä - jäimme siis ilman paikkaa. Muistimme, ettemme ole aikoihin käyneet Martinassa. Päätimme käydä testaamassa, minkälaista ruokaa sieltä nykyään saa.

Suuresta nälästä johtuneen erittäin lyhyen mietintätuokion jälkeen päätimme ottaa jaettavan ystävänpäivämenun, jossa tulee romanttisesti kahdelle hengelle tarkoitetut yhteiset annokset. Hintaa menulla oli kahdelle 60€. Heti tilaamisen jälkeen sai siirtyä salaattipöydän antimien äärelle, mistä löytyi ihanan pehmeää foccaciaa ja mukava valikoima salaatteja. Nykyään hintaan kuuluva salaattipöytä alkaa olla harvinaisuus - varsinkin näin kivasti toteutettuna.

Sitten alkoi menun ruokalajien maistelu. Alkupalaksi söimme pintapaahdettua lohta, lisäkkeinä avokado, lehtisalaatti ja sitruuna-soijakastike. Ai että oli herkullista! Lohen ja soijan yhdistelmä teki annoksesta hieman sushi-tyylisen, mikä oli totta kai minun makuuni. Avokado ja lehtisalaatti olivat sopiva lisuke lohelle. Tämä oli parhaita koskaan syömiäni alkuruokia. Kertakaikkiaan ihana! Alkuruoka olikin suosikkini tämän menun tarjottavista.

Pääruoaksi meille tarjoiltiin paistettua broilerinrintaa ja naudan ulkofileetä, lisukkeina kesäkurpitsa-lehtikaali pappardelle, savuparstelnakkapyree, punaviinikastike ja friteerattu bataatti. Annos maistui yhtä hyvältä, kuin kuulosti. Palsternakkapyree oli erityisen ihanan makuista naudan kanssa. Kaikki makuparit sointuivat hyvin toisiinsa.  Kokonaisuudessaan mukava annos, jossa sai maistella erilaisia yhdistelmiä.


Pääruoan jälkeen saimme palat gruere juustoa, lisukkeena koivusiirapilla maustettuja pähkinöitä, viikunahilloa ja mansikoita. Voi vitsit, että maistui hyvältä. En ole aikaisemmin hoksannut yhdistää juustojen kanssa mansikkaa. Tällaisena jälkiruoka-tyylisenä ratkaisuna monenlainen makea lisuke juuston kanssa toimi erinomaisesti. Täytynee kotikeittiössä ensi kesänä kokeilla vastaavaa. (Mieleeni pakostakin kiiri ajatus siitä, mistä päin maailmaa saa tähän aikaan vuodesta Suomeen tuoretta mansikkaa. Ei ihan lähiruokaa.)

Jälkkärinä oli mansikkajäätelöä, lisukkeena kermavaahto, vadelma-riisimuroströsseli ja lämmin chili-suklaakastike. Kyllä huomasi, että luin menulistan nälkäisenä. En nimittäin pidä  ollenkaan mansikkajäätelöstä. No, hellu sai sitten kunnon annoksen mansikkajätskiä. :D  Kerrankin minä makeahirmu en ollut se, joka rohmuaa isomman osan jälkiruokaa. Olihan se vaaleanpunainen mansikkajäätelö ihan ystävänpäivän väristä.

Kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen jaettavaan ystävänpäivämenuun. Molemmat saivat mahansa täyteen, ja maistella kohtuuhintaan ihania erilaisia makuja. Menu on tarjolla Martina-ravintoloissa 19.2. asti, joten vielä ehtii testaamaan! :)

- Ilona

lauantai 11. helmikuuta 2017

Mikä La La Landissa ihastutti ja vihastutti?

Oletko jo nähnyt La La Landin? Minulle se päivä koitti vasta tänään. Etukäteen minulla oli tiedossa, että elokuva on saanut lukuisia palkintoehdokkuuksia. Elokuvaa on hehkutettu monessa paikassa, ja mainoksia on näkynyt niin netissä kuin telkkarissa. Odotukset olivat siis elokuviin mennessäni aika korkealla. Suhtaudun tahtomattani musikaaleihin  hieman epäilevästi vaikka niitä rakastankin; kunpa uusi musikaali ei sortuisi suurimpiin kliseisiin, jotka on jo noin sadassa musikaalissa nähty ja kulutettu puhki. 

Kuva lainattu täältä.


La La Landissa moni asia ihastutti, mutta moni myös ärsytti. Tässä minun subjektiiviseen mielipiteeseeni pohjautuva kaksiosainen lista, jossa ensin keskitytään siihen, mikä elokuvassa vihastutti, ja sen jälkeen minua ihastuttaneisiin asioihin. On kivempi, että positiiviset asiat jäävät viimeisimmäksi.  Tässä siis lista ajatuksista, jotka elokuvan katselun aikana nousivat mieleeni. Sen enempää elokuvan teemasta tai juonesta paljastamatta, tässä minun vihastukset ja ihastukset elokuvasta.



Vihastutti:

  • Suoraan sanottuna ihan kamala ensimmäinen kohtaus. Juuri sellainen kliseinen musikaalipläjäys, jossa kaikki ensin autoletkassa kyllästyneenä jonottavat, toisilleen ventovieraat ihmiset alkavat kuin taikaiskusta tanssimaan autojen konepeltien päällä tanssien ja laulamaan moniäänisesti yhteistä yltiöpositiivista sävelmää.  Voi tylsyys ja ärsytys.
  • Ensimmäisen kohtauksen lisäksi pari muuta kohtaa, jotka täyttivät ärsyttävällä tavalla musikaalin kliseet. Tällaisia kohtauksia oli onneksi pitkässä elokuvassa vain muutama, ja ne keskittyivät elokuvan alkupuolelle.
  • Aluksi korvaan särähti laulajien metalliset ja persoonattomat äänet, joista puuttui tunne ja särmä. (Tämä onneksi parani, kun lauluosuuksia alkoi enemmän olla vain päähenkilöillä, joilta löytyi lauluosuuksissa kaunista tulkintaa.)
  • Elokuvasta jää katsojalle mielikuva, että kaikki ihmiset ovat todella hoikkia ja kauniita. Normaalipainoisia (saati sitten ylipainoisia, hui) ihmisiä ei ole olemassakaan tämän elokuvan luomassa maailmassa. Eikä edes hoikkia, mutta muuten ulkonäöltään perusjanttereita. Ainoastaan kauniita ja erittäin hoikkia. Erityisesti naispuolisten henkilöiden laihuus pisti silmään. Tällaista ihmiskuvaa tai oikeastaan ihannetta ''oikeanlaisesta'' ulkonäöstä meille yleisestekin mediassa syötetään. Sama kaava toistuu turhauttavasti uudelleen ja uudelleen. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi harva nuori ihminen on tyytyväinen ulkonäköönsä. Toivoisin elokuvilta ja medialta terveempää ja moninaisempaa ihmiskuvan välittämistä katsojille, kiitos. 

Ihastutti:

  • Musikaalin upeat ja ihanat päähenkilöiden näyttelijät Emma Stone ja Ryan Gosling tekivät vaikutuksen mahtavilla roolisuorituksillaan. Molemmat olivat jotenkin niin symppiksiä ja uskottavia rooleissaan, että heidän mukanaan myötäeli ihan tosissaan.
  • Minulle tuli elokuvasta vähän vanhanajan fiilis, vaikka elokuva kuvasikin nykyaikaa.  Se oli ihana lisä tunnelmaan.
  • Loistavat musiikit kaikin puolin veivät elokuvaa eteenpäin ja tukivat juonta mitä parhaimmalla tavalla.
  • Pidin elokuvan lavastuksesta, joka oli kekseliäs ja massasta erottuva.
  • Myös puvustus oli onnistunut. Mekkoihmisenä ihastelin kauniita linjoja ja värejä naisten vaatteissa.
  • Juoni ei ollutkaan yhtä kliseinen, kuin alussa vaikutti. Loppu jäi oikeastaan vähän ihmetyttämään, kun se ei mennytkään perinteisen romanttisen elokuvan kaavan mukaan. Onnellisten loppujen odottaminen elokuvan lopulta on iskostettu taidokkaasti takaraivoihimme. Ehkä on hyvä, että tätä mielikuvaa ravistellaan välillä.
  • Elokuva piti otteessaan koko kaksituntisen.

Ihastuttavien asioiden määrä siis päihitti vihastuttavien. Hyvä niin! La La Land oli katsomisen arvoinen leffa, vaikka en siihen rakastunutkaan. Olisi mielenkiintoista kuulla, ovatko muut kiinnittäneet huomiota samoihin asioihin - saati sitten ihastuneet tai vihastuneet samoista asioista. :)

- Ilona

Lempisitaatit ystävyydestä

Ystävänpäivä kolkuttelee jo oven takana. Minulle ystävänpäivä on yhtä lailla ystävyyden kuin rakkauden päivä. On ihanaa, että rakkaille ihmisille annetaan ihan erityistä arvoa ja huomiota yhtenä päivänä vuodessa, vaikka tärkeät ihmiset ovatkin mukana elämässä vuoden jokaisena päivänä. Jos ei fyysisesti, niin sydämessä. <3

Ystävänpäivästä inspiroituneena halusin kerätä lempisitaattejani ystävyydestä. Minulle rakkaimpia ja tärkempiä ajatuksia monesta asiasta on kirjoittanut Tommy Tabermann, joten hänen runonsa pääsivät suosikkisitaatteihini. Monet runot sopisivat myös kumppanille, mutta minulle nämä runot kertovat erityisesti juuri ystävyydestä. Ne sisältävät mielestäni ajattomia ja perustavanlaatuisia ajatuksia siitä, mitä ystävät toisilleen merkitsevät. Ja minulle ystävät merkitsevät paljon. Mukana myös muutama minua inspiroiva lainaus ystävyydestä. Oi ystävyys, mikä elämää ilostuttava ja rikastuttava asia!

Kuva lainattu täältä.


Yksiisiipiset 

Yksisiipinen on ihminen,
kaksi siipeä tarvitaan,
kaksi siipeä, kaksi ihmistä,
että voisimme lentää, päästä,
kauas, lähelle, sisälle

Puuttuvia siipiä
ovat ihmiset toisilleen,
tikapuita taivaisiin

- Tommy Tabermann



Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen ihminen itse.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmiselle,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.

- Tommy Tabermann


Kuva lainattu täältä.



Täyttymys

On elettävä
käsi sydämellä
Kunnes käsi muuttuu sydämeksi,
sydän kädeksi
Kunnes on yhdentekevää
kummalla ojentaa

- Tommy Tabermann




Kuinka monta?

Kuinka monta löytyy maailmasta olkapäätä
ja kuinka monta kyynärpäätä?
Kumpia löytyy maailmasta enemmän:
niitä joihin nojata vai niitä joita pelätä?
Uskalla laskea olkapäät ja kyynärpäät,
omasikin, kumpia löydät enemmän?
Kunpa maailmassa kerran olisi olkapäitä
enemmän kuin kyynärpäitä!
Sitä toivo on,
se että silloin tällöin saa nähdä kuinka kyynärpäästä
äkkiä kuoriutuu olkapää.

- Tommy Tabermann


Kuva lainattu täältä.
Näihin sanoihin on hyvä lopettaa. Nostan tänään maljan (lue: syön karkkipussin) ystävyyden kunniaksi. Rakastetaan ja arvostetaan ystäviämme.

- Ilona

perjantai 10. helmikuuta 2017

Maailman paras hiusöljy ja hiusten pelastaja nro. 1



Tiedättekö sen tunteen, kun löytää jonkun niin hyvän tuotteen, jota ilman ei enää pärjää? Minulle tällainen tuote on hiustenhoidossa  Wella SP Luxe Oil. Ilman sen käyttöä hiukset eivät tunnu omalta. Olen niin tottunut siihen ihanaan tunteeseen, miten pesun jälkeen tämä hiusöljy pehmentää ja silottaa (joskus karkealtakin) tuntuvan latvan, etten enää koe hiusteni tuntumaa omaksi ilman tämän öljyn pehmentävää vaikutusta.

Olen käyttänyt tätä luottotuotetta ja useamman vuoden ajan. Se kuuluu tärkeänä osana  minulle muodostuneisiin hiustenhoitorutiineihin. Pesun jälkeen pari pumppausta Luxe Oilia kämmenelle, latvoihin hierominen ja harjaus luonnonharjalla. Lopputuloksena tyvestä latvaan hyvinvoivat hiukset, vaikka pituutta löytyykin pitkästi. Erityisesti juuri latvat tätä öljyä kaipaavatkin. Jotkut sanovat, että hiusöljyt tekevät hiuksista helposti rasvoittuvat. Itselläni latvoissa käytettynä tämä hiusöljy vain kosteuttaa kuivia latvoja, ja hiusten ollessa hyvässä kunnossa pitää yllä niiden hyvää kuntoa. Ei siis suinkaan tee niistä rasvaisen tai likaisen oloisia. 

Luxe Oil on myös todella riittoisa. Ostin edellisen elokuussa, ja otan nyt käyttöön uuden. 100 ml riittää minulle siis pitkiin hiuksiin lähes puoli vuotta, jokaisen pesun yhteydessä käytettynä. Hintaa pullolla on noin 30 euroa, mutta riittoisuutensa vuoksi se kyllä maksaa itsensä takaisin.

Olen kokenut tämän hiusöljyn tehokkaimmaksi ja parhaaksi kokeilemistani öljyistä. Se ei tee hiuksista tahmaisia tai märän näköisiä, vaan tuo kiiltoa ja korjaa kuivan hiuksen rakennetta sileämmäksi. On huikeaa, miten pieni määrä riittää tekemään hiuksille ihmeitä. Tuotteen pakkauksessa kerrotaankin, että se on jälleenrakentava eliksiiri. (Eliksiiri, miten hauska sana! Tuo jostakin syystä mieleen jonkun lapsuuden Aku Ankassa olleen seikkailun. En tiedä, onko moisella mielleyhtymällä päätä eikä häntää.) Luxe Oil sisältää argania-,  jojoba- ja manteliöljyä.

Ainoastaan laatu ei ole tässä hiusöljyssä mielestäni parasta, vaan myös tuoksu! Ihanan vaniljainen tuoksu hurmaa minut jokaisella käyttökerralla. 

On muuten hauska sattumus, että pari ystävääni käyttää tätä juuri samaa öljyä. Se tuli kerran puheeksi, ja yllätti meidät kaikki. Meillä on kaikilla ihan erilainen hius, ja juuri tämä öljy on valikoitunut kaikkien kolmen käyttöön. Siksi uskallankin suositella tätä ihanuutta myös muille! Enpä ole tainnut aiemmin hössöttää mistään kauneudenhoitotuotteesta näin runsassanaisesti. Taidan siis olla todella höpsähtänyt tähän kuivien hiuksien pelastajaan!

- Ilona

Ps. Pian tulossa  postaus myös luottotuotteistani  rutikuivan talvi-ihon pelastamiseen!

torstai 9. helmikuuta 2017

Blogi nyt myös Instagramissa!

Tempaisin tuossa joululomalla tälle pienelle blogilleni oman Instagram-tilin. Tarkoituksena on ilmoitella siellä uusista postauksista, ja myös tulevaisuudessa päivittää pieniä hetkiä kuvina myös muista jutuista. Minut tuntien ruoasta, kauniista maisemista tai esineistä, fiilistelykuvia jostakin minua innostavasta ja muusta mukavasta. Tili on vielä tässä vaiheessa perustamisesta alkutekijöissään, mutta matskua sinne tipahtelee pikkuhiljaa lisää. Kuten tänne blogiinkin.

Blogin löytää Instasta nimimerkillä nennenblogi. Olet erittäin tervetullut seuraamaan! :)



- Ilona

torstai 2. helmikuuta 2017

Torstaiterapiaa Marimekolla

Torstai on toivoa täynnä. Näin sanoo sanonta, joka itse asiassa pitää aivan hyvin paikkansa. Torstain jälkeen on enää yksi päivä viikonloppuun, mistä ainakin omalla kohdallani tämä toivo tulee. Torstait eivät yleensä ole lempipäiviäni viikosta, mutta tästä torstaista halusin tehdä raskaan alkuviikon jälkeen hitusen tavallista paremman. Oli semmoinen olo, että nyt on ansainnut vähän hemmottelua.

Olen monesti sanonut, että Napapiirin Marimekolla käyminen on minulle terapiaa. Visuaalinen nautinto on siellä taattu kaiken kauniin keskellä. Tällä kertaa pelkkä katselu ei kuitenkaan riittänyt...

Marimekon kampanjointi Tasaraita-paidan yhteydestä tasa-arvoon on vedonnut minuun suuresti. Marimekon Tasaraita nimittäin syntyi vuosikymmenellä, jolloin ympäri maailmaa käytiin taisteluita tasa-arvon puolesta. Tasa-arvo on statement, jota symboloivaa paitaa haluaisin kantaa ylläni. Olla ylpeä tasa-arvossa saavutetuista asioista, mutta muistuttaa myös siihen liittyvistä epäkohdista.

Marimekon outletin puolella sattui olemaan tähän Suomi 100-teemaan liitettyjä musta-valkosisia Tasaraita-paitoja -20% alennuksella. Minulle sopivin malli oli Ilma-paita, jossa on venepääntie, 3/4-pituiset hihat, lantiopituinen helma ja mukava istuvuus. Musta-valkoinen oli minulle väreistä ehdoton valinta. Olin muutenkin hankkimassa lähitulevaisuudessa Tasaraita-paitaa, joten olen tyytyväinen saadessani sen pienellä alennuksella. Hintaa jäi n. 43€. Aion laittaa sen heti huomenna päälleni! Raitapaita on helppo yhdistää moneen asuun, joten tämä paita ei tule jäämään kaapin pohjalle.

Huomasin, että uutuuksina valikoimaan oli tullut Suomi 100-teeman sisustusjuttuja. Kuosina monessa keittiötekstiilissä oli keittiön verhoistani löytyvä vihreän ja sinisen sävyinen Siirtolapuutarha! En sitten malttanut olla ottamatta verhojen kavereiksi kahta keittiöpyyhettä ja servettejä. Nyt mätsää keittiössä tekstiilit. Ihanaa! <3



Torstaiterapia Marimekolla toimi. Olo on oikein mukava ja tyytyväinen näihin löytyihin. On muuten hienoa, että suomalaiset brändit ovat ottaneet asiakseen huomioida Suomen merkittävän juhlavuoden. Marimekolla toteutus on ollut erityisen tyylikäs.

Kello alkaa lähennellä päätähuimaavia lukemia siihen nähden, miten aikaisin kello on huomisaamuna soimassa. Aamuun tulee menemään tavallista enemmän aikaa, sillä minun pitää samalla viimeistellä pakkaukset minireissua varten. Lähdemme työporukalla suoraan töistä Ouluun alamme koulutuspäiville. Kiva viikonloppu siis tulossa!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

- Ilona