maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kiitollisuuspäiväkirja 2

On kiitollisuuspäiväkirja numero kakkosen aika. Kiitollisuuspäiväkirjan tarkoituksena on siis löytää elämästä kaiken stressin ja negatiivisuuden keskeltä pieniä ja joskus suuria kiitollisuudenaiheita. Keskityn kuitenkin enemmän niihin pienempiin asioihin, joita ei sanoittamatta välttämättä tulisi aina huomanneeksi. 

Tähän kiitollisuuspäiväkirjaan olen kerännyt ilonaiheita useammalta viikolta. 


  • Kauniit, aurinkoiset ja kevättä hehkuvat päivät, jotka antavat lupauksen tulevasta kesästä. 
  • Valoisammat illat. Miten ihanaa, että voi käydä lenkillä alkuillasta niin, ettei näkymä ole pilkkopimeä. 
  • Keväiset tulppaanit ja narsissit koristamassa kotia. 
  • Työkavereiden kanssa vietetty virkistävä ja voimaannuttava ilta. 
  • Arkeen ripaus juhlaan käymällä lasillisilla Arctic Light Hotellissa ystävien kesken. Pienet juhlahetket arjen keskellä piristävät kummasti.

  •  Viihdyttävä Ei makseta! -teatteriesitys Rovaniemen teatterissa. Teatterissa käyminen takaa totaalisen ja toivotun irtaantumisen omista arkisista ajatuksista. Pitäisi useamminkin aloittaa viikonloppu käymällä teatterissa!
  •  Viime viikonloppuna yhdeltä istumalta puoliväliin asti luettu Liisa Huhdan ja Rosa Meriläisen kirjoittama ''Kilttien kapina: tottelemattomuuden alkeet  naisille'' toi sunnuntaihin tietoa ja ahaa-elämyksiä. Ihan loistavaa tietotekstiä. Erityisen ilahduttavia ja hauskoja kirjassa olivat käytännön vinkit tottelemattomuuteen. (On muuten mahtavaa, miten kirjastosta saa ilmaiseksi lainata kirjoja niin paljon, kun ehtii lukea!)
  •  Maailman paras kasvisburgeri Kauppayhtiöllä. Pihviä ei kaipaa, kun välissä on vuohenjuusto ja punajuuri lisukkeineen. Törkeän hyvää!

  •  Se tunne, kun illalla juuri ennen nukahtamista tajuaa, miten kesä (lue: LOMAREISSU) lähestyy päivä päivältä. Ajatus saa perhosia vatsaan ja hymyn kasvoille.
  •  Tieto siitä, että saan tällä viikolla kylään useammaksi yöksi kauan odotetun rakkaan ystävän toiselta puolelta Suomea. En malttaisi odottaa yhteisiä hetkiä ja harvinaista laatuaikaa. <3 Ei tarvitsekaan tällä viikolla soittaa megapitkää puhelua, kun saadaan nähdä ihan livenä.
  •  Ehkä materialistista, mutta nautin suuresti keittiössä mätsäävistä saman kuosin Marimekon verhoista, astiapyyhkeistä ja serveteistä. 
  •  Hitaat aamuhetket viikonloppuisin teekupposen äärellä.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

- Ilona

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Rakkaudesta Marimekkoon - Beata, päivän pelastus

Tämä mekko on yksi kaikkien aikojen suosikkivaatekappaleistani. Muistan sen hetken Marimekon sovituskopissa, kun laitoin tämän mekon päälleni. Olo oli semmoinen, että ei voi olla totta. Miellyttävä materiaali, täydellinen istuvuus ja kaiken lisäksi maailman mukavin päällä. Ei ihme, että mekosta on muodostunut luottovaate tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Mekon nimi on Beata, ja sen kuosina on mustavalkoinen Papajo. Materiaalina on puuvilla. Mekon matsku ei kuitenkaan tunnu perinteiseltä puuvillalta, sillä pinta on sileä ja kangas ohut. Puuvillan plussana on se, että se hengittää eikä sähköisty talvellakaan. Sileästä olemuksesta johtuen materiaali kuitenkin tuntuu päällä ihanalla tavalla hienostuneelta, eikä arkiselta kalskahtavalta peruspuuvillalta. 


Mekkoon kuuluu solmittava irtovyö, joka tuo suoralinjaiseen mekkoon ryhdikkyyttä. Mukava lisä ovat myös taskut. Tässä mekossa vaan on niin kaikki kohdallaan! Jopa mekon pituus, jonka kohdalla minulla monesti tökkää. Pidän eniten yli polven ylittävistä helman pituuksista. Maksi ja midi ovat minun juttujani. Beata on juuri ihanan pituinen arkikäyttöön - se yltää hiukan polven yli. Se on käytännöllinen pituus käyttövaatteelle. 

Yhdistän usein tähän mekkoon suomalaisen YO ZEN-merkin Totem Wolf-korvikset. Niiden valkoinen väri ja graafinen muoto puhuvat samaa muotokieltä kuin Marimekon kuosi ja malli.  Nämä korvikset ovat muutenkin minulla tosi kovalla käytöllä -  ne sopivat älyttömän hyvin moneen asuun. 


Beata-mekossa kivana yksityiskohtana ovat myös metalliset napit. Napit ovat muotoilultaan oikeasti kätevän malliset. Nappien rivistö on kerrankin helppo ja nopsa napittaa. 

Beata on minulle vaatekappale, jonka puen aina mielelläni päälleni. Usein ihan valitsemalla valitsen sen vaatekaapista päivän asuksi, mutta se on myös monen ''ei ole mitään päälle pantavaa'' -päivän pelastus. ''Sukkikset jalkaan ja Beata päälle'' -ajattelu on pelastanut niin monen kiireisen työaamun, kaupungille lähdön, leffakäynnin tai ravintolaillallisen. Haluaisinkin vaatekaappini pohjautuvat tällaisiin monikäyttöisiin, ajattomiin ja laadukkaisiin luottovaatteisiin, jotka kestävät aikaa, kulutusta ja ovat iloksi omalle silmälle. Olen myös valmis maksamaan suomalaisesta designista sekä laadusta. Kun vaatteen osto on harkittu,  käyttöikä on pitkä (ja sitä ostaessa on myös tukenut suomalaista työtä), ei hinta tunnu enää niin pahalta. Pitkäikäisen vaatteen (vaikka hintavampi olisikin) käyttökertojen hinta voi olla jopa pienempi, kuin alennuksesta ostetun keinokuitutekeleen, jota käyttää sen kerran tai kaksi. 

Pienen tutkailun jälkeen löysin Beata-mekon Stockmannin sivuilta, mutta ainakin tällä hetkellä se näytti olevan loppu. Saman tyyppistä mekkomallia on näkynyt Marimekon myymälöissä myös toisenlaisilla kuoseilla. 

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

- Ilona



keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Arctic Light Hotel ja taivaallinen aamiainen

Hiihtoloman viimeisenä lauantaina toteutin ystäväni Tiinan kanssa molempien pitkäaikaisen haaveen. Rovaniemen ytimessä sijaitsee paljon kehuja saanut Arctic Light Hotel. Majoituksen lisäksi myös hotellin aamiainen on kerännyt arvostusta. Halusimme viettää oikean hemmotteluaamupäivän, ja varasimme itsellemme pöydän aamiaiselle. (Pöytävaraus on suositeltavaa tehdä, mikäli ei yövy hotellissa.) Aamiaisen on suunnitellut Sara La Fountain.

Aamiainen on viikonloppuisin klo 8.00-11.00. Olimme varanneet pöydän klo 9.30. Ajattelimme, että laadukkaassa hotellissa eivät tarjottavat lopu kesken, vaikkei sinne aamutuimaan rynnistäisi. Aamiaisella on hintaa 24 €. 

Arctic Light Hotellin aamiainen oli TODELLA hintansa arvoinen! Huh, enpä ole koskaan aiemmin yhtä ihanalle aamiaiselle päässyt! Jo aamiaissaliin sisälle astuessaan näkymää söi silmillään. Siellä odotti kaunein esillepano, mitä olen nähnyt. Esteetikon silmää hiveli visuaalisesti viimeisen päälle toteutettu kattaus. Ensin piti syödä hetki silmillään, ennen kuin kykeni aloittaa syötävien valikoimisen. Iittalan ja Marimekon musta-valkoisten astioiden vastapainona väriä toivat tarjottavat. Tarjottavia oli laitettu paljon valmiiksi pieniin kuppeihin ja laseihin. Valikoimassa oli niin paljon kaikkea pientä, ihanaa, söpöä ja terveellistä, että pää meni pyörryksiin.


Ennen kuin aloitin syötävien valikoinnin, kysyin ruokien tarkempaa sisältöä allergioideni takia. Kun listalla ovat lime, kiivi, tuore ananas ja passionhedelmä, ei allergisoivaa elementtiä voi aina itse erottaa paljaalla silmällä. Ilokseni keittiöltä tultiin näyttämään minulle, mitä en ehdottomasti saa syödä. Ihanaa, kun asiantuntemus näkyi, eikä tarvinnut maistella eri makuja jännityksellä. Pahin vastaus allergisoivista aineista kysyttäessä on: ''Ei siinä pitäisi olla''. Pelkkä ''pitäisi'' ei todellakaan riitä. Laadukkaan paikan merkki on se, että vastaus tulee varmalta pohjalta. Minua ilahdutti myös se, että allergiat eivät rajanneet liikaa vaihtoehtoja pois. Sain maistella laajan valikoiman eri makuja niistä huolimatta.


Tarjottavista minua viehättivät eniten erilaiset tuorepuurot, luonnonjogurtit mysleineen, virkistävät juomashotit (esim. porkkana-inkivääri), marjamaljat, poro- ja lohilevitteet sekä vihreä pesto tuoreen leivän päällä, savulohi, juustovalikoima sekä erinomainen omeletti. Juomapuolella löytyi ihania makuvesiä, joissa kylmälle vedelle makua antoivat tuoreet hedelmät ja marjat. Kaikki maut olivat niin viimeisteltyjä ja sopusoinnussa keskenään, että makuelämys oli suorastaan kaunis. Voi sitä ihastelun ja syvien huokauksien määrää, kun lautaselle kerättyjä herkkuja pääsi maistelemaan! 


Aamiaishetki oli täydellinen. Kaunista, herkullista ja ihanaa aamiaista rakkaan ystävän seurassa. Kun aamiaisen visuaalinen ilmekin hipoo täydellisyyttä, on nautinto taattu. 

Itse pidin erityisesti siitä, että aamiaisella tarjoiltiin persoonallisia pieniä suupaloja. Oli ihana saada maistella kaikenlaisia erilaisia makupaloja. Jos tätä lukee joku perinteisten nakkien ja pekonin ystävä, niin ei huolta: myös niitä löytyi tältä aamiaiselta. Tämän kaiken muun rinnalla ne tuntuivat vain itselleni kovin turhilta.

Jälkiruokina aamiaisella tarjottiin raakakakkua, aamiaismuffineja ja suklaakakkua. Hyvältähän ne maistuivat, mutta tälle sokerihiirelle ja herkkusuulle ne eivät korvanneet oikeita herkkuja. Terveellisyyttä painottavalle aamiaiselle ne olivat kuitenkin sopiva lopetus.

Sanat eivät meinaa riittää kuvaamaan tätä upeaa aamiaiskokemusta. Tunnen jopa pientä ylpeyttä siitä, että kotikaupungistani Rovaniemeltä löytyy näin mahtava aamiainen. Aika monessa maailman kolkassa on erilaisia aamiaisia tullut syötyä, joten vertailupintaa löytyy. Tuntuu hassulta, että jotkut hotelliketjut perivät kovin tavanomaisesta ja suorastaan köykäisestä aamiaisesta saman hinnan, kuin tällainen yksilöllinen ja laadukas paikka. 

Suosittelen erittäin lämpimästä Arctic Light Hotellin aamiaista Rovaniemellä vieraileville, mutta myös paikallisille! Saan ensi viikon lopulla luokseni kauan odotetun vieraan, ja aion viedä hänet maistelemaan näitä ihanuuksia. Pääsen siis näiden valloittavien makujen äärelle pian uudestaan. <3

- Ilona

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Rakkaudesta Marimekkoon - Tasaraita

Hankin jokunen aika sitten Marimekon Tasaraita-paidan mustavalkoisena. Tasaraita on suunniteltu jo alkujaankin symboloimaan tasa-arvoa. Tasa-arvo on minulle niin tinkimätön arvo, että haluan kantaa sitä edustavan paidan juuri mustavalkoisena - kuten ajatusmaailmanikin tasa-arvosta on. 

Valitsin paidan Ilma-mallisena. Siinä on 3/4-pituiset hihat sekä venekaula-aukko, mitkä tekee mallista istuvan ja kauniin. Se sopi minulle paremmin malliltaan, kuin perusmalli. On hienoa, että klassikkopaitaa uudistetaan välillä erilaisiin malleihin. Olen niin rakastunut tähän malliin ja paitaan, että tekisi mieli hankkia samanlainen toisen värisenäkin. Sama ilmiö on toistunut aika monen muunkin Marimekon tuotteen kanssa. Laatu ja istuvuus kun ovat täysiä kymppejä.

Useilla tulee Marimekon raitapaidoista heti mielikuva siitä, että niitä voi käyttää vain housujen kanssa. Tämäkin paita on tosi kiva mustien farkkujen kanssa, mutta se sopii hyvin myös hameen kaveriksi. Yhdistin tämän mustavalkoisen paidan midi-pituiseen mustaan hameeseen, jonka hankin Roomasta White Mood-nimisestä putiikista. (Se oli muuten yksi maailman ihanimpia putiikkeja - kauniita vaatteita, yksi kappale kutakin. Olisin voinut tyhjentää koko paikan, jos kukkaro olisi ollut paksumpi.) Rikon siis nyt tämän ennakkokäsityksen siitä, että Tasaraita-paidat sopisivat vain housujen pariksi. Paita on paljon monikäyttöisempi, kun sen voi yhdistää myös hameisiin. Vai mitä mieltä olette? :)

Paita Marimekko Ilma-paita, hame King Kong.

Jos paikkakunnaltasi ei löydy Marimekon myymälää, voi paitoja tilata kätevästi myös verkosta. Mielestäni Tasaraita-paidoissa koot ovat sellaiset, jotka vastaavat omaa tavallista kokoa. 

Minulla on ollut tämä asu päälläni useana päivänä. Yhtenä niistä päivistä 10-vuotias lapsi tokaisi minulle, että sopisin hyvin Pikku Kakkosen juontajaksi. Tiedustelin miksi, ja vastauksena olivat vaatteeni. Kyllä meinasi alkaa pikkusen naurattaa; tällä asulla kun en millään tavalla hakenut Pikku kakkosen juontaja-lookkia. (Harva tuskin sitä mielikuvaa asuillaan hakee.) Sitä kun luulee kulkevansa tyylikkäänä, ja mielikuva muilla voi olla aika toisenlainen... :'D

Tässä vielä mustavalkoisen teeman kunniaksi muutama mustavalkoinen kuva. Ihanaa viikonloppua kaikille!


- Ilona

torstai 9. maaliskuuta 2017

Virkistävää ulkoilua

Tänä vuonna päätin viettää hiihtoloman kotosalla. Minulla on yleensä tapana lähteä lomalla reissuun - jos ei ulkomaille, niin ainakin 650 km päässä sijaitsevalle mökille. Tällä kertaa päätin toisin. Tunnistin itsestäni tarpeen saada levätä ja rauhoittua kotioloissa. Tavata ystäviä, käydä syömässä ulkona ja puuhastella kotona asioita, joita ei arjen kiireen keskellä ehdi tekemään. Ja näiden lisäksi eritoten ulkoilla! Rovaniemellä kun ulkoiluun on mitä mahtavimmat puitteet.

Niinpä eräänä kauniina päivänä päätimme toisen lomalaisen kanssa lähteä kävelemään laavulle. Ulkoilua auringonpaisteessa ja ulkoilmasta nautiskelua nuotiolla. Ai että. Ilma oli matkaan lähtiessämme kuin morsian. Aurinko paistoi, ja pakkasasteita oli vain muutama. Pitkän pimeän kauden jälkeen auringonvalo kasvoilla on yksi parhaista tunteista.

Kuinka tyytyväiseltä voikaan ihminen näyttää auringon paistaessa. :D

Onko parempaa ulkoilua, kuin nautiskella upeasta ilmasta ja ihanan ystävän seurasta. Kävellä välillä rinnatusten ja välillä peräkkäin polun leveydestä riippuen. Jutella välillä syntyjä syviä, ja välillä nauraa katketakseen. Pysähtyä ihastelemaan talvisia maisemia ja auringossa kimmeltävää lunta. Jakaa se ihastelun hetki itselle tärkeän ihmisen kanssa. Olla niin kiitollinen siitä, että saa asua tällaisten luonnonmaisemien ympäröimänä. 

Testailin samalla kävellessämme myös uuden iPhone 6s:n kameraa. Kaikki tässä postauksessa nähdyt kuvat ovat sillä otettuja. Olen aivan tyytyväinen luurin kuvien laatuun. Verrattuna edelliseen puhelimeen on laatuero suuri! 

Tunnin tepastelun jälkeen saavuimme laavulle. Laavulla ei näkynyt ketään, mutta pienet tulet kytivät nuotiossa. Kytevän nuotion päälle oli heitetty oluttölkki. Uskomatonta idiotismia. Pienen siivouksen jälkeen pääsimme virittelemään tulet nuotioon. Miten ihanasti nuotio lämmittikään. 

Pitkään emme olleet laavulla kahdestaan. Kolmen hengen perhe ja pian sen jälkeen isä ja pieni tytär saapuivat paikalle. Makkaranpaisto meni oikein mukavasti heidän kanssaan jutustellen. Oli oikeastaan onni, että paikalle sattui meidän lisäksi muitakin. Olimme nimittäin lähteneet matkaan ilman puukkoa. Ups. Ensi kerralla sen muistaa varmasti. Onneksi nyt oli paikalla ystävällisiä ihmisiä, jotka lainasivat omaansa.

Vaikka muulloin en makkaraa syö, maistuu se hyvältä nuotiolla paistettuna ja pienessä pakkasessa syötynä. Se lämmittää, ja tuo mieleen mukavia muistoja lapsuudesta. Nuotiolla rapean pinnan saanut vaahtokarkki taas on jotakin ihan parasta. Uskomatonta, miten niihin voikin tulla himo. Yhden jälkeen on pakko syödä toinen. Toisen jälkeen on pakko syödä kolmas. Kahdennentoista jälkeen on pakko syödä kolmastoista... Höpöksi meni, mutta lomalla menköön. 


Yhteensä kolmen tunnin ulkoilu kävellen ja nuotiolla istuen teki aivan älyttömän hyvää. Pitkään sen jälkeen oli tunne, että on helppo hengittää. Ikään kuin kaikki hengitystiet olisivat auenneet uudella tavalla. Ulkoilma virkistää ja puhdistaa oloa. Olen onnellinen siitä, että meillä Suomessa on tällainen luonto, jossa liikkua ja ulkoilla. 

Ihana olla lomalla. Ihan kotona.

- Ilona



keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Naistenpäivänä: Mielummin tasa-arvoa kuin kukkia, kiitos!

Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Kaupat mainostavat alennushinnoin myytävistä ruusukimpuista, somessa ihmiset toivottavat hyvää naistenpäivää ja postaavat kuvia suklaarasioista. On hienoa, että ihmiset muistavat itselleen tärkeitä naisia. Tässä kukkapuskien ja suklaarasioiden täyttämässä päivässä on kuitenkin taustalla niin paljon enemmän. 

Ensimmäinen naistenpäivä järjestettiin 1909 Yhdysvalloissa. Vuoden päästä siitä naistenpäivänä vaadittiin mielenosoituksissa äänioikeutta, viranhoito-oikeutta, oikeutta työhön ja ammattikoulutukseen ja työsyrjinnän lopettamista. (Lindfors & Yli-Ojanperä 2011.) Kaupallisuuden tunkiessa kaikkialle joulusta, pääsiäisestä, ystävänpäivästä ja nykyään naistenpäivästä lähtien, meinaa merkkipäivien todellinen sanoma väljähtyä krääsän alle. On tärkeää, että naistenpäivänä palataan sen tarkoituksen todellisille juurille. 

Olen ylpeä siitä, että Suomessa moni asia on mennyt eteenpäin. 1910 mielenosoituksissa vaadituista perusoikeuksista on toteutunut iso osa. Paljon on kuitenkin toteutumatta. Naiset kokevat edelleen työsyrjintää hedelmällisyytensä ja kohtunsa vuoksi. Maailman talousfoorumi arvioi, että nykyvauhdilla saavutamme kansainvälisesti miesten ja naisten välisen tasa-arvon vuonna 2095 (Piha & Vesanen 2016).  Eli hyvällä tuurilla minun ikäpolveni lapsenlapsenlapset saisivat nauttia tasa-arvoisesta työelämästä. Ei kuulosta hyvältä. 

Me Suomessa emme voi tuudittautua sen varaan, että arvio on kansainvälinen. Myös kotimaassa riittää tekemistä tasa-arvoisen työelämän saavuttamiseksi. Nuoria naisia ei haluta palkata vakituisiin työsuhteisiin, sillä he saattavat hankkia lapsia. (Lammi-Taskula 2016). Paino sanalla saattavat. Kaikki nuoret naiset eivät haaveile äitiydestä lähitulevaisuudessa tai välttämättä koskaan. Kaikista ei tule äitejä, vaikka he sitä kuinka haluaisivat. Naisia ei saa syrjiä työelämässä vain sen takia, että heillä on kohtu. Halusi sitä kohtua sitten käyttää tai ei. Äitiyis ei sulje pois naisten haaveita edetä urallaan. Sukupuoleen katsomatta jokaisella tulisi oikeus päästä työpaikkaan ja urallaan eteenpäin. Onneksi on olemassa eläviä esimerkkejä myös siitä, että nuoria naisia valitaan virkoihin ja tärkeisiin työtehtäviin. Tällaisia viisaita pomoja tarvittaisiin rutkasti lisää.

Naisen euro on edelleen 82 senttiä. Naisten eläke on keskimäärin 17 208 € ja miesten 21 948 € vuodessa. (Korkeaoja 2016.) Naisten pienempiä palkkoja perustellaan lastenhoitovastuulla (huomaa sukupuoliroolit ja jälleen se kohtu) ja siihen liittyvien poissaolojen mukanaan tuomilla kustannuksilla työnantajalle. Äitien ura ei etene, eikä myöskään eläkettä kartu samalla tavalla kuin pienten lasten isille. (Lammi-Taskula 2016.) Jos siis nuori nainen on ylipäänsä palkattu töihin lapsen saamisen uhkan vuoksi. Kärjistetysti sanottu, mutta valitettavasti kyseessä on tutkittu tosiasia.  Olisi naisten työelämän kannalta sekä myös isien vanhemmuuden kannalta tärkeää, että Suomessa olisi aito valinnanvapaus päättää perheen sisällä, kumpi hoivaa lasta kotona. Sekä pinttyneet sukupuoliroolit että yhteiskunnan asettamat säädökset käyttää vanhempainvapaa kuitenkin estävät tasa-arvoisen valinnan. 

Onpa naisten pienempiä palkkoja perusteltu Euroopan parlamentin tasolla puolalainen konservatiivipoliitikko laukonut suustaan, että naisen kuuluu ansaita vähemmän siksi, että he ovat ''heikompia, pienempiä ja vähemmän älykkäitä''. On hälyttävää ja pelottavaa että vuonna 2017 Euroopan parlamentissa voi istua tällaisen ajatusmaailman omaava päätöksentekijä. Melkein vielä pelottavampaa on se, että tällaista voi sanoa ääneen EU-tason kokouksessa. Hän saattaa saada rangaistuksen puheistaan. Ei ole tietääkseni rangaistuksesta ainakaan vielä kuulunut mitään. Tasa-arvokomitean puheenjohtaja vastasi tälle röyhkimykselle varsin tyhjentävästi ja napakasti: ''Teidän teorianne mukaan minun ei pitäisi olla täällä kansanedustajana. Teitä loukkaa ja häiritsee, että me naiset voimme edustaa täällä kansalaisia tasa-arvoisesti. Puolustan täällä kaikkia Euroopan naisia teidän kaltaisianne miehiä vastaan''. 




TÄLLAISIA PUHEENVUOROJA TARVITAAN LISÄÄ. Ei jäädä kuuntelemaan hiljaa, jos kohtaamme, kuulemme tai näemme seksismiä, tasa-arvon loukkaamista tai naisten vähättelyä ja syrjimistä. Vaikeneminen ei muuta maailmaa. Epäkohtien sanominen ääneen sen sijaan voi muuttaa maailmaa vähän kerrallaan. Yhteiskunnan rakenteiden muokkaaminen lähtee yleisestä asenteen muuttumisesta. Yksittäiseen alentavaan kommenttiin takertuminen voi tuntua jonkun mielestä pikkumaiselta, mutta juuri sellaisiin asioihin puuttumisesta muutos lähtee. 

Jos siis ajattelit, että Suomessa tasa-arvo on jo hyvällä mallilla, pysähdy hetkeksi miettimään seuraavia asioita: 

''Suomalaisten pörssiyhtiöiden johtajista neljä on naisia. Yrittäjistä 32 prosenttia on naisia. Naisten jalkapallon MM-kulta tuo voittajille vajaat kaksi miljoonaa euroa, miesten kulta 32 miljoonaa. Joukkoraiskauksen saama julkisuus lieventää raiskauksesta saatua tuomiota. Isäkuukauteen sisältyvää kahta viikkoa pidempää vanhempainvapaata pitää vuosittain 2-3 prosenttia isistä. Omaishoitajista enemmistö on naisia. Ulkomaalaistaustaisille tytöille suositellaan lähihoitajan uraa tytön kiinnostuksen kohteista välittämättä. Naisen eläke on keskimäärin 17 208 euroa vuodessa ja miesten 21 948 euroa vuodessa. Naisen euro on 82 senttiä.'' (Korkeaoja 2016.)
 Tasa-arvossa on siis Suomessa päästy eteenpäin, mutta tekemistä riittää vielä silti. Monessa muussa maailmankolkassa tasa-arvoa edistäviä tekoja tarvittaisiin myös kipeästi. Jopa huutavasti.  


Kuten videolle tiivistetään muutamaksi lauseeksi, on jokaisella tytöllä oikeus olla lapsi, käydä koulua, saada äänensä kuuluviin ja päättää omasta kehostaan. Minut tekee surulliseksi ja epätoivoiseksikin niin monen tytön ja naisen tilanne tuolla kaukana. Kuitenkin koen, että jotakin minun on voitava tehdä heitä auttaakseni. Naistenpäivän kunniaksi käyn lahjoittamassa sopivan summan tyttöjen tasa-arvon edistämisen hyväksi. Se on tähän hätään konkreettisin keino, jonka keksin.

***

Tästä kirjoituksesta oli tarkoitus tulla ihan erilainen. Teksti syntyi kertaistumalla hurjaa vauhtia. Käsittelin osittain niitä teemoja mitä ajattelinkin, mutta moni ajattelemani teema jäi käsittelemättä tai liian pienelle huomiolle. Täytyy siis jatkaa niistä aiheista (kuten tyttöjen ja naisten ulkonäköpaineista) myöhemmin. 

Kerroin tänään kumppanilleni, että aloitin naistenpäiväaiheisen blogikirjoituksen kirjoittamisen. Tekstiä oli silloin syntynyt vain pari riviä. Hänen kommenttinsa oli lainaus siitä, mitä hän ajatteli minun kirjoittavan tekstissäni: ''Nouskaamme parrikadeille feminismin hengessä!'' Osuvammin ei voisi juuri asiaa ilmaista. Näin sitä parisuhteessa käy; toinen tietää omat ajatukset ja aikeet joskus jo ennen, kuin niitä sanoo toiselle ääneen. Ei siis tullut hänellä mieleenkään, että kirjoitukseni olisi ruusukimpun hehkutus. :D 

Olen viettänyt naistenpäivää eilen kirjastosta lainaamani kirjallisuuden parissa. Tasa-arvoa ja naiseutta käsittelevien kirjojen lukeminen on ollut mielestäni mitä parhain tapa viettää juuri tämä päivä. Jatkan samaa teemaa vielä huomenna. Kirjastosta mukaani tarttuivat Liisa Huhtan ja Rosa Meriläisen Kilttien kapina: tottelemattomuuden alkeet naisille, Katriina Järvisen ja Tuulikki Pietilän Vapaa nainen törmää todellisuuteen: tutkimusmatkoja tosielämään sekä Juntumaan, Korkeaojan ym. Kaikki tasan! - pamfletti epätasa-arvosta. Tähän mennessä olen ehtinyt perehtyä parhaiten pamflettiin, jota käytin lähteenä myös tätä tekstiä kirjoittaessani. Suosittelen tutustumaan siihen; tiiviissä paketissa paljon hyvää asiaa.

Lopuksi siis. Teit ihanasti, jos ostit läheisellesi naistenpäivänä kukkia tai suklaata. On ihanaa, jos ilahduit saamastasi huomionosoituksesta. Jokainen nainen on kukkansa ansainnut. Muistetaan kuitenkin naistenpäivän alkuperäinen tarkoitus. Ei unohdeta tasa-arvoa. Ei jäädä hiljaisiksi kohdatessamme epätasa-arvoa. Sanotaan nämä asiat ääneen.

Voimaannuttavaa ja tasa-arvoista naistenpäivää jokaiselle ihmiselle, joka itsensä naiseksi kokee! Olette voimakkaita, älykkäitä, upeita ja taitavia. Teistä jokaista tarvitaan, teistä jokainen on arvokas. <3

- Ilona


Lähteinä on käytetty:

Korkeaoja, J. 2016. Miksi tasan!? Teoksessa Kaikki tasan! - pamfletti epätasa-arvosta. 

Lammi-Taskula, J. 2016 Jaettu perhevapaa, onnellisempi perhe. Teoksessa Kaikki Tasan! -pamfletti epätasa-arvosta.

Lindfors, J. & Yli-Opjanperä, E. 2011. Naistenpäivän juuret ovat ruusujen sijaan tasa-arvotaisteluissa http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/03/08/naistenpaivan-juuret-ovat-ruusujen-sijaan-tasa-arvotaistelussa

Piha, K. & Vesanen, M. 2016. Dialogi 2015: Naisten työurien edistäminen vaatii tekoja. Teoksessa Kaikki tasan! - pamfletti epätasa-arvosta.



sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Konsertissa / Karismaattinen Juha Tapio

Teatterin lavalla on himmeä, tunnelmallinen valaistus. Lavan keskelle on tuotu yksi korkea tuoli ja kolme kitaraa. Pieni yleisössä käyvä puheensorina lakkaa hetkittäin; joko nyt illan esiintyjä tulisi lavalle. Hän astelee pitkän olemuksensa kanssa yleisön eteen. Puhuu kauniisti, ottaa kitaran käsiinsä, ja alkaa laulaa. Ja hän laulaa ja tulkitsee upeita tekstejään niin herkästi ja voimakkaasti yhtä aikaa, että sydän meinaa pakahtua onnesta, toivosta, ilosta ja vähän murheestakin. Päällimmäiseksi ajatukseksi jää silti aina toivo. Siinä on jotakin äärimmäisen kaunista. 

Juha Tapio ei kaipaa lavalle bändiä. Hänen karismansa täyttää koko tilan. ''Ittekseen'', niin kuin kiertueen nimikin kertoo. Muuta ei tarvita. Siinä jos jossakin on aitoa taitoa. Karisman voimasta huolimatta tämän lahjakkuuden olemuksesta paistaa myös nöyryys. Karisma, herkkyys, voima, nöyryys ja lahjakkuus - siinä vasta kvintetti. 

Taidokkaasti ja kauniisti kirjoitettujen laulujen sanat ja tarinat pääsevät paremmin esille riisuttuina versioina, joissa Juha Tapio soittaa kitaraa ja laulaa. Tämä oli minulle neljäs hänen konsertti. Niistä kaksi on ollut bändin kanssa yöelämässä, ja kaksi akustisena yhden ihmisen konserttina. Minuun on tehnyt suuremman vaikutuksen kuulla laulut artistin yksin kertomana. Bändsoittimet tuntuvat jopa ylimääräiseltä ja häiritsevältä siihen verrattuna, miten upealta ja vaikuttavalta hän kuulostaa itsekseen. Yksin esiintyessään hän laulaa murheet pienemmiksi, taakan kevyemmäksi, ilonaiheet kiitollisuudeksi ja epäilyksen toivoksi. Koin konsertissa ollessani, että hänen laulunsa olivat suorastaan hoitavia. 

Tällaisina versioina esitettyinä löysin hänen tuotannostaan myös paljon uutta. Kappaleita ja niiden tarinoita kuuntelee erilaisella korvalla konserttitilanteessa, kuin radiosta kuultuna.  Monet ihan uudet laulut iskivät yllättäen suoraan sydämeen, ja aiheuttivat suuren liikutuksen. (Tajusin noin neljännen laulun kohdalla, että oli virhe laittaa silmiin rajaukset.) Myös jotkut vanhoista tutuista kappaleista löysi uudella tavalla. 

Pidin siitä, miten Juha Tapio kertoi välillä eri kappaleiden synnystä tai siitä, mitä hän kappaleista ajattelee. Oli myös ihana kuulla, että vaikka suuri osa hänen kappaleistaan käsitetään romanttisesta rakkaudesta kertoviksi, hän on kirjoittanut ne tarkoittamaan myös muunlaista rakkautta. On mielestäni tärkeää, että huomioidaan myös rakkaus ystäviin, perheenjäseniin ja muihin tärkeisiin ihmisiin. Myös rakkaus heitä kohtaan ansaitsee monta hyvää laulua.

Ongelmitta konsertti ei valitettavasti sujunut. Äänentoisto petti hetkellisesti, jolloin artisti veti suvereenisti Kaksi puuta täysin ilman äänentoistoa. No, sitten paljastui, että yleisöstä löytyy sivistymätön urpo. ''Ei kuulu nyt niin hyvin!'' kuului yleisöstä huudettuna kesken ensimmäisen säkeistön. Tuli hölmistynyt olo. Mitä ihmettä, hienossa konsertissa kesken laulun (ja artistille yllättävän ja vaikean tilanteen äänentoiston pettäessä) joku kuvittelee, että hänellä on oikeus keskeyttää huudolla koko homma. Artisti vastasi huutelijalle terävästi: '' Ei varmasti kuulu, jos huudat päälle'', ja jatkoi laulua siihen mihin oli jäänyt. Tämän episodin jälkeen äänentoisto alkoi toimia, mutta huuteleva juntti sen sijaan ei hiljentynyt. Kesken spiikkauksen kuului yleisöstä huuto: ''Kato nyt tänne päin, minun sisko on oottanu puoli vuotta että näkee sinut.'' Siis mitä. Eikä öykkäröinti loppunut edes tähän. Juha Tapion kysellessä yleisöltä toivekappaleita, alkoi tämä päällepäsmäri kailottamaan huutaen pitkän matkaa laulun sanoja. Tähän esiintyjä vastasi: ''Niin kumman keikka tämä oli?'' Siihen öykkäri jatkoi vielä jotakin, että hän on tästä keikasta maksanut... Suuri peukku Juha Tapion suhtautumiselle tähän törkeään häirikköön. Oma kärsivällisyyteni ei olisi riittänyt vastaamaan ytimekkään terävästi röyhkeään käytökseen. Onneksi tauon jälkeen tästä häiriköstä ei kuulunut enää pihaustakaan. Olisiko kenties saanut palautetta henkilökunnalta käytöksestään.

Sitten vielä erityisherkän ihmisen huomio yleisön käyttäytymisestä. Muutaman ensimmäisen laulun aikana moni yleisössä oleva ihminen otti kuvia. Ei siinä mitään. Kuvia saa ottaa ikuistaakseen hienon hetken. Mutta kuvia otettiin salamalla. Ei näin. Esitykseen oli tarkasti mietitty tunnelmallinen valaistus, joka vaihteli kappaleen aikana ja kappaleiden mukaan. Omaa nautintoani häiritsi tunnelman pilaavat kirkkaat salamavalot, jotka eivät mielestäni kuulu tällaiseen tilaisuuteen. Tiedän, sisäinen Aina Inkeri Ankeinen nosti päätään. Olisi tehnyt mieli karjaista hänen tyyliinsä: ''HILJAA!!'' niille räpsyville salamavaloille. Onneksi somekansan salamavalot rauhoittuivat konsertin edetessä.

Kokonaisuudessaan konsertti oli onnistunut ja upea. Häiritsevät asiat olivat Juha Tapiosta itsestään täysin riippumattomia. Tämä konsertti oli paras mahdollinen aloitus hiihtolomalle. Olo oli konsertin jälkeen rauhallinen, kiitollinen ja toiveikas. Stressin taakka tuntui hetkellisesti keventyneen. Päässä soivat Rakastettu-kappaleen säkeet, joita en halua unohtaa.


''Älä pelkää, älä pelkää
sinä et pääse putoamaan.
Rakastettu on oikea nimesi
ja tulee nimenäsi olemaan.''

- Ilona