sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Interrail: Kaikki tiet vievät Roomaan

Interrailin suunnitteleminen on kuin loputon suo: koko Eurooppa on auki rautateiden kautta ihan uudella tavalla. Kuukausi (tai meillä itse asiassa viisi viikkoa) aikaa käydä, missä haluaa. Ja matkailijan mielihän halajaisi vaikka minne! Euroopassa on tällä hetkellä lukuisia kohteita, joissa olen jo käynyt, mutta joihin haluaisin palata. Vielä enemmän on uusia paikkoja, jotka haluaisin nähdä. Siihen lisätään vielä kumppanin toiveet, niin ollaan jo melkoisessa maiden ja kaupunkien viidakossa.

Reittiä on kuitenkin pakko rajata, jotta matka pysyy mielekkäänä. Jatkuvat siirtymät, pitkät junamatkat, juna-asemien etsiminen ja majoituspaikkaan löytäminen kerta toisensa jälkeen voi olla väsyttävää puuhaa. Matkan tarkoitus olisi nautiskella lomasta ja kiireettömästä olosta, ei säntäillä joka päivä tukka putkella paikasta toiseen. Kiireen ja aikataulujen kanssa saa säätää koko talven, joten samanlaista tunnetta ei halua lomalle takaraivoon jyskyttämään. Siispä, vaikka Euroopassa on kiinnostavia paikkoja pilvin pimein, on meidän täytynyt rajata reitin pituutta rankalla kädellä. Kerron seuraavaksi tiivistettynä, miten reittisuunnitelmat ovat kevään aikana saaneet muuttua matkan varrella. Siitä saa jonkinlaista mielikuvaa siitä, miten alkuperäinen suunnitelma voi muuttua ihan toisenlaiseksi jo ennen, kuin matka on edes alkanut.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli mennä ensin laivalla Tukholmaan, ja jatkaa sieltä Kööpenhaminan kautta Saksaan. Laivan jouduimme kuitenkin hylkäämään, sillä huomasimme lentämisen olevan yli puolet halvempaa. Ensimmäinen etappimme on siis lentää Helsingistä Tukholmaan. Lennot maksoivat n. 50€ matkatavaroineen, siinä missä laivan hytti kahdelle hengelle olisi ollut lähemmäs pariasataa euroa.

Kööpenhaminen jälkeen reitin oli tarkoitus edetä maittain seuraavasti: Saksa - Itävalta -  Italia - Raska (Riviera) - Espanja (Baskimaa) - Ranska - Englanti (Lontoo). Lontoosta ajattelimme lentää Suomeen. Sanoisin, että aikamoisen pitkä reitti. Tähän reittiin olimme sulloneet monta maata ja kaupunkia, joissa olisimme halunneet myös viipyä pidemmän aikaa. Hylkäsimme kuitenkin tämän idean siksi, että matka olisi mennyt lähinnä junassa istuen, eikä missään olisi ehtinyt viipyä perillä pidempään. 

Seuraava vaihe tästä oli se, että kävisimme pitkään haaveissamme olleessa Baskimaassa erillisen reissun, ja jättäisimme sen tältä erää pois. Pian tämän pohdinnan jälkeen kuitenkin kuulimme, että Lontoossa asuva serkkuni ja hänen tyttöystävänsä eivät ole paikkakunnalla juuri silloin, kun olimme suunnitelleet menevämme sinne. Niinpä ajattelimme, että Lontoo voisi sittenkin tältä erää jäädä, ja matka loppua Espanjaan. (Tähän suostuin vannottamalla, että kävisimme rakastamassani Lontoossa joskus erillisen reissun - minulla on aivan ikävä sen kaupungin sykettä. Pyyntööni (lue: vaatimukseeni) suostuttiin. :D)

Tämän päätöksen jälkeen aloimme katsella lentoja Espanjasta Suomeen. Aika suolaisissa hinnoissa liikuttiin. Mieheni sähköpostiin oli kuin ihmeen kaupalla tullut Norwegianilta viesti, että yhtenä päivänä nettisivuilla olisi kolmen tunnin ajan alennuksia. Ajankohta oli tietysti niin keskellä päivää, että minä olin töissä. Sain keskipäivän aikaan töihin puhelun, jonka ehdotus oli houkutteleva. ''Entä jos päättäisimmekin reissun Roomaan, sieltä päästäisiin Helsinkiin juuri oikeana päivänä hintaan 70€?'' KYLLÄ! Rooma, tuo minun suosikkikaupunkini ottaisi minut jälleen vastaan heinäkuussa. Baskimaalle teemme erillisen reissun, sillä se on oman käyntinsä arvoinen paikka. Nyt reitin lyhentyessä radikaalisti, voimme viipyä mielenkiintoisissa paikoissa pidempään, ja ehdimme oikeasti ottaa rennosti. Lisäksi, erityisesti Itävallassa ja Italiassa meitä kiinnostaa moni kaupunki ja kylä, joihin meillä on nyt enemmän aikaa tutustua.


Kaikki meni siis hyvin juuri näin. Alkuinnostuksen suureelliset suunnitelmat reitin pituudesta muuttuivat realistisimmiksi ja matkan luonne sen myötä rennommaksi. 

Kyllä se niin näyttää olevan, että kaikki tiet vievät Roomaan. <3

- Ilona

Ps. Iiiks, viikon päästä lähetään!!

torstai 25. toukokuuta 2017

Huulille: Luomu kuorinta ja Smashboxin huulipuna



Uskallan suositella parin kuukauden käytön perusteella paria tuotetta, jotka olen havainnut hyväksi. Olen viimeisen päälle huulipunaihmisiä - minua harvoin näkee ilman huulipunaa. Joskus sävy on hillitty ja luonnollinen, joskus räväkkä. Minulla on ollut etsinnässä kokoelmaani oranssinpunainen, intensiivisen pigmentin omaava huulipuna. Monet ovat kehuneet Smashboxin huulipunien pigmenttiä ja huulilla pysyvyyttä, joten halusin kokeilla tuotetta itsekin.

Kicksissä asiantuntevan myyjän avustuksella huulipunaksi valikoitui Always On Liquid Lipstick, sävynä Thrill Seeker. Huulipuna on huulikiiltomainen kun sen laittaa huuliin, mutta se ikään kuin kuivuu mattapintaiseksi ja todella pysyväksi pian sen laittamisen jälkeen. Käytössä olen ollut tyytyväinen värin intensiivisyyteen sekä siihen, että puna pysyy huulissa hyvin.

Värin kuivuessa huuliin sävy tummuu hiukan. Oranssinpunainen väri ei siis niinkään ole, pikemminkin kirkkaanpunainen. Kirkkaanpunaiselle löytyy onneksi käyttöä myös, mutta oranssinpunainen puna on siis yhä etsinnässä. Jos joku on löytänyt täydellisen oranssinpunaisen huulipunan, saa mieluusti vinkata!

Ostaessani huulipunaa, myyjä suositteli kuorimaan huulet aina ennen tämän mattaisen punan käyttöä. Otin neuvosta vaarin, ja ostin samalla reissulla Kicksin oman merkin luomu kuorinnan huulille. Oi että, miten ihana purkan tuoksu kuorinnassa on! Äiläkän makea Hubba Bubba! Säännöllinen kuorinta on tehnyt huulille hyvää. Huulipuna ei jää kuiviin kohtiin kökkäreiksi, vaan levittyy tasaiseksi.


Tällaisten huulipunaterveisten siivittämänä toivotan kaikille mukavaa pitkää helatorstain viikonloppua! :) 

- Ilona

maanantai 22. toukokuuta 2017

Rakkaudesta Marimekkoon: Kristinna-paita

Marimekon postaussarja saa tänään jatkoa kesäisissä tunnelmissa. Auringon alkaessa vihdoin hieman lämmittää pohjoisen koleaa kevättä, on mukava palata viime syysloman tunnelmiin Roomassa, kesäistä tyyliä muistellen. (Postaussarja Roomasta löytyy täältä.) Haluan tehdä tämän jutun nyt kesän kynnyksellä, sillä tämä asu on niin kesää. 

Mainittakoon tämänkin jutun alussa, että Marimekko on suurin vaatekaappini vallannut yksittäinen vaatemerkki. Arvostan sen suomalaisuutta, arvoja, sekä ajattomia printtejä, leikkauksia ja materiaaleja. Marimekko on mielestäni suomalaisen designin riemuvoitto!

Marimekon Kristinna-paita tuo printillään ja väreillään kevättä ja kesää asuun. Värit ovat suorastaan hekumalliset; oranssin, vaaleanpunaisen, keltaisen ja valkoisen yhdistelmä muodostavat herkullisen kokonaisuuden. Värit sointuvat yhteen ja ovat balanssissa keskenään. Paita on samaan aikaan räväkkä, mutta herkkä.  Niin täydellistä Marimekkoa. Persoonallinen, mutta silti helposti yhdistettävissä monenlaisiin asukokonaisuuksiin.

Paita Marimekon Kristinna, hame & laukku River Island.
Roomassa yhdistin Kristinna-paitaan River Islandin herkän vaaleanroosan hameen, jonka olen tilannut pari vuotta sitten netistä. River Islandilla on muuten todella toimiva nettikauppa; oikeat tuotteet ovat aina saapuneet kotiin, ja koot vastaavat todellisuutta.

Midi-mittainen hame on minulle suosikkipituus hameessa - helma ei laahusta maassa, mutta on silti pitkä. Vaalea väri ja halkiot tekevät tästä hameesta kivan kesäisen. Kuvassa mekon materiaali ei kunnolla näy, mutta luonnossa se kimaltaa hennosti.

Kristinna-paidassa oli helppo hymyillä Rooman Espanjalaisilla portailla ja kuuluisilla suihkulähteillä. Matkalla vaatteilla on erityisen suuri merkitys omaan oloon - epämukava, huonosti istuva tai sääolosuhteisiin sopimaton vaate voi pilata päivän. Olen tänään pohtinut mukaan otettavia vaatteita parin viikon päästä koittavaa Interrail-matkaa varten, ja tämä paita on ehdottomasti lähdössä mukaan. Mukavuus, materiaali (100% puuvilla) sekä lempparikuosi tekevät tästä paidasta korvaamattoman.



Mie <3 Marimekko.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Iloa ja kevätfiilistä!

- Ilona

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Ravintola Kuksa Rukalla

Kävin viime kuun lopulla ystäväni kanssa ihanan reissun Rukalla. Tarkoitus oli viettää keväistä viikonloppua tunturimaisemissa, mutta kevättä emme saaneet huhtikuun viimeisenä päivinä kokea. Lunta satoi läpi viikonlopun, eikä aurinko edes pilkistänyt pilvien välistä. Se ei meitä kuitenkaan lannistanut, vaan nautimme siitä huolimatta viikonloppureissustamme täysin siemauksin. Tosin aika paljon vähemmällä ulkoilulla, kuin oli tarkoitus. (Okei, ehkä valitimme säästä aika paljon, mutta siitä huolimatta yleisfiilis oli positiivinen. :D)

Reissumme sisälsi paljon ruoasta nautiskelua. Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä hyväksi havaitussa Coloradossa, josta tiesimme molemmat pitävämme. Lauantai-iltana päätimme kokeilla meille molemmille uutta Ravintola Kuksaa. Teimme varauksen päivällä, ja saavuimme ravintolaan alkuillasta. 


Lauantain alkuilta oli Kuksassa rauhallinen. Pöytävaraukselle ainakaan sinä viikonloppuna ei olisi ollut tarvetta. Ihmettelimme hieman väkikatoa, mutta pienen pohdinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että Spring Breakiin saapunut väki ei välttämättä ole tullut syömään paremmissa ravintoloissa. Me Spring Breakiin ei-tulleet, muuten vain Rukalla viikonloppua viettämässä olleet leidit, saimme siis olla kaikessa rauhassa. Ja sehän sopi meille vallan mainiosti.

Ravintola Kuksan sisustus oli mukavalla tavalla tunturiin sopiva teemaltaan. Porokuviot toistuivat logossa, serveteissä ja lampuissa. Paikka oli siisti ja viihtyisä. Kuksa mainostaa tarjoavansa aitoa kuusamolaista villiruokaa, joka valmistetaan puhtaista ja paikallisista raaka-aineista. Paikallisuus ja puhtaus ovat minulle tärkeitä arvoja ruoassa, joten minuun tällainen lähtökohta vetoaa. 



Listalla oli paljon hyviä vaihtoehtoja, joista valita sekä pääruoka että alkuruoka. Alkuruoaksi minulle valikoituivat blinit porotäytteellä. Blinit lisukkeineen olivat erittäin onnistuneet. Nautiskelin täysin siemauksin jokaisesta suupalasta. Blineistä maistoi, että ne oli paistettu juuri ennen pöytään tuomista. Näitä olisi voinut syödä mahan täydeltä!

Pääruoaksi valitsin lohta, jonka lisukkeina oli valkoviinikastike, juurespyree sekä punajuurta. Kokonaisuus oli onnistunut. Kala itsessään olisi ollut hieman mautonta, mutta lisukkeet tekivät annoksesta hyvän. Juurespyree ja valkoviinikastike veivät kielen mennessään! Mielettömän ihanat lisukkeet pelastivat tämän annoksen. Miten usein käykin niin, että ravintolassa tilattu kala on vain miedosti suolattua ja maultaan vaisua. Rohkeutta vaan ravintoloiden kokeille maustaa kalaa enemmän! :)


Kokonaisuudessaan Ravintola Kuksasta jäi positiivinen mielikuva. Voisin seuraavan kerran Rukalla käydessäni syödä siellä uudestaan.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille!

- llona

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Kevään suosikkikorvikset: Mori Collective & Via Minnet

Toukokuu alkaa olla puolessa välissä, vaikkei sitä ikkunasta ulos katsoessaan voi millään uskoa todeksi. Kevään fiilistä on tänä vuonna täytynyt etsiä jostakin muusta, kuin hyvästä säästä tai kesään valmistautuvasta luonnosta. Ne kun eivät anna parastaan - eivät edes hyvää. 

Olen löytänyt kevääseen ripauksen säihkettä uusien korvakorujen muodossa. Korvissani heiluu lähes päivittäin jotkut suomalaista designia olevat puiset korvikset - niistä on tullut itselle jollakin lailla tavaramerkki ja iso osa tyyliä. Kevään mittaan kaksi uutta pientä pakettia on saapunut postilaatikkooni ilahduttamaan muuten niin harmaata kevättä. Molemmista paketeista paljastui aivan I-HA-NAT korvikset! Ne näyttivät livenä vielä paremmalta, kuin kuvissa. Olen totaalisesti rakastunut tähän kaksikkoon! Ne ovat sopivalla tavalla hieman eri tyylisiä, kuin aiemmat korvikseni. Aiemmat suosikkikorvikseni olen esitellyt täällä.


Olen tilannut molemmat kovikset Weecosilta. Toimitusaika oli molemmissa korviksissa alle viikko, ja ne saapuivat erittäin siisteissä paketeissa kotiin asti. Nettisivuilla on erinomainen valikoima esimerkiksi suomalaisia korviksia, vaatteita ja laukkuja. 

Nyt sitten itse asiaan. Tilasin noin pari kuukautta sitten Via Minnetin ruusukultaiset Play it again-nimiset korvakorut, jotka muodostuvat kolmesta pallosta. Ruusukullan väri on yksi suosikeistani, ja hurmaannuin siitä jo nettisivun kuvasta. Luonnossa korviksissa on ihanaa välkettä ja säihkettä juuri sopivasti. Korvakorut on valmistettu poron nahkasta, joten ne ovat korvissa höyhenenkevyet. Valmistuspaikka on Helsingin Punavuori. 

Korvakorujen koko yllätti minut. Vaikka tuotetiedoissa luki niiden olevan 11,5 cm pitkät, en hahmottanut sitä, miten suurilta ne näyttävät korvissa. Mielikuvani oli etukäteen ollut paljon pienempi. Koko oli kuitenkin positiivinen yllätys, sillä ruusukullan värin ja koon ansiosta niistä tuli kauan kaipaamani hieman juhlavammat ja näyttävämmät korvikset! On ihana, kun joku koru on sellainen, jota käyttää vain hieman arkea juhlavimpina hetkinä.


Toiset korvikset, Helsingissä niin ikään tehdyt Mori Collectiven Galaxy Crystal- korvikset tilasin pari viikkoa sitten. Ne olivat värimaailmaltaan ihanan keväiset, mutta sopivat siitä huolimatta myös muihin vuodenaikoihin. 

Galaxy Crystal nimenä kuvaa todella hyvin mielikuvaa, joka korvakoruista minulle tuli. Yhtä aikaa mieleen tulivat kimmeltävät kristallit, ja samaan aikaan jokin avaruudellinen. Aiemmissa puisissa korviksissani ei ole ollut tämänkaltaisia kuvioita, joten nämä antavat mukavaa vaihtelua ja piristystä omaan valikoimaani. Ne ovat olleet nyt korvissani pari päivää, ja olen totaalisesti rakastunut niihin. Ne kruunaavat ihanasti niihin sopivat asukokonaisuuden. 


Jos jokin materia saa minussa aikaan onnellisuuden tunteita, niin kauniit Suomessa suunnitellut ja tehdyt, suomalaisesta materiaalista valmistetut korvakorut. <3


Iloa ja aurinkoa jokaisen kevääseen! Toivotan myös hyvää äitienpäivää kaikille äideille. Ja levollista mieltä heille, jotka haluaisivat äidiksi. <3

- Ilona

perjantai 12. toukokuuta 2017

Jäykkis ekaa kertaa joogassa

Kuulun niihin ihmisiin, jotka inhoavat sydämensä pohjasta venyttelyä. Sitä epämiellyttävää tunnetta, kun kireitä lihaksia vetreytetään moninaisissa asennoissa, joista osa tuntuu vaativan akrobaattisia kykyjä. Erityisen kammottavia ovat ryhmäliikuntatuntien venyttelyhetket. Kun muut ympärillä saavat kyynärpäät lattiaan kiinni suorilla jaloilla, itse yrittää saada sormenpäitä edes polvia pidemmälle. (Edellisessä lauseessa piilee hienoinen liioitteluvaara.) Posket punottaen sitä välillä vilkuilee omilta jäykistelyiltään, että eihän kukaan tuijota omaa suoritusta pilkan pilke silmissä.

Näistä lähtökohdista olen ollut joogaamassa tänään elämäni ensimmäistä kertaa. Poistuin siis todella omalta mukavuusalueeltani kertaheitolla! Minua on kiinnostanut kokeilla joogaa aiemmin, mutta pupu on tullut aina pöksyyn. Nyt joogaamiseen tarjoutui mahdollisuus, josta en voinut kieltäytyä. Työpaikallamme työskentelevä psykologi tarjosi työkavereilleen perjantain työpäivän päätteeksi tulla hänen ohjaamaansa joogaan, jonka hän järjesti vain meitä varten. Ajattelin, että nyt jos koskaan on tilaisuus kokeilla minua kiinnostavaa lajia.

Tämä jäykkis pohjusti työkavereille jo edellisenä päivänä sitä, miten tulisin nolaamaan itseni joogassa. Viljelin omasta venyttelyinhosta ja venymättömyydestä huumoria etukäteen. Onneksi minulla on niin ihanat työkaverit, ettei todellista pelkoa itsensä nolaamisesta ollut. Julkinen venyttely vain on sellainen tabu itselle oman pään sisällä, ja siitä on tehnyt itse itselleen mörön.

Pyh ja pah! Kaikki jännitys ja ennakko-odotukset kykenemättömyydestäni joogaan olivat täysin turhia! Sehän oli aivan IHANAA! Suorittaminen ja vaikeat, epämukavat asennot loistivat poissaolollaan. Niiden sijaan tilalla oli täysin rentoutunut ja rauhallinen olo, miellyttävät asennot sekä turvallinen olo. Kyseessä oli Yin jooga, jossa keskitytään vahvasti oman hengityksen ja kehon tuntemusten tarkkailuun.

Olin yllättynyt, miten helppoa ja mukavaa kaikki oli. Nautin olostani koko tunnin ajan. Loppurentoutuksessa olin vähällä nukahtaa - niin ihanassa olotilassa sitä leijaili. Jo tunnin aikana huomasi, miten harvoin (tai miltei laisinkaan) arjen keskellä tulee pysähdyttyä ihan vain hengittämään. Oli ihana saada kuunnella rauhassa omaa hengitystä ja kehoa. Tällaista pysähtymistä pitäisi alkaa harrastaa enemmän.

Työkaverin ohjaama ja työkavereiden kanssa koettu jooga oli paras mahdollinen tapa jättää työt taka-alalle, ja aloittaa viikonloppu. Voi, kun kaikki viikonloput voisivat alkaa näin! Luulenpa, että stressitasot laskisivat ihan eri tavalla, kuin yleensä.

Olen niin innoissani ja tyytyväinen tänään kokemaani joogatuntiin, että haluaisin alkaa säännöllisesti käymään tällaisessa rauhallisessa ja aloittelijalle sopivassa joogassa. Innostun tosissani erittäin harvoin uusista lajeista, joten tämän päivän kokeilu oli minulle ihan lottovoitto!

Tämä kuva sopii tämän tekstin kuvaksi ihan vain siksi, että sitä katsellessani saan hymyn huulille. Mieleni palaa viime kesän rentouttaviin ja ihaniin lomapäivin Tukholmassa. Mielikuvamatkailua pitäisi harrastaa paljon enemmän, sillä harva asia saa minua yhtä rentoutuneeksi, kuin lomalla matkailu.


Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

- Ilona

torstai 11. toukokuuta 2017

Blogi täyttää vuoden!

Tänään on se päivä, kun viimeistelin blogini ensimmäisen kirjoituksen tasan vuosi sitten. Tosin, yleisölle blogi on ollut nähtävissä vasta syksystä 2016 alkaen. Pidin blogin useamman kuukauden ajan vain itselläni harkiten, tulenko julkaisemaan mitään koskaan muiden nähtäväksi. Lähipiirini rohkaisemana tämä arkajalka Nipsu lopulta uskaltautui tekemään blogista julkisen. En siis oikein tiedä, ovatko synttärit oikeastaan vasta tänään vai syksyllä. Koska oma prosessini blogin kanssa alkoi vuosi sitten, pidän tätä päivää enemmän oikeana syntymäpäivänä.

Blogin ensimmäinen vuosi on ollut minulle antoisa. Aloin kirjoittaa alun perin blogia siksi, että halusin kokeilla sitä uutena itseilmaisun keinona. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta sekä ollut siinä ihan kelvollinen. (Näin suomalaisittain kun ei voi itseään kelvollisesta paremmaksi kutsua - vaikka joskus syytä olisikin.) Kirjoittamisen lisäksi olen harrastanut ikäni taiteen eri muotoja ilmaisten niillä itseäni. Myös valokuvaaminen etenkin reissuilla kuuluu intohimoihini. Blogin kirjoittaminen alkoi siis kokonaisuudessaan kiinnostaa, sillä siinä pystyy yhdistämään monta itseä kiinnostavaa elemettiä.


On ollut ihana huomata, että matkakertomusten, reseptien ja muiden tekstien kirjoittaminen on ollut minulle voimaannuttavaa. Kirjoitushetket ovat tuoneet tarvittavan hengähdyksen arjen töihin, sekä tuoneet iloa iltoihin ja viikonloppuihin.  Itseä kiinnostavista (usein keveistä) asioista kirjoittaminen on ollut erinomaista vastapainoa hektiseen työelämään. Harrastuksena bloggaaminen on siis minulle mitä loistavin. 

Blogi on myös paikka purkaa inspiraatiota, jäsennellä asioita (esimerkiksi matkoista) sekä jättää muistijälkiä itselle tärkeistä asioista. Parhaimmillaan jokin itselle tärkeä asia tuottaa informaatiota tai on muuten vain iloksi myös jollekin lukijalle. On ilahduttavaa, jos omat tekstit ovat jollekin hyödyksi. Siksi matkavinkit ja reseptit ovatkin suosikkijuttujani kirjoittaa. 

Siinä olivatkin oikeastaan syyt, miksi haluan jatkaa blogin kirjoittamista. Se antaa minulle paljon enemmän, kuin ottaa. On ollut ihana huomata, että en kuitenkaan kirjoita blogia vain itselleni - kävijämäärät ovat kasvaneet tasaisen mukavasti sen jälkeen, kun olen syksyllä laittanut blogin asetukset julkisiksi. Erityisesti olen ollut kiitollinen välillä kommenttiboksiin tulleet kommentit - ne todella lämmittävät sydäntä. <3


Tuleva vuosi blogin suhteen näyttää osittain samalta, osittain eriltä kuin tämä vuosi. Ensi kesän kuukauden mittainen Interrail tulee olemaan postauksissa pääroolissa kesällä. Kyseessä on täysin erilainen matka kuin koskaan aiemmin. Luulenpa siis, että juttua tulee riittämään. Ruoka- ja reseptijuttuja blogissa tullaan ehdottomasti näkemään myös tulevaisuudessa - ovathan ne erittäin lähellä sydäntäni. Pääpaino pysyy siis tämän vuoden tapaan matkailussa ja ruoassa. Lisäksi tämän vuoden tapaan blogissa tullaan ihastelemaan Marimekkoa ja suomalaista designia, hehkuttamaan kauniiden maisemien silmäähivelevää siluettia ja rakastumaan puisiin suomalaisiin korviksiin. Myös vasta tapahtunut iloinen asia elämässäni saattaa kirvoittaa blogiini uudenlaisen teeman, jota en ole aiemmin käsitellyt. :)

Otan mielelläni vastaan myös toiveita siitä, minkälaisia postauksia olisi mukava lukea blogistani!

Lopuksi vielä, hyvää ensimmäistä synttäripäivää omalle pienelle blogilleni! 

- Ilona


maanantai 8. toukokuuta 2017

Herkullinen ja vapauttava viikonloppu

Maanantai asteli elämään tänään jälleen sille ominaiseen tyyliinsä. Olimme ajamassa aamua vasten Oulusta Rovaniemelle. Työni alkavat maanantaisin yhdeksältä, joten lähdimme liikenteeseen viiden jälkeen ehtiäkseni ajoissa sinne. Mitenkäs siinä sitten kävikään. Simon ja Ranuan välillä (lue: keskellä ei mitään) auto alkoi täristä pelottavasti. Ei auttanut, kuin ajaa pirssi tien sivuun. Alkoi kova tutkiskelu siitä, mistä outo ääni ja tärinä johtuvat. Puheluita autosta enemmän tietävälle, kummastelua, auton ympärillä pyörimistä, renkaisiin lisää ilmaa ja kummastelua lisää. Ei näin käy milloinkaan muulloin, kuin varhain maanantaiaamuna. Siltä koko tilanteen tuuri ainakin tuntui. Pitkän selvittelyn ja paikallisen maatalon isännän avustuksen jälkeen pääsimme vihdoin jatkamaan matkaa, mutta liian myöhään. Jouduin soittamaan elämäni ensimmäistä kertaa töihin olevani myöhässä. Kirsikkana kakun päälle: kiireellä töihin mennessäni en meinannut löytää itselleni autopaikkaa. Myöhästyin sen takia vielä muutaman minuutin lisää. 

Viikko lähti käyntiin katastrofin aineksin. Onneksi takana oli mitä ihanin viikonloppureissu Oulussa. Sen takia en aio aamulla tapahtuneiden pienten vastoinkäymisten määrittää tätä viikkoa. Hyvän viikonlopun voimalla pystyn itselleni epäominaisesti jopa suhtautumaan aamun tapahtumiin hieman huumorilla. 

Viikonloppuni Oulussa piti sisällään ihania hetkiä. Jaan niistä teidän kanssa muutaman. 

  • Perjantain illallinen kreikkalaista ruokaa tarjoilevassa Crecianissa. Mielettömän hyvää kreikkalaista ruokaa huolella valmistettuna. Valitsin annokseksi kasvisruokaa sisältävän lajitelman: kreikkalaista salaattia, grillattua halloumia, munakoisodippiä, tsatsikia, viininlehtikääryleitä ja pitaleipää. Makujen äärellä palasimme puheissa jatkuvasti kolmen vuoden takaiseen matkaan Kreetalle, ja kaipasimme Rethymnonin tunnelmaa, lämpöä ja ruokaa. Onneksi Crecianin illallinen maistui autenttiselta kreikkalaiselta ruoalta, joten ruokaelämysten kaipuu sai helpotusta. Erikoismaininnan ansaitsevat viininlehtikääryleet. Olisin voinut syödä niitä ehkä kymmenen. Tai sata. Ihan suussa kihelmöi niiden ihana maku. 


  • Perjantai-iltana nukkumaanmeno klo 22.00. Onko ihanampaa tunnetta kuin se, että pääsee viikonloppuna aikaisin nukkumaan tietäen, ettei herätyskello ole soimassa aamulla? 
  • Lauantain vierailut pieniä kummityttöjä katsomassa. Kävimme ensin tapaamassa yhteistä 1,5-vuotiasta kummityttöämme. Voi sitä leikin ja aktiivisuuden määrää. Oikea söpöläinen, jonka kanssa sai touhuta koko vierailun ajan. Kävimme ihastelemassa myös pienempiä kummityttöjäni, pieniä kaksosvauvoja. Somia kuin mitkä! Jokin juttu minulta vauvojen kanssa puuttuu. Tekemäni tilaston mukaan (jota kumppanini on seurannut vierestä ja naureskellut) alle 1-vuotiaat vauvat eivät järemmin pidä minusta. Itkevät aina lohduttomasti, kun minun syliin joutuvat. Sen sijaan lapset 1-vuotiaista ylöspäin ovat minun bestiksiä noin viidessä minuutissa.
  • Lauantain herkkuhetki Cafe Roosterissa. Niin hyvää Red Velvet-kakkua. Maku erinomainen, ulkonäkö ihanan överi. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin katsokaapa tämä:

               

  • Oma aika ja kiertely keskustassa. Oulu ei ole minulle mikään shoppailukaupunki, mutta oli mukava kierrellä vähän eri näköisissä paikoissa, kuin kotikulmilla. Kaupungilla tepastelua häiritsi kuitenkin yksi asia: keskusta oli jotenkin sotkuinen ja roskainen. En tiedä, onko se nykyisin Oulun yleisilme, vai oliko kyseessä jotenkin erityisen siivoton viikonloppu. Epämiellyttävää.
  •  Sunnuntaina rinkan metsästyksen päättyminen. Jippii! Interrailiä varten löytyi vihdoin ''se oikea'' rinkka. Rinkan hankkiminen ansaitsee melkein oman postauksensa, joten kerron siitä lisää myöhemmin.
  •  Herkuttelua Hanko Sushissa. Eihän tämä sushin rakastaja voi olla koko viikonloppua syömättä sushia kaupungissa, jossa sitä on tarjolla. 
  •  Vapaus kotitöistä ja arjen ympyröistä. Vaikka ruoanlaitto on yksi harrastukseni ja intohimoni, on joskus ihana päästä koko viikonlopun ajan valmiille aterioille. Syödä ulkona ja maistella uusia makuja. Olla näkemättä pyykkivuorta, joka odottaa lajittelua ja pesemistä. Parasta viikonloppureissuissa onkin se omista arjen askareista ja ajatuksista irtaantuminen. Juuri nyt, tähän hetkeen, se teki erityisen hyvää.

Kokonaisuudessaan viikonloppu oli voimaannuttava. Maanantaikin menee hyvillä mielin näitä muistellessa, vaikka arki alkoikin tökkien.

Aurinkoista ja miellyttävää alkanutta viikkoa!

- Ilona

tiistai 2. toukokuuta 2017

Wakkanain tarjousmenu toukokuussa

Iloisia uutisia rovaniemeläisille tai täällä käyville! Minun lemppariravintolassani eli Wakkanai Sushissa on toukokuun ajan tarjous: Sumo-menu maksaa 21,90€, kanta-asiakkaille 19€. Hintaan kuuluu miso-keitto, 12 sushin lajitelma (erinomaisilla mauilla) sekä vihreäteejäätelö. Sumo-menun lisäksi tarjouksia on toukokuun ajan enemmänkin: esimerkiksi kaksi kappaletta lohi nigiriä maksaa tarjoushintaan 3,60€, mikä on huomattavasti edullisempi normaaliin hintaan nähden.

Kävin testaamassa Sumo-menun lauantaina. Miso-keitto oli yhtä hyvää kuin aina kyseisessä ravintolassa - maku on niin kohdillaan, kun vaan voi olla. Keiton on tarkoitus olla pieni alkuruoka, mutta näin ihanan makuista lientä sattumineen voisi nautiskella enemmänkin.

Pääruokana tarjoiltu sushilajitelma oli kerrassaan mahtava! 2 grillattu lohi nigiriä, 2 rapu nigiriä, 4 lohi-avokado nigiriä ja 4 rapu-avokado nigiriä. Niiden syöminen oli yhtä makujen ihastelua. Ai että, miten voikaan ruoka osua minun makuhermoihini! Tämä kombo oli erittäin onnistunut myös siinä, että siihen oli valittu sopivasti sekä lohta että rapua. 

Jälkiruokana ollut vihreäteejäätelö oli minulle makukokemuksena uusi ja erilainen. Jäätelö oli itsessään miedon makuinen, joten kastikkeen makuna oleva hilla oli annoksessa se, joka maistui. Tämä jälkiruoka ei lukeutunut minun suosikkeihini, mutta uudenlaiset makukokemukset ovat aina plussaa.

Olin ilahtunut siitä, että yksittäiset sushipalat olivat saaneet lisää kokoa. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että Wakkanaissa sushit ovat olleet liian pienikokoisia. Nyt asia oli korjaantunut, ja olen siitä erittäin ilahtunut!

Wakkanaissa sushi on aina valmistettu laadukkaista raaka-aineista huolella. Arvostan sitä, että ruoka tehdään alusta saakka itse. On ilo syödä ravintolassa, jossa mikä tahansa annos vie kielen mennessään. Sellaiset ravintolat ovat nimittäin aika harvassa! Wakkanai Sushi kuuluu myös minun elämässäni niihin harvinaisiin ravintoloihin, joissa voin syödä ilman pelkoa vatsakivuista. 


Wakkanai Sushissa minua miellyttää erinomaisen ruoan lisäksi se, että se on miljöönä viehättävä, ja siellä käytetään kattauksissa suomalaista designia. Palvelu on ystävällistä, eikä ruokaa tarvitse yleensä odottaa liian pitkään.

Eräs rahanarvoinen etu toukokuun tarjouksen lisäksi kannattaa muistaa: Wakkanain kanta-asiakkuus. Kanta-asiakkaana puhelimeen ladataan ilmainen sovellus, johon kerätään leimoja. Jokaisesta ravintolakäynnistä saa yhden leiman. Neljästä leimasta saa 10€ käyttörahaa Wakkanai Sushiin. Kyseessä on siis aidosti rahanarvoinen etu! 

Nyt vaan kaikki kynnelle kykenevät nauttimaan Wakkanai Sushin antimista toukokuun aikana! Itse aion käydä susheilemassa vielä ainakin kerran tai kaksi. <3

- Ilona

Olen kirjoittanut aiemmin Wakkanai Sushista postauksen täällä.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Vappu 2017

Tänään on vappu, toukokuun ensimmäinen päivä. Kevään pitäisi olla jo pitkällä, mutta ikkunasta katsoessani näen takapihalla yli metrin korkuiset lumikinokset. Puut ovat kaljuja paljaineen oksineen, ja sää on harmaa. Ei ihan heti uskoisi tätä päivää kevään juhlapäiväksi. 

Vaikka sää kaikessa harmaassa ja lumisateisessa olemuksessaan ei ole suosinut, vappuni on ollut hauska. Aiemmin vappu ja uusi vuosi ovat olleet minulle vähän turhia juhlia. Niin sanottuja pakkohauskoja päiviä, joille pitäisi olla spektaakkelimaiset suunnitelmat. Nyt iän karttuessa olen kuitenkin löytänyt omat tapani juhlistaa näitäkin juhlia, sillä olenhan ehdottomasti juhlapäivien ystävä. Minulle juhlan tekevät läheisten ihmisten seura, hyvä ruoka ja leppoisa tunnelma. Juuri sellainen myös tämä vappu oli. 

Moni perinne jäi tänä vuonna uupumaan tämän vuoden vapustani. En kaivanut ylioppilaslakkia esiin yläkaapista, enkä ostanut ilmapalloja ja serpentiiniä. Nakkeja ja tippaleipää en myöskään syönyt. Muut olivat ihan tietoisia valintoja, mutta ilmapallot ja serpentiini yksinkertaisesti unohtuivat kauppareissulla. Kaupassa muistin sen sijaan, että haluan juhlapöytään värikkään kukkakimpun. No, ainoa ei-kuihtunut tai ei-näivettyneen näköinen kukkakimppu oli valkoiset neilikat. Nyt kävi siis niin, että vappuiseksi tarkoitettu ruokapöytä oli kovin hillityn värinen. :D

Tässäpä vapunvieton tunnelmaa kuvina kahdelta päivältä. Kuten huomata saattaa, ne  liittyvät (yllättäen) ruokaan. Vapun tapaamiset läheisten ihmisten kanssa kun nautiskeltiin hyvän ruoan äärellä.


Vappuaattona laitoimme ruokaa ja herkuttelimme ystäväni kanssa. Poropiirakka, munkit sekä savulohitäytteiset ruisnapit ja kurkut toimivat erittäin hyvin alkuillan syötävinä. Kurkku oli muuten erinomainen ruisnapin korvaaja. Maku oli erittäin raikas ja kevyt. Ainakin lohitäytteen kaverina se toimi hyvin. Kannattaa kokeilla ainakin vaihtoehtona perinteisten ruisnappien rinnalle! Tämä on helppo tapa tehdä naposteltavista gluteenittomia. 

Vapun virallisena ohjelmanumerona toimi Seitakuoron työväenlaulukonsertti Korundissa. Konsertti oli myyty loppuun, ja usean sadan henkilön yleisö yhdistettynä taidokkaaseen  ja upeaan kuorolaulantaan teki konsertista erittäin onnistuneen. Myös vapputunnelman nostamiseen tämä konsertti oli onnen omiaan. 

Tänään vappupäivänä olen kokoontunut perheen kanssa äitini loihtiman vappupöydän ääreen nostamaan maljat ja herkuttelemaan. Kyllä oman äidin ruoka maistuu aina parhaalta. Lisäksi, toisin kuin oman kotini vappupöydästä, tästä pöydästä eivät värit loistaneet poissaolollaan! Ihana, keväinen kattaus oli silmänruokaa itsessään. Tämä esteetikko söi jo silmillään.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä vappu on ollut ihana. Hauskaa vappupäivän iltaa kaikille, ja iloa toukokuuhun!

- Ilona