lauantai 29. huhtikuuta 2017

Konsertissa: Club For Five ja Hiljainen hetki

Jos minun pitäisi keksiä synonyymi kauneudelle, sanoisin sen tällä hetkellä olevan Club For Five-lauluyhtyeen sointi. Miten viiden ihmisen lauluäänet voivatkin nivoutua yhteen, ja muodostaa keskenään niin täydellisen kokonaisuuden. Samaan aikaan herkkää, täyteläistä, voimakasta, intensiivistä ja taidokasta. 

Kävin tiistaina Rovaniemen kirkossa kuuntelemassa Club For Fiven ''Hiljainen hetki'' nimeä kantavan konsertin. Olen käynyt aikaisemmin kuuntelemassa samassa paikassa heidän joulukonserttinsa, ja kuuntelen silloin tällöin muutenkin heidän musiikkiaan. Ihailen lauluyhtyeiden taitoa käyttää instrumentteina vain omia ääniä. A cappella ei nimittäin ole helpoin tyylilaji laulaa. Lauluyhtyeistä Rajaton ja Club For Five kuuluvat suosikkeihini. Olen iloinen siitä, että Suomesta löytyy kaksi kovatasoista lauluyhtyettä.



Konsertti alkoi onnistuneesti niin, että laulajat asettuivat kirkon käytävälle piiriin. He lauloivat äärettömän kauniisti laulun ''Maan korvessa kulkevi lapsosen tie''. Jo ensisävelistä tiesin, että nyt pääsin kuuntelemaan laadukasta musiikkia. Niin tarkkaa, ja samaan aikaan äärimmäisen hienostunutta tulkintaa. Hienostuneella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että laulun nyanssit oli hiottu jokaista tahtia varten juuri siihen kohtaan sopiviksi. Lisäksi, rauhallisia ja raudanlujia esiintyjiä oli helppo katsoa. 

Taidokas laulanta sekä upeat versiot ja tulkinnat kappaleista kestivät koko konsertin ajan. Miten levollista ja rauhoittavaa on kuunnella laulun ammattilaisia, jotka ovat hioneet esityksensä jokaista henkäystä myöten. Sanoisin laulujen olleen täydellisiä - en osaisi muuttaa niissä mitään. 

Oli mukava kuulla Club For Fivelta enemmän klassisen tyylin musiikkia. Klassiset kappaleet ja virret taipuivat tältä lauluyhtyeeltä vähintään yhtä taidokkaasti, kuin populaarimusiikki.  Osa lauluista laulettiin ilman sanoja, ja ne toimivat hyvin. Äänien kaunista sointia ja hienoja sovituksia oli helppo kuunnella. Pidin myös siitä, että lopuksi laulettiin kaksi perinteistä virttä; ''Suvivirsi'' ja ''Soi kunniaksi Luojan''. Ne olivat kaikessa komeudessaan vahvoja ja hienoja. Tämän tyylisessä musiikissa näiden laulajien taidot pääsivät loistamaan mielestäni entistä kirkkaammin. Kikkailut oli riisuttu pois, ja jäljelle jäi se tärkein: laulu. Kaunis laulu. Niin kaunis, että henki meinasi välillä salpaantua. Niin koskettava, että sydäntä riipaisee.  Niin taidokas, että tunsi syvää kiitollisuutta siitä, että saa olla kuulemassa jotakin tällaista.

Erikoismaininnan ansaitsevat kaksi laulajaa: Maija Sariola ja Tuukka Haapaniemi. Sariolan ääni on jopa kauniimpaa, kuin linnun laulu. Heleää, puhdasta ja helpon kuuloista. Hänen äänensä väri on mitä kaunein ja kirkkain. Solistin osuudet sopivat hänelle mitä parhaiten. Haapaniemen matalaakin matalampi ääni sen sijaan laulaa paikkansa suoraan sydämeeni. Miten miehen ääni voi olla samaan aikaan niin pehmeä, mutta olla yhtä vahva ja matala kuin ukkosen jyrinä. Haapaniemen matala ääni aiheutti konsertin aikana useammatkin kylmät väreet. Hänen äänensä tuntuu mahanpohjassa asti. Olen aikaisemmin miettinyt, onko äänentoistolla jotakin tekemistä hänen vahvan ja matalan äänensä kanssa. Tämän konsertin jälkeen voin kertoa, että ei ole. Ääni on sellainen ihan luomuna. Ihailen suuresti!

Konsertti sai arvoisensa lopetuksen, kun Club For Five palasi raikuvien aplodien saattelemana laulamaan yleisölle vielä Finlandia-hymnin. No eihän sitä tämmöinen herkkis meinannut kestää. Toisen säkeistön aikana vartaloni lävistivät niin voimakkaat kylmät väreet, etten ole moisia ennen kokenut. Samaan aikaan kyyneleet helmeilivät silmistäni. Olin vaikuttunut. Se hetki oli täydellinen.

Club For Five, KIITOS. 


- Ilona





tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kysymyksiä Interrailistä

Voi tätä kärsimättömän odotuksen ja innostuksen määrää! Tämä asia on ollut tiedossa jo pitkään, mutta se on vasta viime päivinä alkanut tuntua todelliselta. Pääsemme ensi kesänä toteuttamaan yhden pitkäaikaisista haaveistamme: lähdemme kuukauden pituiselle Interrailille. Tänä vuonna ajattelimme, että nyt on aika lähteä tekemään pidempi erilainen reissu, kun siihen on mahdollisuus. Myöhemmin samanlaista tilannetta lähtemiseen ei välttämättä syystä tai toisesta tarjoudu. Tartuimme siis hetkeen, ja päätimme lähteä näkemään Eurooppaa uudella tavalla.


Matka tulee ajoittumaan kesäkuulle, jolloin vältämme kaikista ruuhkaisimmat lomakuukaudet. Tarkoituksena on tehdä aikuisen pariskunnan Interrail-matka - emme siis lähde summanmutikassa reput selässä harhailemaan ympäri Eurooppaa. Sen sijaan aiomme suunnitella matkallemme tarkan reitin jo etukäteen, ja varata osan majoituksista ennen matkalle lähtemistä. Aikeissa on majoittua pääosin hotelleissa tai siisteissä Bed & Breakfast-paikoissa. Myöskään Airbnb ei ole poissuljettu vaihtoehto. 

Monelle voi olla vapauttavaa ja hauskaa lähteä reppureissaamaan vailla tietoa päämäärästä tai majapaikasta, mutta minun mentaliteetilleni sellainen matkanteko ei sovi. Tälle suunnittelijalle ja huolehtijalle on ihan tarpeeksi seikkailua jo siinä, että nähdään lukuisia mahtavia uusia maisemia matkan aikana, löydetään oikea juna oikeaan aikaan, ja päästään iltaisin perille etukäteen varattuun yöpaikkaan. Oman elämänsä Nipsun Interrail siis. 

Meidän Interrail-liput ovat voimassa kuukauden, ja niillä saa matkustaa 15 päivänä. Aiomme viipyä useammassakin paikassa pidemmän aikaa, joten meillä ei ollut tarvetta sellaiselle lipulle, jolla saisi matkustaa jokaisena päivänä. Näin säästimme myös pitkän pennin lippujen hinnassa. Valitsimme liput 1. luokasta, sillä ajattelimme sen lisäävän mahdollisesti matkaamisen mukavuutta.

Tulevan reitin maat alkavat olla jo selvillä, mutta paikkakunnat ovat vielä auki. Karkeasti maittain reitti tulee kulkemaan näin: Ruotsi (Tukholma) Tanska - Saksa - Itävalta - Italia - Ranska - Englanti (Lontoo). Mitään ei ole vielä kiveen kirjoitettu, eli reitti saattaa muuttaa vielä muotoaan. Täytyy vain muistaa, että kuukaudessa ei ehdi nähdä kaikkea. Matkustustahti olisi tarkoitus pitää aisoissa, ja oleilla joissakin paikoissa myös pidempään. Loman kun kuuluisi myös rentouttaa. Ainakin se on oletusarvo, joka lomaan yleensä liitetään. Itsekin toivoisin lomalta rentouttavaa vaikutusta. Kiireen tuntua tulisi välttää lomalla, sillä sitä on arjessa jo talven aikana riittämiin. Eri kohteita katsellessa vain tulee sellainen ''kaikki mulle heti nyt'' -efekti, jota hillitsemme tarpeen mukaan toinen toisissamme. 



Nyt päästään tämän postauksen tärkeimpään kohtaan. Haluaisimme kysyä aiemmin reilaamassa olleilta muutaman kysymyksen. Olisimme hyvin kiitollisia, jos joku löytäisi aikaa vastata meitä askarruttaviin asioihin. :)

  • Kuinka ajoissa paikkaliput kannattaa varata juniin, joihin varaus vaaditaan? Mistä varaus kannattaa tehdä? 
  • Onko sinulla tiedossa junalla kuljettavaa maisemareittiä, joka kannattaisi ehdottomasti nähdä? Hakusessa ovat henkeäsalpaavat maisemat junasta käsin nähtynä.
  • Käytitkö matkan aikana majoituksen etsimiseen jotakin sovellusta? Miten löysit sopivan paikan majoittua, jos et ollut varannut sitä Suomesta käsin?
  • Hyödyllisiä sovelluksia reilaajalle? Rail Planner löytyy jo. 
  • Miten toimivat Keski- ja Etelä-Euroopan junien vessat? :D (Tämä mietityttää bakteerikammoista hygieenikkoa ehkä oikeasti eniten...)
  • Muita viiden tähden vinkkejä ensimmäistä kertaa reilaamaan lähtijöille? Kaikki  tieto otetaan ilolla vastaan. Saa linkata myös aiheeseen liittyviä blogeja. 


Tässä oli teksti tulevasta matkasta tältä erää. Lisää postauksia aiheen tiimoilta on odotettavissa myöhemmin. 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

- Ilona

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Nopea ja helppo katkarapupasta

Liian usein töistä kotiin tullessa nälkä on ehtinyt kasvaa suureksi. Ajatuskin pitkällisestä ruoanlaitosta saa vatsan kurnimaan yhä vaativammin. Tällaisten päivien varalle on hyvä löytyä takataskusta nopeita ruokia, jotka valmistaa kymmenessä minuutissa. Tässäpä yksi sellainen.

Tuorepasta on ihanaa - se on yksi heikkouksistani. Välillä minuun on iskenyt kummallinen katkarapuhimo, ja näissä himoissani olen kehitellyt reseptin katkarapupastalle. Olen tehnyt tätä useampaan kertaan kiireisinä päivinä, se on maistunut aina herkulliselta. Uskallan siis jakaa tämän muidenkin kiireisten päivien pelastajaksi.

Tämä annos on mitoitettu vain yhdelle hengelle. Jos ruokailijoita on kaksi, tuplaa ainesten määrä ja valmista pasta muuten samaan tapaan. Koska katkaravut ovat kevyt raaka-aine, on niitä tässä runsaasti. 

Olen merkinnyt ainesosiin, mitä ainakin omasta lähikaupastani K-Supermarketista sai luomuna. 


Tarvitset:

Oliiviöljyä (luomu)
1 valkosipulinkynsi (luomu)
2 rkl tomaattipyreetä
1 dl ruokakermaa (luomu)
pari oksaa korianteria
3 rkl sitruunasta puristettua mehua (luomu)
170 g katkarapuja (esim. Apetit kylmäkaapista. Jos käytät pakastettuja, huomioi sulatus.)
Himalajan ruususuolaa


n. 150 g täysjyvä tuorepastaa 


Tee näin:

1. Keitä tuorepasta ohjeen mukaan. (Yleensä keitetään n. 2-3 min.) Valmista pastan kiehuessa katkarapukastike. 

2. Lorauta pannulle reilusti oliiviöljyä.

3. Kuullota murskattu valkosipuli pannulla.

4. Lisää pannulla tomaattipyree, ruokakerma ja sitruunasta puristettu mehu. Sekoita tasaiseksi ja kuumenna. 

5. Laita kastikkeeseen katkaravut, silputut korianterit ja ripaus ruususuolaa. Tarkista maku, ja laita suolaa lisää tarvittaessa. Anna katkarapujen olla pannulla vain se hetki, että ne kuumenevat - älä kypsennä.

6. Kokoa annos ja nautiskele. :)


- Ilona

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Aikuinen lapsi pääsiäislomalla


Ihanaa; kauan toivottu ja odotettu pääsiäisloma on täällä! Yksi päivä on lomailtu vanhempieni luona hemmoteltavana, ja kolme täyttä lomapäivää on jäljellä. On ihanan vapauttava tunne tietää, että vapaapäiviä on useampi kuin tavallisesti. Jo pelkkä ajatus siitä, että on lupa rentoutua kokonaista neljä päivää, tekee olon vähemmän stressaantuneeksi. Viikonloppuisin kun usein tuntuu, että sunnuntaina ajatukset alkavat jo kääntyä kohti maanantaita.

Olen ollut yökylässä vanhempieni luona viimeiset kaksi yötä. Välillä oma olemus aikuisena yökyläilijänä omassa lapsuudenkodissa huvittaa. Sitä muuttuu ikään kuin aikuiseksi lapseksi. En tiedä, kokevatko muut samoin. :D Esimerkkinä tästä toimii esimerkiksi se, että yhdessä ruokaa laitettaessa saattaa tulla kysyneeksi äidiltä neuvoa pieneenkin asiaan. Sellaiseen asiaan, jonka omassa kotona kyllä päättelisi ihan itse. Lapsuudenkodissa myös kaikki tunteet, mukaan lukien ne pienetkin ärtymyksen aiheet, saavat näkyä. Ihan lapsellisuuteen ja hupsuuteen asti. Oman lisämausteen tähän antaa vielä se, että omat perheenjäsenet tietävät varsin hyvin jo non-verbaalisesta viestinnästä, milloin mikäkin tunne nousee pintaan. 

Ehkä aikuiseen lapsellisuuteen vaikuttaa myös se, että pääsiäisen viettoon kotiin tullessani meitä kaikkia aikuisia lapsia odotti oma Kinder-muna. Ainoa eroavaisuus 15 vuotta takaperin saatuun Kinder-munaan on se, että nyt sitä ei tarvinnut etsiä suklaamunakartan avulla, vaan se löytyi olohuoneen kulhosta. Ulkoisesti olin minua odottavasta Kinder-munasta ihan cool, mutta sisäinen lapseni ilakoi. On turvallista ja jotenkin ihanaa, että jotkut asiat eivät muutu.

Herkuttelu kuului olennaisena osana perheemme yhteiseen pääsiäisen viettoon. Graavilohta, sienisalaattia, poronkäristystä ja lammasta ruoaksi, ja jälkiruoaksi äidin tekemiä rahkapullia ja -piirakkaa sekä pashaa, ja lisäksi minun leipomia bebe-neliöitä. Kyytipoikana vielä hieman suklaamunia. Olo on kovin tyytyväinen, vaikka mahassa vähän kipristelee.


Tänään menen takaisin omaan kotiini, ja muutun taas aikuiseksi aikuiseksi. Kotona odottavat pyykit, siivous ja jääkaapin täydentäminen lähikaupassa. Siellä kuitenkin odottaa myös maailman mukavin sohvan nurkkaus, johon aion käpertyä viltin alle lukemaan kirjaa. Kotona tulee loman aikana myös olemaan terapeuttisia hetkiä ystävien kanssa keskustellen, sekä ensi kesän reissun suunnittelua ja fiilistelyä oman kullan kanssa. Ei siis lainkaan huonolta kuulosta sekään. 

Aurinkoista pääsiäistä kaikille! <3



- Ilona

Ps. Kinder-munissa on paras suklaa, mitä suklaamunista löytyy. Sisältä löytyvä yllätys on kuitenkin turhakkeista turhakkein. Siksi mietin, miksei Kinder-munia voisi olla myytävänä vaihtoehtoisesti myös ilman sitä yllätystä? Tällaisille aikuisille lapsille. 

Psst! Tässä vielä ajankohtainen linkki omaan Kinder-juustokakun reseptiin herkullisia hetkiä kaipaavalle. :)

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Keikalla: Anssi Kela yllätti

Emme vielä seitsemän aikaan illalla tienneet, että parin tunnin päästä olisimme täysissä fiiliksissä Anssi Kelan keikalla. Tiedossa ei ollut edes se, että Anssi Kela on ylipäänsä keikkailemassa Rovaniemellä. 

Viime viikonloppuna sain kylään kauan odotetun vieraan Kouvolasta. Rakas serkkuni, ystäväni ja sielunsiskoni tuli Lappiin minua viihdyttämään. Olimme ajatelleet, että lauantai-iltana voisimme käydä jossakin kulttuurimenossa. Kovin heikosti tuntui kuitenkaan mitään sinä lauantaina löytyvän. Kelkka kuitenkin kääntyi, kun siskoni tuli lauantaina alkuillasta kyläilemään, ja pohti ääneen mennäkkö Anssi Kelan keikalle illalla. Me innostuimme kerta heitolla ajatuksesta mennä katsomaan lapsuuden suosikkia Pohjanhoviin (joka on siis rovaniemeläinen keski-ikäisten suosima hotellin baari). Oi niitä aikoja, kun me serkukset lauloimme Mikan faijan BMW:tä mummilan yläkerrassa yhä uudestaan ja uudestaan. Vaikka kumpikaan ei enää nykyään ole artistia kuunnellut, päätimme lähteä verestämään lapsuuden rakkaita muistoja illalla Pohjanhoviin.

Muistan edelleen Nummela-albumin laulut ulkoa. Muistan vielä sen onnen tunteen, kun sain sen CD:nä isältä lahjaksi. Voi että, sitä levyä silloin kuunneltiin. Fiilistelin ihan täysillä levyn mukana, kun kuuntelin sitä sähkönsinisestä ja hieman kiiltävästä mankastani. Ensimmäisen levyn jälkeen Anssi Kelan musiikin tuntemus on rajoittunut lähinnä radiohitteihin ja Vain elämää-sarjassa kerran kuultuihin esityksiin. Ne eivät ole hetkauttaneet minua oikein suuntaan tai toiseen. Lähdin siis keikalle vailla sen suurempia odotuksia.


Keikka aloitettiin onnistuneesti Milla-hitillä. Tällaiselle vanhan tuotannon fiilistelijälle se polkaisi käyntiin onnistuneen illan. Illan aikana kuultiin useampikin kappale ensimmäiseltä levyltä. Se ilahdutti kovasti - sitä vartenhan me tulimme keikalle. 1972, Nummela, Puistossa, Kaksi sisarta, Mikan faijan BMW. Jes! Tylsää ei kuitenkaan ollut itselle uusien ja vieraiden kappaleiden aikana, sillä taitava soitanta ja laulanta pitivät otteessaan myös silloin. 

Anssi Kela pääsi yllättämään. Hän oli esiintyjänä mukaansatempaava, valovoimainen, karismaattinen ja lahjakas. Musikaalisuus paistoi jokaisesta hänen soittamasta ja laulamasta nuotista. On helppo kuunnella laulajaa, jolta virhenuottia ei pääse, eikä vireen puolesta tarvitse pelätä. Myös hänen taitonsa kitaristina pääsivät oikeuksiinsa - varsinkin  bändin kitaristin kanssa soitetussa kitara-battlessa. Yleensä minua lähinnä naurattaa semmoinen kitarasankari-meininki, mutta nyt oli pakko innostua; olihan se aivan älyttömän taitavaa soitantaa!

Yksi asia minua hieman huvitti. Nimittäin Kelan ja kitaristin hiuksia lempeästi liehutteleva tuulikone. En tiedä, oliko sen tarkoitus viilentää esiintyjiä, vai saada aikaan kuontaloa leyhyttelevä efekti. Olipa tarkoitus kumpi tahansa, herättivät sisätiloissa liehuvat heviletit minussa tahatonta huvitusta. Pieni huvittuminen ei kuitenkaan koskaan ole pahasta. Se vain lisää tilanteen viihdyttävyyttä. Tuulahdus ison maailman meininkiä tuulikoneella Rovaniemen Pohjanhovissa. Tulipa nähtyä sekin.

Artistin spiikkaukset olivat hauskoja. Tuntuu mukavalta, kun esiintyjä ei aliarvioi yleisöään. Älykkäät ja omalaatuiset jutut laulujen välissä olivat virkistävää kuultavaa. 

Kannatti lähteä katsomaan itselle lapsuudesta tuttua artistia. Lämpenen edelleen eniten Nummela-levyn tuotannolle, sillä en tavoita samanlaista fiilistä uudemmista kappaleista. Johtuuko se sitten tunnelatautuneista muistoista vanhoihin lauluihin, vai siitä, että myös musiikin tyyli on muuttunut - en tiedä. Spotifyn listoilleni en siis tule lisäilemään hänen uusia biisejään, mutta aion fiilistellä aiempaa useammin hänen ekan levyn mahtavia lauluja. 

On mukava muistella keikkaa, jonka esiintyjä herätti arvostusta.

- Ilona